Karjalazen kul’ttuuran yksi ominaine piirreh on sen omaluaduine da monipuoline syömiskul’ttuura. Karjalazina syömizinä tiijetäh enimyölleh mainita pehmie leibä, monenluaduzet piiruat da päččiliha. Tunnetuin karjalane syömine lienöy ykskai piirua, kumbasta suomelazet nimitetäh karjalanpiiruaksi. Karjalan kielen eri murdehissa piiruasta käytetäh dai nimitystä šipainniekka libo kalitta, aba myö suvikarjalan pagizijat onnuago tunnemma piiruan ihan piiruana. Kehtahto on kuččunun piiruada dai n’äppipiiruaksi.
A mibä karjalane piirua siidä oigein on? Voibi sanuo, jotta piirualla on kaksi tiettäviä tundomerkkie: piiruassa pidäy n’eprimenno olla kuori da syväin. Kuori luajitah kestäjäksi, jotta se suojuau piiruan pehmiedä syväindä. Piiruan kuori voi olla libo rieskatahaskuori libo muigietahaskuori, toinah piiruazeh luajitah riehtilän pohjalla paissettu hieno kalvo. Erimoizih kuorih luajitah erimoizie piirualoi da erimoizie piirualoi karjalazilla ongi vägi tukku – on sulččinua, pyöröidä, keitinpiiruada da hos mittyistä čupukkua.
Šipainniekka luajitah ykskai ainos rugehizeh rieskakuoreh. Piiruan kuoren pidäy olla muga sitkiestä tahaksesta, jotta kuori voijah ajua oigein hienoksi. Kuorijauhona käytetäh aidokarjalazen tavan mugah ruisjauhuo da rugehine kuori andaugi piirualla sillä kuulujan oigien mavun. Tahas ei ruisjauhon ližäksi tarviče kuin vettä da suolua, taiginoinnan jälgeh tahas suau turvota kodvazen aigua ennen paissosta. Siidä ruvetah taiginua kakardamah: tahas javoitellah uziembah ozazeh da vualitah pitkiksi, hienoiksi tahaspaloiksi, kumbazet siidä pilkotah pieniksi, yhen kuoren suuruziksi paloiksi.
Tämän jälgeh palazet vualitah tahasmygelöksi da painalletah kakkaraksi, kumbazet pannah siidä stolalla yhteh tukkuh. Kakkarat ajellah hienoksi kuoreksi piiruavärttinällä libo -pualikalla. Tavallista piiruada libo šipainniekkua vassen ajellah kuoret vähän pitkuličaksi. Piiruan sydämenä käytetäh erimoizie täyttehie, ezimerkiksi suurima-, talkkuna- tahi kartohkatäyttehie. Onnuago on riissupudro nygözin piiruan tunnetuin täyteh. Šipanniekka on ainos avonane da avonazen piiruan täyteh suaugi olla pehmiedä, pehmiembiä kuin mittyistä voijah panna umbinazen piiruan sydämeh.
Siidä piirua yhissetäh. Syväindä levitetäh kuoreh luzikalla hieno kerros. Pari senttie kuoren rannasta jätetäh tyhjäksi kiändämizeh varoin. Randazet kiännetäh sivulda täyttehen piällä, min jälles piirua n’äpitetäh libo rupitetah. Piiruan voibi rupittua randazista ylähästä alah libo alahasta yläh, ken millehgi. Tärgiedä on ruadua se tazazeh, eigä ni piiruan nenä suau jiähä tyhjäksi da teräväksi, jotta se ei päčissä pala eigä žuarivu.
Piirualoin paistamizeh tarvitah hiilava päčči, kumbazessa piiruat paissutah ozapuilleh 10 minuuttua. Konza piiruat otetah päčistä, voijellah ne argivoilla, kentahto voibi i sevottua sulatettuh voih vielä maiduo libo vettä. Tämän jälgeh piiruat suahah kodvazen vielä vilustuo da pehmetä, siidä on mavukas herkku valmis syödäväksi. Parahimilleh piiruat ollahgi syyvä ihan tuorehina.
Raja-Karjalassa oli tabana, jotta akkalisto luadi piiruada joga pyhänpiänhuondes da tuagieh ainagi silloin, konza taloh tuli parembie vierahie. Muijalla Suomen Karjalassa piiruat paissettih enimyölleh suovattana, se oli muga sanottu alalline piiruapäivä.
Nygözessä aijassa onnuago harvassa koissa eniä piiruada joga nedälinloppu sriäpitäh, aba hyväksi lykyksi putin piiruada voibi ostua voi sanuo laukasta kuin laukasta. Monella karjalazella se iče omassa pertissä paissettu piirua ykskai on iellehgi se paras piirua. Da praudua ongi, jotta monessa koissa piiruada ielleh i luajitah. Eigä ni miun omah kodih piäze ni konza ezimerkiksi äijäpäivä libo raštava tulemah, ilmain jotta ei enzin ole pruazniekkah niškoi uutta piiruada varussettu.
Teksti: Niko Saatsi
