Piäkuva: Kohtauš Huoti-tiätä, kišša ta koira -näytelmäštä. Kuva: Nadežda Vasiljeva
Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšen pieneh šalih ei voitu mahtuo kaikki halukkahat, kumpaset tultih MKŠ-teatteriryhmän enši-iltah. Artistojen mainijo ruato, heijän tarkat liikkehet ta tuntehet – kaikki šynnytti kaččojien ihaššušta, räpytykšie ta Bravo-huutokšie.
Kaččojat kotvan vuotettih vaštautumista lempiartistojen kera, kumpaset ei ammuin vielä oltih Kalevalan kanšanteatterin ryhmäššä.
Tapahtu niin, jotta konša teatterin ohjuaja Valentina Saburova mäni eläkkehellä, ni teatteri monivuotisine perintehineh ta šuurine mainivoineh niise lopetti oman ruavon. Muuttuuko tämä tilanneh vain ei, nyt on vaikie šanuo.
Onnakko Karjalan anšijoitunut kulttuuriruataja, ohjuaja Valentina Saburova ei voinun istuo kiät rississä ilman mielehistä ruaruo. Šamoin ni artistoilla, kollektiivin vakituisilla jäšenillä oli ikävä ilman teatteriharjotukšie, esitykšie ta esityšmatkoja. Šiitä hyö kaikin yheššä piätettih – pitäy panna alku uuvvella projektilla.
Valentina Kirillovnan käsih šattu karjalakši kiännetty kirja Huoti-tiätä, kišša ta koira. Kirja kiännettih Vuokkiniemeštä šyntysin olijat tovelliset karjalan kielen tietäjät Valentina Karakina ta Ol’ga Karlova.
– Mie niin šuurella ihaššukšella luvin tätä kirjua, kerto omie vaikutelmie Valentina Saburova.
– Kuin hyvin še on kiännetty, kuin elävä ta kaunis kieli šiinä on! A kuin mukavat šuutkat ollah, kuin ne hyvin kuulutah meijän vienan murtehella!
Kaikki tämä ei voinun jättyä Valentina Saburovua kylmäverisekši. Lyhyöššä ajašša ta šuurella innolla hiän kirjutti näytelmän Eduard Uspenskin starinan mukah, a artistat jo tiijettih omua ruatuo.
Niin šynty uuši spektakli, kumpasešša roolit šuatih entiset artistat: Al’ona Kislitsina, Galina Remšu, Iivana Lesonen, Jelena Melentjeva, Nadežda Hirjanova, Margarita Ahokas, Nina Aleksejeva šekä teatterin vaihtamatoin ohjuaja.
Artistojen mainijo ruato, heijän tarkat liikkehet ta tuntehet – kaikki šynnytti kaččojien ihaššušta, räpytykšie ta Bravo-huutokšie. Toisie kaččojie näytelmä myöššytti lapšuoh, a toisilla muissutti, kuin tärkie on huolehtie turvattomista kotielukoista, ta kaikin ihual’tih kaunehešta karjalan kieleštä Kalevalan pakinantavašša.
Enši-illan jälkeh kaččojat ta artistat oltih šamua mieltä:
– Ruatuo pitäy jatkua, tämä näytelmä ei voi tulla viimesekši! Šentäh muamon kielen šäilyttäjien, MKŠ-studijon ruato jatkuu.
Teksti: Nadežda Vasiljeva, Oma Mua 15.5.2024
