Kuuntele artikkeli luettuna:

Kevätkuun enšimmäisinä päivinä himottais kirjuttua nousijašta kevyäštä. Mityttä kevät-alkuista šanua tariččou Karjalan kielen verkkošanakirja? Kačelka myö nyt yheššä.

Kevätpäivä tahi kevyäni päivä. Päiväni paistau, ka kuiva ta vilu kevätahava on puričča puhuos’s’a. Kevätjiällä elä mäne, še on hil’l’ani valehičča, voit pettyä. Kevyän tullen jiä šulau ta šiih avautuu kevätloukkuo. Kevätloukokši voijah kuvuannollisešti kuččuo ni tyhjän pakasijua.

Kevyällä lähetäh kevättämäh tahi pyytämäh kalua. Kevätti on kevyällä šuatu ta vähällä šuolalla šuolattu kala, mi kešän mänöh šuau omituista kevätkalan moista hajuo. Eryähät tiijetäh kačo hyväštä ta pietäh kevättie čestissä. Ylen makiehan še on, kun vain harjautuu šitä šyömäh.

Läsitäh kevättie šilloin kun tunnetah voimattomutta kevätvaipumukšen vuokši. Kevättäjä elukka on heikko ta laiha pitän talven jälkie.

Kevätvesi on kevyällä rannoista piäličči nousija vesi. Pahimmillah še yllättäy jokimaiselmissa. No kevätvesijäki on opaššuttu einuštamah.

Kevätrospuutta rikkou kelit. A vot kevätruško (illalla) on kelilöiksi. Rahvaš tietäy šanuo: šyyšruško šuliksi, kevätruško kylmiksi. Kevätkierällä on hyvä ajua tahi hiihtyä. Jäini ta šilie tie on kierä. Illen jiä tahi jäini sel’l’a on kierä.

Kevätarki alkau Äijänpäivän jälkeh ta jatkuu kahekšan netälie. Šilloin eletäh arešša, ei pyhitetä ta varuštauvutah kešäh. No a nyt parahillah matkuau Šuuripyhä, kumpasen hil’l’asih ruatoloih pätöy kevätšanojen ečintä karjalaisešta šanašokelošta. Olkua hyvät!

Šanašokelo. Mitä kevyäh liittyjyä šanua löyvät pistyšuorah ta vuakašuorah?

Vaštaukšet.

Pistyšuorah: krookussa ‘krookus’, mahla, issuttua, tipani ‘tipu’, lampahaini ‘pajunkissa’, vič ‘linnun äänestä’, raššaš ‘rastas’, kevätkuu, kevätti, ojani ‘puro’, valo.

Vuakašuorah: mykrä, lešenlehti, taimen ‘taimi’, multa, urpa ‘urpu; silmu’, satu ‘puutarha’, päiväni ‘aurinko’, kukkie ‘kukkia’, vihanta, čirčettyä ‘sirkuttaa’.

Kuva: Šiili on havaččeutun.