Talvikuun 6. päivänä tunnettu karjalaini folkloristi, karjalaisien šuullisen kanšanperintehen tutkija Nina Lavonen täytti 85 vuotta.
Nina Lavonen on kuulusan venäläisen tietomiehen, slaavilaisen folklorin asientuntijan Boris Putilovin nerokaš opaštuja, yli 60 tietojulkaisun, kahen monografijan ta muutoman kokomukšen luatija. Hänen melkein kaikki työt ollah kompleksitutkimukšie, kumpaset on kirjutettu folklorin ta etnografijan rajalla.
Matka tietomiehekši
Nina Aleksandrovna on šyntyn 6. talvikuuta 1937 Leningradin alovehen Kraasselan piirin Volossola-kyläššä. Šovan aikana pereh joutu miehitykšeh ta heijät vietih Šuomeh. Vuotena 1944 Lavoset myöššyttih Neuvoštoliittoh, ka heilä ei annettu lupua ašettuo elämäh omissa paikoissa. Alko harhailuaika. Enšin heijät työnnettih Valdaih, mistä hyö yritettih šiirtyö Viroh, šiitä Pskovin alovehella.
Vuuvven 1949 kevyällä perehellä annettih lupa šiirtyö Petroskoih, missä Lavoset ašettauvuttih elämäh Šuolušmäjen tiilitehtahan lähellä. Šiinä Nina lopetti koulun, a šiitä piäsi Petroskoin valtijonyliopiston istorijallis-filologisen tietokunnan šuomen ošaštolla. Ka vuuvven piäštä še ošašto pantih kiini ta hiän šiirty venäjän laitokšella.
Opaššukšen jälkeh Nina Aleksandrovna viisi vuotta ruato opaštajana omašša koulušša, šiitä kolme kuukautta valtijonarhiivašša, a vuuvven 1967 talvikuušša hiän piäsi ruatamah Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin iänissyšhuoneheh. Vuotena 1975 hänet šiirrettih folklorin ta etnografijan ošaštoh.
Vuotena 1975 Nina Lavonen šujuvašti väitteli kanditatiksi Boris Putilovin joholla. Hänen vaštaväittäjinä oltih virolaini ta ukrainalaini tutkijat Julo Tedre ta Ivan Berezovskii.
Pienellä folklorijalla omissettu monografija
Vuotena 1977 päivänvalon näki enšimmäini monografija “Karjalaini kanšallini arvautuš”. Ennein šen ilmeštymistä Nina Lavonen vietti kenttätutkimukšie, keräsi ainehistuo Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin iänityšarhiivašta, Karjalan tietokeškukšen tietoarhiivašta ta Šuomelaisen kirjallisuon šeuran folkloriarhiivašta. Lopulta onnistu kerätä arvautukšien tekstijä, tuuvva ilmi perintehen nykytilua ta löytyä mukavie etnografisie yksityiskohtie ta tärkeitä šeikkoja, kumpaset liityttih arvauttamisprosessih männeisyöššä.
Nina Aleksandrovna ajeli koko Vienan Karjalua, kävi Puatenešša, Kepašša, Jyškyjärveššä, Vuonnisešša, Vuokkiniemeššä, Kiestinkissä, Kolvitsašša, Knäšöissä, Zelenoborskiipos’olkašša. Juuri hänen anšijošta karjalaiset arvautukšet omine vanhanaikasine kuvallisine sistemilöineh oli tallennettu oman olomaššaolon viime vaihiešša.
Jo 1990-luvulla folklorin kantajat ei muissettu melkein mitänä arvauttamisen perinteheštä. Monien tutkimušmatkojen aikana oli kerätty rikkahinta ainehistuo toisista folklori- ta etnografisista kyšymykšistä, esimerkiksi, Vierissänkešen ritualiloista.
Nina Lavosen monografija kertou arvautukšen arkipäiväta ritualiroolista, tehtävistä ta aikarajotukšista, tarkkah käsittelöy karjalaisien arvautukšien aiheita, niijen yhteyttä perintehen kantajien ainehelliseh ta henkiseh muailmah. Enši kertua karjalaisešša folkloristiikašša kiinitettih niin tarkkua huomijuo karjalaisien mifologiseh ymmärrykšeh, käsiteltih miiffistä Huikkol’an muata ta Arvautukšien emännän vanhinta kuvua.
Vuotena 1982 julkaistih Nina Lavosen valmistama Karjalaiset kanšalliset arvautukšet -kokomuš. Še šisälti 1600 arvautušta. Ne oli juattu aihien mukah. Kokomukšešša on alkukirjutuš, šelitykšie ta viittehie.
Kiestinkin karjalaisien laulufolklorista
Vuotena 1983 päivänvalon näki kollektiivini Karjalan ASNT:n karjalaiset -monografija. “Kalevalalla”, kalevalamittasilla lauluilla ta ritmiteltyillä lauluilla omissettujen lukujen kirjuttajana on Nina Aleksandrovna. A vuotena 1986 ilmešty yhteistyöššä Eino Kiurun kera kirjutettu kokomuš “Meijän šuvun laulut: Perttusien šuvun runonlaulajien valitut laulut”. Še šisältäy tevokšie kymmenen runonlaulajan ohjelmistošta.
Nina Lavosen šeuruava työ, “Kiestinkin karjalaisien laulufolklori”, vaššušti ennein olomašša olluon arvelun Karjalan pohjosimman piirin folkloriperintehen köyhyöštä. Kymmenen vuuvven aikana luatija šiännöllisešti tutki Kiestinkin piirin kylie: Kiestinkie, Šohjanankoškie, Niskua, Kananaista, Kokkošalmie, Tuhkalua ta toisie. Lopulta kokomukšeh liitettih eeppisie lauluja eri juonineh, loiččušanoja, hiälauluja, hiä- ta hautajaisitkuviršijä, joikuja, lapšien folklorie. Kirjan alušša on šyvä tutkimuš kiestinkin karjalaisien folklorita etnografisešta perinnöštä, heijän istorijašta, elämäštä, tavoista ta uškomukšista.
Folklorin opaštaja
Nina Lavonen äijän popularisoičči tiijollisie tietoja, vietti luventoja, hänen töitä painettih eri aikakaušjulkaisuissa. Hiän opašti karjalaista folklorie Petroskoin valtijonyliopistošša. Tämän ruavon tulokšekši tuli Karjalaini folklori -lukemisto, kumpani ilmešty vuotena 1992. Kirja šisältäy folklorin eri lajien esimerkkijä. Joka teksti on kiännetty venäjäkši ta joka lajih on pieni alkukirjutuš.
Vuotena 1993 julkaistih yhteistyöššä Santra Stepanovan ta Karl Raution kera valmissettu Karjaiset joijut -kokomuš. Nina Lavonen kirjutti alkušanat ta joikujen lajilla, niijen keryännällä, olomaššaololla, tehtävillä ta taijollisilla erikoisukšilla omissetun kirjutukšen.
Vuotena 2000 päivänvalon näki Nina Lavosen mukavin folklori-etnografini Stola karjalaisien uškomukšissa -monografija. Luatija tutkiu stolah šivottuja karjalaisie tapoja ta uškomukšie. Stola oli karjalaisen pirtin sakralisimpie esinehie. Enši kertua karjalaisešša folkloristiikašša käsitelläh ikivanhinta Tapion ta kotihalteijen kul’ttie, kontienpruasniekan ritualie ta pirtin ritualipešuo (šuuripešuo), skuatterin kul’ttimerkityštä ta stolaetiketin elementtijä.
Nina Aleksandrovna kirjutti ei ainuoštah karjalaisešta folklorista ta runonlaulajista, vain inkeriläisistä kanšanlauluista, šananlaškuloista, “Kantelettaren” kiännökšistä. Hänen mielenkiinto- ta tietoala on tosi luaja. Hänen kirjutukšie julkaistih šakšan, enklannin, šuomen ta viron kielillä.
Vuuvvešta 1991 Nina Lavonen on “Kalevalan” šeuran ta Šuomelaisen Kirjallisuon Šeuran jäšen. Hiän on palkittu Neuvoštoliiton tietoakatemijan presidiumin kunnivokirjalla, Neuvošto-Karjalan ministerineuvošton kunnivokirjalla. Vuotena 1996 Nina Aleksandrovna piäsi eläkkehellä ta šiirty elämäh Šuomeh.
Onnittelemma Nina Lavoista merkkipäivällä, toivotamma hänellä tervehyttä ta luovua pitkäikäisyttä!
Niinalla on hyvä nimekši
Passipo šuuri Inkerin kanšalla,
Kun anto niin äijän Karjalan rahvahalla.
Henkie puhalti kuulusa Unelma Konkka,
Hiän mierolla itkuvirret ta starinat toi.
A konša tuli Lavosen mainivo Niina,
Starinoiččijat, joikujat, iänelläitkijät,
Viekkahin arvotukšin nuorija kiušuajat,
Loihtujen voimija mahtavat käyttäjät –
Hänellä omija tietojah kerrottih smielo,
Peitelty ei, šentäh kun kačottih omakši.
Riittipä vieläi tutkijan neruo ta tarmuo
Kirjoih ne panna kuvin’eh, kaikkin’eh.
Raisa Remšujeva
Teksti: L’udmila Ivanova, Oma Mua 14.12.2022
Kuva: Valentina Kuznetsova. Nina Lavonen tallentau starinankertojan Fedosja Nikonovan kertomukšie, punukka Jelena Ligotskaja kuuntelou. Sohjanankoški, 1984
