Pokrovan pruazniekkua piettih ligakuun enzimäzenä piänä da sidä pruaznuidih Neičyt Muarien vardoiččemizen piänä. Kiriköissä da časounissa piettih silloin sluužbat da monissa kylissä pokrovua piettih dai kyläpruazniekkana. Pokrovalla oli ykskai muitengi suuri merkičys rahvahan elokseh da vuuven kierdoh. Pokrova oli niät päivä, kumbazena žiivatat otettih talveksi karjamualda liäväh. Kodiloissa da kodikylissä pokrovua pruaznuidihgi enimyölleh karjansuojelun pruazniekkana.
Karja oli lassettu karjamualla keviällä Jyrrinpiänä 23. sulakuuda da rahvahan vieron mugah pyhä Jyrgi syöttäjä vardoičči žiivattoi kogo kezän aijan. Jyrgi sidoi švierit libo karhut da hukat raudazih čieppilöih, jotta hyö ei piästy rebimäh rištikanzoin karjua. Pokrovua vassen yöllä pyhä Jyrgi siidä piästi švierit čieppilöistä da pokrovan huondeksena Jumaldoma libo Neičyt Muarie syöttäjä otti karjan vardoiččemizen omaksi ruavokseh talven aijaksi. Tämän täh pokrovasta rodiuduigi juuri karjansuojelupruazniekka.
Endizeh aigah oldih mečät lehmien da žiivattoin karjamuana. Konza pokrovua vassen karja jäi yön aijaksi ilmain taivahallista vardoičendua, tuodih lehmät karjamualda liäväh jo aigazeh ennen ildapäiviä, jälgimäzeksi ennen ildahämäriä. Liäväh tulduo otettih kellot iäreh lehmien kaglasta, ukset salvattih da lehmien syödäväksi annettih reten hyviä heiniä, jotta hyö ei ammuta. Švierit oldih niät oldu čieppilöissä kogo kezän da nyt sanottih, jotta hyö oldih n’älgäzet kuin biegloit. Konza padinat oldais kuuldu kelloloin iänet libo möngymine, oldais hyö tuldu liäväh da revitty žiivatat.
Karjan liäväh tuomizeh liittyi monie erimoizie ritualoi. Ezimerkiksi Suojärvellä karjan liäväh tulduo pidi emännän rištie silmät kolme kerdua, siidä kullettava lehmänkello kaglassa kolme kerdua huonehien ymbäri da jogahizen kierroksen aigana pidi rištie silmät pordahien eissä. Lopuškalla emändä vei kellot suureh čuppuh obrazoin alla. Rištikanzalla mieli niät oli, jotta karjan vardoiččija ruadoi ainos siellä, missä oli karjagi. Suojelija – pyhä Jyrgi libo Jumaldoma – pidi huonon lykyn da karjua varaittajan pahan nenga eloksen ulgopuolella.
Ruannan da karjan hoijon jälgeh emändä sytytti lampatkan palamah obrazoin edeh, rišti silmät da kiitti pyhiä Jyrgi syöttäjiä, jotta hiän oli kezän aijan vardoinnun karjua švierilöin kynzistä. Samah tabah kiitettih jo edukyndeh Bohročča syöttäjiä, jotta hiän otti karjan suojelukseh talven aijaksi. Yhenjytyin pakittih dai armahie pokoinniekkoi ilmestymäh koin karjansuojelupruazniekkah. Pokrovan kunnivoksi kodiloih oli niät varussettu pruazniekkasyömizet, mih kuului dai pokoinniekoilla sobivie syömizie.
Migäli pokrovan jälgeh oli vie lumetoinda aigua da ilmat oldih muitengi hyvät, jatkettih karjan pidämistä lumen tuloh suaten nurmiloilla, peldoloilla da muilla augeilla kohilla. Kelloloi ei yhelläh eniä pandu lehmien kaglah, vain karja oli pihalla hil’l’akkazeh. Hukka-švierilöillä oli niät hyvä kuulo da konza hyö kuuldih yhengi kellon kolineh, tuldih hyö järgieh karjua rebimäh – nenga ussottih. Pokrovan jälgeh karjalla oligi ainos paimen kaččomassa hiän peräh.
Iččenäzessä Suomessa rajakarjalazien välit pyhäh Jyrgih da muihgi pyhih muututtih. Luterskoi kul’ttuura pidi vanhoi taboi hyövyttömänä da ihan uskona maagieh. Samah aigah rahvahan mielissä lujeni dai pravoslaunoin kirikön stuatussa. Pyhien sijah rištikanzat allettih ellendämäh eloksen vardoiččijaksi iče Hospodin. Hospodih ykskai turvavuttih samah tabah kuin oli aijembah turvavuttu pyhilöih.
Kirjallizutta:
Niilo Sauhke: Karjalan praašniekat.
Tapio Hämynen: Omal mual, vierahal mual – Suojärven historia III.
Kuvane: Sirkka Martiskazen kodial’boma.
