Karjalazet talot oldih tuagieh kaksikerroksehizet. Talossa eländä-, karja- da varastotilat oli kerätty saman katoksen alla, eigä pihamualle srojittu tavallizesti erillizenä kuin ambarit segä paloarat kyly da riihi. Karjalane talo oli eritengi pravoslaunoin muatalovusrahvahan eländämuodo da se säilyi Raja-Karjalassa melgi muuttumattomana ihan 1900-luvun alguh suaten.
Karjalazen talon tärgevin tila oli pertti, kumbazen pohja-ala luajittih tavallizeh tabah 7,5 x 7,5 metrih da korgevus ozapuilleh 2,7 metrih. Pertin syväin oli päčči. Sidä käytettih segä lämmittämizeh, segä syömizien hauvuttamizeh da sriäpnien paistamizeh. Päčit luajittih uksen puolen čuppuh omalla parzikehiköllä, kumbane oli tugiettu alapuolelda puupaččahalla. Päčit lad’d’attih kivilöistä libo savikirpičöistä da niih kuului päčinezi libo tulehmo. Päčin bokassa oli golbičča.
Uksen čupussa oli dai käzaštie, missä perttih tulija enzin pezeydyi da tämän jälgeh rišti silmät kohti suurda čuppuo. Kuin oli uksen suu keitändäpertin kohta, piettih suuren čupun alovehta pertin kallehimbana kohtana da se oligi perindehellizesti syöndästolan kohta. Naizien da lapsien tilua pertissä oli aloveh, kumbasta rajoitti päčin paččahasta seinästä yličči seinäh mänijä jallasorzi. Pertin seinie kierrettih laučat.
Konza Karjalassagi rištikanzat rikassuttih, ruvettih pertin kylgeh srojimah gorničča, kumbane oli talon paras da kallehin pertti. Gorniččah lad’d’attih vain lämmittämizeh sobija päčči libo ložankka. Gorniččua voidih kuččuo dai valgieksi pertiksi, konza varzinaine pertti oli savusta enimyölleh muzava. Tavallizesti pertti da gorničča salvettih samah kehikköh da erotettih parziväliseinällä. Suurissa taloloissa oli dai čardakka tahi vuiška, kussa kezällä onnuago elettih talon neiččyöt.
Gorničan da pertin alapuolessa oli viiliedä säilytystilua libo podvuala da karzina. Pertistä piäzi karzinah pordahie myö golbičan kannen alda. Karzinassa säilytettih marjoi, sienie, kazvoksie da jauhokivilöi. Podvualah oli uksi pihalda päin. Talovusozan leviedä saraida käytettih moneh tarkoitukseh. Siellä piettih ezimerkiksi heinät da ajobrujat da val’l’assettih hebozet. Saraih mäni pihasta parzine silda da toinah sinne voidih srojie saraiperttilöi. Alizen kerroksen tanhuo libo liävä oli naizien valdakunda, kunne miehet ei juuri assuttu.
Suomelazien rahvahantaloloin čomennus oli köyhiä da sidä oli ennen kaikkie ikkunoissa da verandoloissa. Karjalazessa talossa čomennuksie oli enämbi, hod oldihgi Raja-Karjalan talot vähemmän kaunissetut kuin Ven’an Karjalan talot. Tavallizeh tabah čomennettih talosta pertin očan ikkunat, kaldari, žoloban kokka, tuulilauvat da liemu. Ussottih, jotta čomennukset varjeldih taluo da karkotettih pahoi hengie. Kaunissuskuvina käytettih samoi tiemoi kuin käytettih käzpaikoissa. Ylen vägevinä piettih eritengi linnun da hebozen simvoloi.
1920-luvulla ruvettih karjalazie taloloi kohendamah da uuvistamah. Parzirungo voidih ulguo päin lauvoittua, ikkunoih ližättih syväinikkunat, seinih pandih obojat, lattiet voidih kruassie. Päčinpačas, orret, laučat da palčat segä golbičča jiädih vanhanaigaizeksi da ne suatettih purgua. Katos luajittih päriestä da yksittäizet kohat kuin kokat, räyssäslauvat da bul’bukat hävittih. Lauvoituksen myö taloloin jylhö ilme kalbeni. Talon eländä- da talovusozat ruvettih vähitellen srojimah suomelazeh tabah erillizenä. Syrjäkylillä uuzi muodi eistyi ykskai verkkazeh.
Kirjallizutta:
Tapio Hämynen: Omal mual, vierahal mual – Suojärven historia III.
Lyyli Home: Suojärveläisten juhlaa ja arkea.
Kuvane: Pertinočča; pertti da uksi gorniččah. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma. Kuvuaja: Esko Sarasmo.
