Artikkelit

Nainen pitelee kehystä kasvojensa ympärillä.

Ol’ga Gokkojeva: “Karjalan kielen ozaston loppiettuu sain vuitin omua iččie järilleh”

Kirjoittanut: Toimitus
Julkaistu: 6.7.2021
Asiasanat: karjalan kieli

Kaksikymmen viizi vuottu tagaperin Petroskoin valdivonyliopiston loppiettih enzimäzet korgien opastuksen suannuot karjalan kielen spetsialistat. Heijän joukos on Karjalan Kielen Koin alguhpanii da tämän yhtymyksen paginanvedäi Ol’ga Gokkojeva. Karjalan kielen ozastol opastumine andoi hänele syvän karjalan kielen da karjalazen kul’tuuran ellendyksen. Ol’gan sanoin mugah yliopiston loppiettuu hänes tuli kogonaine ristikanzu.

– Kuibo sinä 30 vuottu tagaperin puutuit opastumah karjalan kielen ozastole? Eihäi silloi, vuvvennu 1990, Petroskoin valdivonyliopistoh vie virrallizesti otettu pyrgijöi opastumah karjalan kieldy. Kenbo sinuu potakoičči sinne menemäh?

– Piäpričin oli L’udmila F’odorovna Markianovas. Häi on minun muaman dovariššu. Minä ainos tahtoin olla gu L’udmila F’odorovna. Minä jo 14-vuodizennu tiezin, ku lähten opastumah suomen kieleh. Tiezin, ku häi karjalan kieldy tutkiu. Tiettäväine, konzu rodih karjalan kielen ozasto, konzu minä olin lähtemäs yliopistoh, se oli gu suuri lahju minule. Ei olluh ni mostu kyzymysty: lähtengo opastumah karjalan kieleh? Tiettäväine! Muite olluzin mennyh suomen kieldy opastumah da tutkimah karjalan kieldy yksikai.

– Oligo teile suuri joukko? Midäbo teile opastettih? Ketbo teidy opastettih?

– Meijän enzimäine joukko oli ylen pieni. Puolet tytöt oldih kyläspäi. Hyö ylen hyvin paistih karjalakse. Myö pahoi pagizimmo. Meidy pandih segai. Ylen hyvin opastuimmo, sendäh gu meijän opastajat sih aigah oldih ylen hyvät. Voi sanuo, legendat. L’udmila F’odorovna opasti karjalan kieleh. Tiettäväine, kaiken aigua staraičimmos opastuo hyvin, sendäh gu häi oli opastajannu. Sit meile piettih luvendoloi Sandra Stepanova, Vieno Fedotova, Jouko Suurhasko. Saimmo ylen äijän hyviä tieduo karjalazeh kul’tuurah näh. Minun mieles net oldih parahat vuvvet.

– Midäbo sinä iče tiezit karjalakse, karjalazes kul’tuuras da kieles opastumah mennes?

– Aiga vähän. Karjalan kieldy en maltanuh, umbiven’alazennu menin. Tiezin erähii sanoi karjalakse da suomekse. Kai rodn’at oldih karjalazet, konzu tulin kyläh, kaikin paistih karjalakse. Konzu olin pieni, Kinnermäl erähät buabat ven’akse ei ni maltettu paista. Minul ainos himoitti tiediä, midä minun rodn’at keskenäh paistah da mindäh meile nagretah ainos umbiven’alazile.

– Oligo sinul mieleh opastundu karjalan kielen ozastol?

– Oli. Minun mieles i opastajat oldih hyvät, i joukko oli hyvä. Kai meni ylen hyvin, hos se oli enzimäine joukko. Ellendän, kui jygei oli organizuija meijän opastundat.

– Sinä olet kazvanuh linnas. Sinul on äijy linnalastu tuttavua da dovariššua. Midäbo hyö sanottih, konzu sinä menit universitiettah opastumah karjalan kieldy? Piettihgo hyö silloi karjalan kieldy pädijänny vai pädemättömänny täh eloskeh? Da midä rodn’at sanottih?

– Minul nikonzu ei olluh mostu mieldy, ku karjalan kieli olis pädemätöi. Minä ainos olin ylbei, ku olen karjalaine. Školas kaikin tiettih, ku olen karjalaine. Potakoičin toizii muuttamah tiijot pasportas. Sendäh minun dovarišat nikonzu ei duumaittu, što karjalan kieli on pädemätöi. Toine dielo on rodn’at, kudamat kyläs sidä diivuittih: mindäh pidäy opastuo karjalan kieleh, gu hyö muitegi maltetah paista. No minähäi en maltanuh. Sendäh minä lähtin, gu ellendäzin, midä rodn’at keskenäh paistah.

– Teijän joukko loppi yliopiston vuvvennu 1995. Sih aigah karjalan kielen spetsialistal oli aiga jygei löydiä ruado, kus maksettas hyvä palku da annettas eländysija. Oligo sinul jygei löydiä ruado da kunnebo sinä menit ruadoh?

– Lähtin jatkamah omua opastundua vie aspirantuurah. Olin kaksi kuudu vie laitoksel opastajannu. Kohti sanuo – olin pädemätöi opastai. Minä en maltanuh nenga hyvin paista karjalakse sih aigah. Tiettäväine, minul oli jygei. Opastujat paistih parembi karjalan kielel migu minä opastajannu.

Kai minun ruavot oldih kiini suomen kieles. Suomen kielen kiändäjänny zavodin ruadamah jo kolmandel vuozikursal. I muga tässäh ruan kielen kiändäjänny. Karjalan kieli i kul’tuuru on ainos olluh minun joudaval aijal ruattavannu ruavonnu.

– Midä opastus sinule andoi? Mit ollah suurimat nerot da maltot, kudamat sait karjalan kielen ozastol?

– Se andoi minul ellendyksen omah rahvahah näh. Sain sen neron, gu minä näin karjalastu kul’tuurua da ellendän parembi, naverno, migu prostoi karjalaine, kudai sih ei ole opastunnuh. Ellendän kul’tuurujuuret, kielen čomevuongi. Hos minä en malta hyvin paista, kui ihan karjalazet, no minä kuito ihastun ainos karjalan kieleh pagizij oih, kuundelen ainos hyväl mielel. Minus tuli kogonaine ristikanzu sen opastundan jälles. Minä sain vuitin, palan omua iččiedäni järilleh. Minä nygöi olen kogonaine ristikanzu.

– Sinul on kaksi tytärdy. Paistahgo hyö karjalakse?

– Pahakse mielekse, minä havačuin täh kieleh, konzu tyttäret oldih jo aiga suuret. Minun mieles, ezmäzekse hyö ollah karjalazet mieles, tietäh, gu ollah karjalazet. Hyö, tiettäväine, ellendetäh, paistahgi vähäzen karjalan kielel. Ei välläl suul, no ellendetäh aiga hyvin. Opastuttih meijän Karjalan kielen koin subbotniekoil aiga hyvin. Kyzyttih sit subbotniekoin jälles, midä se libo tämä sana merkiččöy. Minun mieles se on hyvä. Potakoičin vieljärveläzii pagizemah karjalakse minun tyttölöin kel. Hyö hyvin ellendetäh.

– Sanoit, konzu menin opastajakse, sinun opastujat paistih karjalakse parembi sinuu. Kuibo sinä kiännyit karjalan kielen puoleh da rubeit pagizemah karjalakse hyvin? Sinuuhäi nygöi kaikin tietäh karjalakse hyvin pagizijannu. Sinä kaikkiel puolistat karjalan kieldy da karjalazii.

– Minul oli moine kompleksu yliopiston aigah, gu meijän toizet tytöt yliopistos paistih karjalakse gu omal kielel. Heile se oli oma kieli. Tiettäväine, minä ainos ellendin: en nikonzu opastu karjalan kieleh muga hyvin, kui hyö. Sit minä duumaičin, ku voizin ruadua karjalazen kul’tuuran hyväkse. I Kinnermäl sidä ruaduo ruavoin. Opin pidiä hengis karjalastu ainehellistu kul’tuurua.

Sit tuli moine muutos mieleh. Ellendin: nämmä meijän koit da karjalaine kul’tuuru ei pyzytä hengis, gu karjalan kieli kuolou. Sendäh gu karjalan kieli kuolou – sit karjalazii enämbi ei ole. Sit niken ei rubie pidämäh huoldu meijän kul’tuuras. Sit tuli mieleh tämä Karjalan Kielen Koin idei. Sit vastavuin Martti Pentozen kel. Häi pagizou karjalazien kel vaiku karjalakse. Hänen kel ajelimmo puaksuh mašinas Suomespäi Karjalah libo Karjalaspäi Suomeh. Häi ainos pagizi vaiku karjalakse. Tiettäväine, sit minulgi pidi ruveta pagizemah, gu vaikkani en malta olla kaiken päivän. Sit muga i rubein pagizemah. Martti minuu sai pagizemah, nenga voi sanuo. Nygöi minä opin kaikkien karjalazien kel paista karjalakse, gu sen hyvin ellendin oman kogemuksen kauti: vaigu pagizemal piäzet kielen maltajakse.

– Kuibo sinun mieles muuti karjalan kielen tila kolmeskymmenes vuvves?

– Nämmien vuozien aigua on olluh kaksi kehitysty minun mieles. Toine on se, gu on äijy ruattu karjalan kielen hyväkse. On omat praktiekat – Oma Mua -lehti, kudaman kauti kieli kehittyy, uuzii sanoi tulou. On kehitetty opastundua, no toizes puoles on vähennyh himo karjalan kielen piendäh, mittuine oli 90-luvul. Iče olen olluh ainos optimistannu. Kui sanou Martti Penttonen, olen jeslimistu. Jeslimistu on se: jesli, gu rubiemmo ruadamah, sit kieli pyzyy hengis. Gu emmo rubie ruadamah, sit kieli kuolou. Minun mieles karjalan kieli vie on nengomas tilandehes, ku sidä voi kehittiä i se voi olla ihan tulien aijan kieli. Se on meis kiini. Se ei ole toizis kiini.

– Potakoiččizitgo sinä nygözii nuorii mennä opastumah karjalan kieleh yliopistoh da valliččemah karjalan kieldy ammatikse?

– Tiettäväine, potakoičen. Gu himoittas omua iččiedy ellendiä parembi, suaha enämbi ozua omah elaigah. Sit roittos ozakas ristikanzu, ku suat oman kielen järilleh. Potakoičen opastumah karjalan kieleh, ruadamah oman kielen hyväkse. I potakoiččizin varuamattah pagizemah omal kielel. Hos hairehii rodieu, mendähes!

Тeksti ta foto: Ol’ga Ogneva, Oma Mua 30.6.2021

Lue nämäkin:

Karjalaisen perehen rakenneh ta šen jäšenet

Karjalaisen perehen rakenneh ta šen jäšenet

Alku Huomenekšen kulkou kuuvvella jalalla, päivän kahella jalalla, illan kolmella jalalla. (Imehnini: lapšena skammissa (reikästuulašša) kävelöy ta vanhana šauvan keralla) Akonlakši Karjalaisen perehen elämäštä Karjalan šuuret perehet elettih tavallisešti šovušša....

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.