Karjalan kielen netälie pietäh vuotena 2023 nellättä kertua. Tämänvuotini kielinetäli alkau Karjalan kielen päivänä 27.11. Pruasnuija armašta kieltä voipi eri tapah, kellä kuin himottau. Pruasniekkaperinnehtä rupieu kehittymäh. Tarkempua tietuo karjalan kielen netälistä ta šen pitoloista löyvät karjalan kielen elvytyšprojektin blogin nettišivuloilta: Karjalan kielen viikko.
Kirjutuškučun tiemana on “armaš karjalaisuoh liittyjä esineh”. Kirjutukšie tulou kieliyhtehisön jäšeniltä, karjalan kielen opaštujilta tai muiten kaikilta, ken kirjuttau karjalakši ta šillä šamalla kehittäy kieltä ta omua kirjutušneruo. Mitä esineh-šanua on karjalan kieleššä? Kačelka alempana.
On šuomelaisen korvah vesselyä šanua, mit tiettylöissä kontekstiloissa voijah ni hairieh vejältyä, no hoš šana vešša ‘tavara, kapine’. Karjalan kielen šanakirjah on puuttun Vuokkiniemen pakinaluatuo esittäjä virkeh – heän toi šiitä koštovoattien elikkä min hyvän veššan, mi kiäntyy šuomekši ‘hän toi sitten feresikankaan tai jonkun hyvän tavaran’. Imminkummani, paharaiska, ei nimih kelpuaja esineh on šiitä epävešša tahi pätövešša. On mukava huomata, jotta mitänih kelpuo ta pätövyä merkiččijä šana pätö voipi miärittehenä merkitä ihan vaštakohtua, esim. pätö priha ‘mokoma nuori mies’ tahi pätö koneh ‘joutava, kehno kone’.
Tarpehelliset esinehet, kumpasien avulla mitäki ruatah, ollah karjalan eri murtehissa neuvo, bruja tai vehkeh ‘(työ)kalu, väline’. Näitä šanoja rikeneh käytetäh yhyššanojen jälkipalasina. Lumilapie ta lumiatra, kumpasilla šuomitah lunta, ollah šuomintaneuvot. Šyöntäneuvoja ollah lusikka ta veičči. Niekla, rihma ta nošniččemet, kumpasista on tarvis ompelomisešša, ollah ompelentabrujat. Val’l’ahat ollah heposenneuvot tahi hevonbrujat. Roštuonukon vehkehih kuulutah ruškie takki, čuutošauva ta potarkkavärčči.
Harvinaisempih šanoih kuuluu srikumentti ‘koje, vekotin, laite’. Tietokonehen hiiri on muitra ta näpperä srikumentti.
Ympärihis meitä on äijä kaikenmoista srikumenttie, veššua, vehkehtä ta brujua. Olen karjalan kielen netälie vaššen smiettin mieki, mi niistä olis miula še armaš, karjalaisuoh liittyjä esineh.
Onnakko täh kotvaseh voin kertuo kahešta miula tärkieštä. Ämmön šulkkupaikka, kumpaista aikanah oli pitän ämmöseni, nyt on miula konša piäššä konša kaklašša. Miun kera kulkou, näköy miun ruatamiset ta šamoten lämmittäy šiäntäni. Ei himota pityä armašta paikkaista škuapissa, hoš toičči tiettäväini onki suali kuluttua. Šen kera miula on mataššani muisto, še on yhyššije miun karjalaiseh pereheh.
Toini vehkeh on valonkuvaššin. Šiinä on karjalankielini teksti: Huomua milma. Kuvaštimešša yhistyy moni asie. No näin mie šitä ainaški ičelläni tolkuičen. Še on tarpehellini käytöššä olija pimieh vuuvvenaikah paššuaja vehkeh. Karjalankieliseh karjalaisuoh rikeneh liitetäh museihenkie – arvošša piettävä, ka männyttä. Kuvaššin šanelou omalla olennallah ihan muuta. Myö karjalaiset olemma olomašša. Meilä on oma kieli. Myö tahomma, jotta miän karjalan kieli eläis. Huomakkua meitä.
