Kuuntele artikkeli luettuna:
Karjalaisien uškomukšien mukah ennein Iivananpäivyä ei šais meččyä liikuttua eikä niyhtä čakkua tappua. Niätšen šieklallini inisijyä lisäytyy, hoš vaikka yheltä henken vienet. A jälkeh Iivananpäivän še šamani ruato šuau čakkašieklan puolenomah, uškokkua tahi elkyä.
Čakka-šanalla merkitäh karjalan kieleššä kaikensorttista šyöpäläistä. Kevyällä enšimmäkši tokatit šemmosie pitkäčorppasie šiäkšie, kumpaset hil’l’aseh lennelläh, iänettä. Ka pistyä ne maltetah kačo pahkoihki šuaten. A šitä puromakohan kupinua! Kruapit ta kynšit tahtomattaki.
Kešällä šiäkši piäšöy iäneh, pin’ajau korvan juurella, toivottau hyvyä yötä. Liygiläisien kešen ne pinisijät matatahki kuvuajalla nimellä “pin’oi”. Pistäjäštä pieneštä čakašta käytetäh vienankarjalašša vieläi nimie itikkä ta räkkä. Rakkahalla lapšella on monta nimie.
Äkiellä šiällä isetäh mäkärät. Peltomuata kitkieššä tahi mečäššä liikkuos’s’a niitä on šakieh, et šua šilmiekänä avata. Näköraiskua šyyvväh, jotta kaikki puhaltau. Čakkavoije ei taho toičči tepšie, äkäset ollah ne mäkäräiset. No pirttih ei ajauvuta, še hyvä.
Polttajaiset tahi tihijäiset tykätäh vettä ta vakavua tyyntä ilmua. Mehövät nurmet, vesimuat ollah heijän ruaju. Šeikkua näistä pikkaraisista eläväisistä on inehmisellä vašta loppukešäštä. Hil’l’ani elokuun ilta, pal’l’ahat šiäret ta niih tähtyäjä pilvi polttajaista, kuuloštauko tutulta? Varšinaiskarjalan šuvimurtehissa ta livvinkarjalašša nämä purijat ollah “tihit”, “tihoit” ta vieläi “tiidihäzet”.
Mainittavie ollah ni puarmat ta kaikenluatuset kärpäset. Puarma še on varma tovarissa ta henkilökohtani varteiččija järvie kylpieššä, kerkie vain hiäjellä. Kipiešti piessa purou, verihuavan jättäy.
Kärpäsie varoin on kekšitty läppä. Meijän ämmöllä še oli illoilla kaikičči kiäššä, šemmoni šilie ta hienoni puun okšašta luajittu varši, a iče läppä pyörieččäini kumikenkän varrešta leikattu ta šiinä vielä monieš pieni ilmaloukko on. Kärpäset lentyä hurissah pirttie myöten. Ämmö istuu läppä valmehena iskömäh. Istuutuu kärpäni, ämmö läpš – šiinä šiula hurisija.
Hyvyä teilä Iivananpäivän aikua ta huš huš hurisijat, inisijät, pinisijät, tintittäjät tai ninnettäjät!
Šanavakkani: čakka-aika – hyttysaika, niyhtä – yhtään, šiekla – seula, hoš vaikka – vaikkapa, tokatit – bongaat, pitkäčorppasie šiäkšie – pitkäsäärisiä sääskejä, pistyä maltetah pahkoihki šuaten – pistävät niin, että nousee paukamia, kupinua – kutinaa, kruapit – raavit, pin’ajau – inisee, äkiemmällä – kuumalla, helteisellä, kaikki puhaltau – jopa turpoaa, čakkavoije – hyönteisvoide, polttajaiset=tihijäiset – polttiaiset, mehövät nurmet – kosteat niityt, ruaju – paratiisi, hiäjellä – hätistellä, piessa – paholainen, läppä – lätkä, hienoni – ohut, loukko – reikä.
Kuvašša: elokuisie hirvikärpäsie
