Pari netälie takaperin pakkasena pyhänäpiänä Dorogu-kinotrilogija tuli Jovenšuuh. Vähän varautti, jotta keräytynöykö ketä rahvašta kaččomah. Ka kinosali oli kaččuot täpö täyši! Taijollini matka karjalaiseh kulttuuri- ta kielimaiselmah on tahottu. Tämän tiijuššanta ihaššuttau ta lämmittäy šiäntäni.
Tämä kino piettäy aina kunnenih kiirehtäjän nykyimehnisenki. Še puitto čuhuttais: Kačo kun oma meččä šiula on! Jäkälän peittämä kallivo nyökyttäy harmuata piätäh. Häntyäh liputtau čärkkäh nousija havunieklasilla katettu troppani, še muanittau luonnošša kulkijua. Vuaran čokalta näkyy loitoš. Vihurilla käypi tuuli, järvenšelkä on jouččenilla, onnakko ukkoni on noušomašša. Pie šilmäš vain kahallah, ni tokatit: šiula on meččä, kumpani šepyäy šilma.
Kinon kuvat vaihutah, musiikki košettau šiämeh šuaten, starina matkuau hil’l’akkaiseh. Ken on šuanun tolkun elokšešta, še ei kiirehä. Olet korvineh päivineh šiinä, mitä niät ta kuulet. Kačo kun omat kruutat šiula on! Antilašta šuoritetah miehol’ah. Kaššan šulkkulenttasien tilah piäh šivotah miehellä olijan naisen lakki. No tiijät mitä, sorokka niise on oma. Šen häntä on piissurilla šomisseltu, očallini kultalankalla kirjual’tu, še oli šiun ämmölläki piäššä venčällä männeššä. Kyynelet juoššah karpaloina, estettiset tunnot vallatah.
Šiämi täytyy kuultuloista šanasista ta virkkehistä:
”Kaikkien ilmaizieni blahoslovijat kuldazeni spuassaizeni, muamot ta muamoin muamot, olettogo sie, meččähizen dorogan piäs? Liipukkaizeni da čiučoizeni?”
”Šiipi vettä mušavua košettau, lentäjä veteh katou, meren pohjah čukeltau.”
”Elä kuren ijät, kären ijät, harmuan havukan ijät! Kašva pinon pituvuokš, huas’s’an korkevuokš!”.
Kačo tai kuule, omat šanat šiula on! Miula ta i šiula, meilä kaikilla. Omalla on omat šanat. Elä kaimua, elä kavota, pie ičelläš. Niissä šanoissa on šiula väkie matata ielläh, kieleššä on šiun mieli nähä, kuotella ta elyä.
Passipo Jyrki Haapala ta muu kinojoukko! Toičči on hyvä kaččuo iččie kyleštäpäin: paremmin huomuat, kuin šoma on še oma.
Šanavakkani: Dorogu – karjalankielisen elokuvan nimi, tie; kyleštäpäin – sivultapäin; toičči – toisinaan; netälie – viikkoa; pyhänäpiänä – sunnuntaina; varautti – jännitti; kaččuot – kas; tiijuššanta – tiedostaminen; šiäntäni – sieluani, sydäntäni; piettäy – pysäyttää; kunnenih – jonnekin; puitto čuhuttais – ikään kuin kuiskaisi; häntyäh liputtau – häntäänsä heiluttaa; čärkkäh – harjuun; troppani – polku; vaaran čokalta – vuoren huipulta; on jouččenilla – vaahtopäissä aalloissa; onnakko – kenties; kahallah – avoinna; tokatit – huomaat; kumpani šepyäy šilma – joka syleilee sinua; šiämeh šuaten – sydämeen saakka; on šuanun tolkun elokšešta – on ymmärtänyt elämän; omat kruutat – omat asut; antilasta šuoritetah – morsianta puetaan; kaššan šulkkulenttasien – palmikon silkkinauhojen; sorokka – naimisissa olevan naisen päähine; niise – myös; piissurilla – koristehelmeillä; očallini – koristenauha, otsamus; kirjual’tu – koruompeleilla somistettu; ämmölläki – isoäidilläkin; venčällä männeššä – vihille mennessä; šiämi täytyy – sydän, sisin täyttyy; elä kaimua – älä kadota; pie ičelläš – pidä itsellesi; passipo – kiitos.
Kuva: Olga Karlova.
