Artikkelit

Vanhassa mustavalkoisessa valokuvassa 15 ihmistä hymyilee kohti kameraa. Maassa heidän edessään on kasa vastanostettua perunaa ja pärekoreja.

Ontajärvi: istorijan šivuja šeluallen

Kirjoittanut: Toimitus
Julkaistu: 21.3.2024
Asiasanat: oma mua, Ontajärvi

Piäkuva: Ontajärven eläjät potakkua kuokkimašša. Ontajärvi, 1960-luvun alku. Kuva: Ontajärven Oma Ranta -Folkloriryhmän Vk-Šivu

Ontajärven kylä šijottuu tašasella ta matalalla alovehella šamannimisen Ontajärven luona. Enši kertua šitä pientä volostie mainitah vuotena 1857.

”Kylän ympäri oli päivänkakkarapeltoja, kašvo äijän šaraheinyä. Oraškuušta elokuuh šuaten leviteltih tatehet, kylvettih leipyä, kynnettih, kylvettih ruista. Kašvatettih kakrua, osrua, luukkuo, punajuurta, nakrista, lanttuo, potakkua.”

Filippovit ta Levoškinit

Filippovit ollah Filipp Ignatjevista (1756–1830). Hiän työnti ainuon Zahar-pojan Piiterih ruatamah tiätän luona. Zaharin pojat Ivan, Grigorii ta P’otr niise oltih ruatajat. Tuaton kuoloman jälkeh vanhempana oli Ivan (1832–1911) – ošakaš kauppuaja talonpoika. Hiän akottu talonpoikaisnaisella Kučjärveštä ta heilä oli Irina-tytär ta Andrei-poika. Andrei eli Piiterissä ta palveli Hänen majestetin keisarinnalla Marija F’odorovnalla nimitetyššä raččuväkirykmetissä. Vuotena 1852 kuoli Grigorii Filippov. Jiännyöštä pereheštä huolti Ivan-veikko. Hänen plemännikät jatettih perehhommua.

Levoškinit oltih Rep’olan volostin Mujejärven kyläštä. Pereh šiirty Ontajärveh 1870-luvulla. Virašta eronut šotilaš Jegor Levoškin (kuoli 1904) leškeyty vuotena 1884, vuuvven piäštä akottu uuvveštah ta šiirty naisen elinpaikkah.

Ontajärveh jäi poika F’odor, kumpani akottu Matr’ona Iljinalla Kallivolahen huuttorilta. Šiirtolaisen punukka Aleksei F’odorovič Levoškin (1914–1981) oli Ontajärven toimehpanijakomitietan šihteri ta Rukajärven kyläneuvoštojen toimehpanijakomitietan johtaja, Etehpartisanijoukon joukkovehen komentaja, Čapajevilla nimitetyn partisanijoukon komissari.

Armeijašša palvelu

1860–1860-luvulla aševelvollisina oltih Jegor Klementjev (š. 1832), Kirill Utkin (š. 1830), P’otr Utkin (š. 1846), Kuz’ma Nikitin (š. 1830) (jätti kylän, ei piäššyn šotaväjenottoh), Ivan Hotejev (ei otettu “elttalaihuon” takie). Pitin alokaš Ivan Hotejev (š. 1827) kašvoltah oli kakši arššinua kahekšan verškua (177 šenttie), Jegor Romanov (š. 1839) oli “šinišilmäni, vualietukkani, taito lukie ta kirjuttua venäjän kielellä”.

Vasilii Hotejev vuosina 1866–1869 oli merimiehenä laivoilla ta fregattiloilla “Keisari Nikolai I”, “Sevastopol”, “Dmitrii Donskoi”. Vuosina 1870–1875 hiän kulki Pohatteri-laivalla. Ampuja Jevsei Maksimov palveli kivyärijoukošša. Hänen rykmenttitoveriloina oltih ontajärviläini Sidor Utkin ta rukajärviläini Gavril Gurjev.

Vuuvven 1871 talvella Manuila Lukinin pirtin luona šeisautu reki. Ontajärviläiset hörkissyttih. Konša tuntomatoin mieš tuli euruavah kertah, ontajärviläiset naiset šuatih tietyä rukajärviläisiltä, jotta tullut mieš oli ijäkäš, naimatoin, pitkäkašvoni, hänellä oli virka, hänellä oli epätavallini nimi, hiän oli eriuškoni ta palveli meččäošaštošša.

Tuntomatoin mieš tuli Marija Lukinan luokše. Kešäkši kyläläiset otettih häntä vaštah yštävällisešti. Ken hiän oli? Katolini Linar Maskevič harmuatukkasena oli naimatoin. Hiän ošallistu Krimin šotah, hänellä oli metali Kaukasin vallotannašta. Ontajärviläiset muutettih hänen nimi: Linarista tuli Leontii. Tällä nimellä hiän kiänty oikiehuškoh ta venčäyty Marija Lukinan kera 3. šajekuuta 1871. Nuoret elettih Ontajärveššä, vähän Joušijärven huuttorilla. Pereh šiirty Rukajärveh ta kymmenen vuuvven piäštä – Kiimasjärveh. Maskevičien yksi pojista Aleksandr ošallistu Enšimmäiseh muailmanšotah. Hiän akottu kanšlijavirkamiehen tyttärellä ta ruato Kemin vanhempana poliisimiehenä.

Vuotena 1876 armeijah kučuttih Karp R’omin (1845–1918), hiän palveli henkikuartin Preobraženskii-rykmentissä. Karpilla šattu ošallistuo Turkin šovan retkillä vuosina 1877 ta 1878. Hänen rohkevutta merkičči Hänen majestetin šeuran keneralimajori. Rohkevuošta Karp R’omin palkittih “vualienbronssisella metalilla ta romanijalaisella rissillä Plevnan piiritykšeštä”.

Šattu ni onnettomukšie

Onnettomuš šattu 7. elokuuta 1882 Arhip Fatejevilla. Heinänniiton aikana hiän äkkie šai kohtaukšen. Arhip löyvettih venyönä mualla. Kešäkuun 1. päivänä 1883 kuoltih Aleksandr Makarovin naini ta tytär: Jevdokijalla oli
46 vuotta, Marijalla – 21. A heinäkuun 22. päivänä ontajärviläiset hauvattih vanhuš F’odor Volgin.

Hätä tuli šaman vuuvven 12. pimiekuuta, palo Ivan Teppojevin talo. Puolen vuuvven piäštä palo Osipovin (Teppojevin šukulaisen) kyly. Tulipalon uhrit otettih vaštah kuot’t’eluš rauhallisešti: “Kaikki on Jumalan käsissä”. Hyö rakennettih kaikki uuvveštah ta lisättih hyvänluajintaruatoja.

Vuosi 1887 oli huomattava Rukajärven volostilla šiitä, jotta šynty muutoma pari kakšosie. Kyläkunnan pappi 10. tuiskukuuta kašto Mihailin ta Annan, ontajärviläisien Jegor ta Ustinja Romanovin kakšoset. Elokuušša – Andrein ta Nataljan, rukajärviläisen Nikolai Stepanovin lapšet. Šyyškuušša – Mininien kakšoset Merilahen kyläštä. Šajekuušša kaššettih korpilakšilaisen Jevsei Nekkojevin tyttärie, a 29. talvikuuta – rukajärviläisen Vasilii Šuttijevin poikie.

Elokuun 3. päivänä 1888 Ontajärveh tuli virka-aseilla Povenčan hallinnon virkamieš, kollegijakirjallapanija 27-vuotini Gavril Bel’ajev. Tultuo kyläh hiän kuoli. Rukajärveštä tuli poliisimieš Ivan Ivačev ta alko tiijuštua tilannehta. Ontajärviläisistä tuli epäillyt. Lämmitettihkö vierahalla kyly? Kostitettihko liijan runšašti? (še oli epyältävä, karjalaiset oltih vuatimattomie ruuvvašša). Povenčašta kučuttih ujestin liäkäri. Koko ajan vainaja oli kyläššä. Liäkäri miäräsi kuolomanšyyn: še oli luonnollini – aivoinfarkti. Gavril Bel’ajev hauvattih kylän kalmismualla.

Kylän elämä 1890

Vuotena 1890 Ontajärveššä oli 26 talonpoikaistaluo ta viisi vanhauškoista taluo, 109 mieštä ta 124 naista (15 38–87-vuotista henkie oltih starovierat). Koti-isäntinä oltih F’odor ta Kuz’ma Romanovit, P’otr Lukin, Timofei Filippov, Andrei ta Ivan Aleksejevit, Kuz’ma, Nikolai ta Aleksei Osipovit, F’odor Petrov, Osip Čirkin ta muut.Šeiččemen taluo piettih varataloina.

Kylän ympäri oli päivänkakkarapeltoja, kašvo äijän šaraheinyä. Oraškuušta elokuuh šuaten leviteltih tatehet, kylvettih leipyä, kynnettih, kylvettih ruista. Kašvatettih kakrua, osrua, luukkuo, punajuurta, nakrista, lanttuo, potakkua. Mečäššä kašvo 75 % koivuo ta 25 % mäntyö. Joka vuosi hakattih hiršimeččyä. Käytih jarmankoilla Rukajärveh ta Šunkuh.

-> Alku n:issa 3, 6; Jatkuu ->

Teksti: Anna Pestun, Oma Mua 20.3.2024

 

Lue nämäkin:

Päčinsuus: Oniegantagaine kalakurniekku

Päčinsuus: Oniegantagaine kalakurniekku

Piäkuva: Kurniekkua syvväh erillizenny syömizenny. Pastoksen piälysty leikattih iäres, katkattih sit palaine, pastettu kala pandih torielkale. Sidä syödih kuoren kel, kuduas oli kalan duuhu da magevus. Kuva: Ol’ga Stepanova Terveh teile, hyvät lugijat! Tänäpäi minä...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.