Kuvane: Naizet pläššitäh kadrelie iivananpäivänä. Kuva: Väinö Kaukonen, Paatene 1943 / Museovirasto, Suomalais-ugrilainen kuvakokoelma
KARJALAZEN RAHVAHANKULTTUURAN aloveh on ammuzih aigoih suaten yldän puolen toizen Suomen da Ven’an rajua. Karjalazie kadreliloi on pläššitty Suomen Karjalassa da toizielpäi suomelazet kruugakizat levittih luajakkali eritengi Vienan Karjalah. Alguperän mugah karjalazet rahvahantanssit on juattu puaksuh kolmeh čurah: Suvi-Karjalan, Luadogan Karjalan da Vienan Karjalan tanssiloih.
Laulutanssiloin rikkahinda alovehta oldih Karjalan kannas da Inkeri. Pajot navedittih vanhah kalevalamittah da n’enie pläššittih kruugassa, puarassa, rivissä libo čiepilleh. Luadogan Karjalan tavallizie tanssiloi oldih erimoizet ristakondrat, riivatut da muanitukset. Ne ollah elozie i raveida tanssiloi da n’enis voibi nähä äijän slavjuanua vaikutusta, kumbasta ei muijalla Suomessa ni tavata. Pohjazessa Karjalassa rahvahantanssin kehitykseh vaikutti yhtevykset Suomeh, abo Vienan alovehelta on ykskai suadu taldeh ylen levie tanssi- da kiza-ainehisto.
Anuksen Karjalan vanhoi tanssiloi ollah erimoizet ristakondrat da kadrelit, kumbazeh kuulutah suuret da pienet kruugat, kiän annot da ristat. Tanssit tuldih Ven’alla 1700-luguh männessä da kadreliloi pläššittih enzimäin Piiterissä. Karjalah ne tuldih 1800-luvun lopulla. Tanssiloista tuli n’äbiezeh suosittuo rahvahankulttuurua, nenga pruazniekkoin ilda allotettih rigeneh kadrelin ker da kadrelih lopetettih i bes’odat.
ERI PUOLEN KARJALUA tanssiloi pläššittih erimoizessa järjessyksessä. Onnuago tavalline taba oli, gu enzimäin pläššittih pienemmät ili kebiemmät pelit da tämän jälles vasta monimutkazet i monivuorozet pelit. Tavalline karjalane rahvahantanssi zavodi kruugalla da proidi i kruugah. Nenga ezimerkiksi ristakonda, kumbazessa oli kaheksan pläššijiä, mändih vain kerran pari illan aigua. Tässä tanssissa tytöt niäritettih hiän tanssipariloi da šiiputettih samah aigah tuaksi i sivučči erimoizin askelin.
Tyttö suattoi kiusata brihua pitkähgi, eigä ni konza heittyn poijalla ilmain brisatkua. Poijan pidi nenga näyttiä tytöllä hänen parasta malttuo, ehki saizi tytön tanssin jälgeh puarua istumah. Pläššittyö onnuago pruazniekassa libo bes’odassa mäne tiijä oligi kymmenie puaroi pagizemassa syväimen dieloloih näh.
Karjalazeh rahvahantanssih tiettäväne kuuluu väl’lä improviziiruinda. Muuzikan ritma kannattau tanssie vain tavustalla – muuzikka ei sanele, mih luaduh mitahto tanssin kohta pidäy pläššie. Muuzikassa toissutah 2/4-ritmazet kuuven libo kaheksan taktan meloudiet libo kogonah improviziiruittu tal’lankan soitto. Läs kaikkih karjalazih askelikkoih kuulutah kävely, juoksu ili karjalane puolijuoksu. Muanituksessa eritengi miehen askelikkoih kuuluttih brisatka, pyörindä da ven’alazeh stiilah luajitut hyppiämizet. Niih pidäy pläššijällä olla äijän n’eruo.
KARJALAZESSA RAHVAHANTANSSISSA ei ole ni midä ylimiärästä. Parembi on männä tuttavua askelikkuo piäličči sada kerdua kuin pläššie uuzi askelikko pahoin. Tanssi oli eritengi nuorizon kizua da pruasniekat, bes’odat, illačut muga i svuad’bat oldih ylehizie tanssikohtie. Tanssih kui hagiettih, pakittih ainos nimie myö: ”Nasti hoi, läkkä tanssih!”
Karjalazien rahvahantanssiloin ruanda leveni Suomessa 1980-luvulla. Tanssiloin vauhti, ritman vaihokset da väl’lä improviziiruinda oldih tanssijoukkoloin mieldä myö. Rahvahantanssi on säilyttän äijän vanhoi karjalazie perindehie nygözeh aigah da tuonun ezimerkiksi karjalazen sobakulttuuran nägyvih ymbäri Suomie. Da onhai karjalazen rahvahantanssin yksi kuuluza liikeh kumarrus, kumbane luajitah karjalazeh stiilah aivin muah suaten.
Teksta: Santerin Levoin Miikkula
Ližätieduo: karjalainennuorisoliitto.fi
Luve lizäksi: Miikkulan paginat
