Artikkelit

Olgan čuppuni: Halloween, pyhäinpäivä, kekri ta muissinšuovatta

Kirjoittanut: Olga Karlova
Julkaistu: 2.11.2020
Asiasanat: Olgan čuppuni

Pyhäinpäivyä vaššen piätinččänä illan pimeteššä meijän kotivajasilla viuhahti kakši hyväččäistä kouluikäistä tyttyö muššissa vuatteissa ta värččiset kiäššä. Nakrušuiset neiččyset pläššittih ta iänekkähäšti lat’attih: Raha, karkki vai kepponen! Kotvasen aikua ihmeteltyö tokatin, jotta ieššäni ollah halloweenie juhlijat. “Vuottakkuahan pikkusen!”, virkoin mie ta juoksin pirttih eččimäh mitänih niepšiempäistä. Škuapin karamellistaučašša oli jälkimmäiset Venyähältä tuotut makijaiset, ne tiputtihki talošta taloh kiertäjien halloweenvärččisih, mistä hyö onnakko oltih ihan hyvilläh. Tiijuššin, jotta onko tytöt mitä kuultu kekristä. Ei kuulemma, ka luvattih googluamalla eččie tietuo täštä pruasniekašta.

Toisena huomenekšena mänin perehineh kalmismualla, kunne ni monet muut Šuomešša eläjät pyhäinpäivänä käyväh muistelomašša tuonilmasih šiirtynyitä omahisie. Matatešša mainičin, jotta tämä juhla on tottaše šama kuin karjalaisien muissinšuovatta, konša niisi muissellah pokoiniekkoja. Kävimä mieheni muamoh ämmön ta ukon hauvoilla ta šamaten panima palamah tuohukšen muuvval’l’a hauvottujen muissolla -nimisen kivipaččahaisen viereh. Šamah aikah Petroskoissa hauvattih miän yštävyä Dima Deminua, tunnettuo Karjalan musikanttie, rahvahan šoittimien muasterie ta hyväšiämistä ristikanšua.

Kotih tultuo šoitallin Vuokkiniemeh muamolla, jotta tiijuštua: ollouko tänäpiänä muissinšuovatta ta onko hiän käynyn hauvoilla. Mamma vähän hämmešty, jotta häneltä tämä asie nyt on kokonah unohtun, ka eihän niin kuin toisetkana rahvaš oltu tänä šuovattapäivänä kalmismualla liikkehellä… Ta šiitä vielä lisäsi, jotta miän vanhaämmö oli kaikičči muistan mainita, jotta kalmismualla ei liessitetä joka päivä, vainaita ei šua häiritä, a muissella voit ni koissa istuos’s’a šilmie ristien ta malittuja lukien.

Työnnin šamua as’s’ua koškijan viessin potruškasellani Vieljärveh, šentäh kun tiijän hänen ijäkkähien vanhempien tietävän ta pitävän kaikki kallehet karjalaisien pruasniekat. Tuli vaštuu: tänä vuotena Venäjän Karjalašša muissinšuovattua pietäh 7.11.

Kuivajärven kyläššä vanhan karjalaisen perintehen taitajie Domna Huovista ta Miikkula Huovista Vienan kansa muistelee -kirjah pakautellut akateemikko Pertti Virtaranta šai talteh arvokašta muissinšuovattua koškijua tietuo. Vanhempie piettävie muissinšuovattoja on vuuvvešša kolme: šykyšyllä Kekristä enšimmäini šuovatta, talvella Vierissän aikah ta alkukešäštä Sroiččana. Domna tiesi vieläi lisätä, jotta “muissimpäivä oj joka suovatta, sitä soattau joka suovatta jos halutah antoa muissella. Ta muissella soattau joka päivä”.

Kekrin šyyšpruasniekan vietto on ollun tuttava vil’l’ankorjuun juhlana kuin šuomelaisilla, niin ni karjalaisilla. Še oli šemmoni jakoaika, vanhan ta uuvven vuuvven vaihtoaika. Kešä- ta šyyšruavot loputtih ta talvihommat oltih ieššä. Šitä juhlittih kaikin, šanottih: On kerran Kekri köyhälläki.

On mukava, konša vanhat pruasniekat ta perintehet myöššytäh meijän elokšeh. Kajuanissa poltetah kekripukkie, a Jovenšuušša tänä šykšynä piettih karjalaisen musiikin Kegri da pajot -festivali. Šavolaisešša ošakunnašša kekrinaikah pietäh talkkunajuhlat. Mieki jo toista vuotta olen sriäppin talkkunamarjapiiruata Kekrie vaššen. Kekrinä stolalla kačo pitäy olla šyömistä talkkunašta.

Kaikilla pruasniekoilla on omat tavat, tehtävät ta roolit. Kuin vanhoilla, niin uušillaki, omilla ta i vierahilla. Malttanemma šen, onnakko elänemmä vesselämmin.

Eryähät šanat:

piätinččänä ‘perjantaina’
värččiset kiäššä ‘pussit kädessä’
kotivajasilla ‘kotiportailla’
tokatin ‘hoksasin’
mitänih niepšiempäistä ‘jotain herkkua’
karamellistaučča ‘karkkikulho’
onnakko ‘nähtävästi’
mänin perehineh kalmismualla ‘menin perheeni kanssa hautausmaalle’
pruasniekka ‘juhla’
muissinšuovatta ‘vainajien muistelulauantai’
pokoiniekka, vainua ‘vainaja’
hyväšiämistä ristikanšua ‘hyväsydämistä ihmistä’
vanhaämmö ‘isoisoäiti’
ristie šilmie ‘tehdä ristimerkkiä’
lukie malittuo ‘rukoilla’
Vieristä ‘loppiainen’
Sroičča=Stroičča ‘helluntai’
myöššytäh ‘palaavat’
olen sriäppin ‘olen leiponut’
malttanemma ‘jos ymmärrämme’

Kuva: Jovenšuulaini Paginperti piti Kekrin pruasniekkua, 2.11.2019. Katerina Paalamo luati kuvašša olijan šyötävän šanakisan.

Lue nämäkin:

Suurustu suuh, mieldy piäh

Suurustu suuh, mieldy piäh

Kohtuine naine täytty vägie vuotti, konzu lapsi syndyy. Synnytykseh varustuttih jo ennepäi, sihgi niškoi rahvahan keskes oldih tietyt omaluaduzet tavat. Nämmii taboi tiettih da novvettih enimyten akat: enzimäzikse n’ababuabo da suguh kuulujat naizet da susiedat....

Peša Ruočin paginoi: A, kuulehai sinä, neičykkäne

Peša Ruočin paginoi: A, kuulehai sinä, neičykkäne

Ku myö, karjalazet, jouvvuimmo lähtemäh evakkoh, saimmo nähtä monenluadustu vastahottamistu. Vastahottajis oza oli hyvii ihmizii, oza vähembän hyvii. (Pahoi ihmizii taki Suomes ei ni ole.) Vai oldihbo vastahottajat kedä täh, myö panimmo merkil, što meidy ei ni oldu...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.