KUVA: Valentina Bogdanovan talošša. Knäžöi, 2021. Vašemelta: Julia Litvin, Aleksi Konkka, Elvira Džiošvili, Hilli Nagornih ta Valentina Bogdanova. Kuvaaja: S. Minvaleev
Etniset prosessit Karjalan Vienanmeren rannikolla: Vienanmeren rantua Kemistä Kantalahteh päin ei šattumalta kučutah ”Karjalaisekši rannakši”. Pomorit šekauvuttih voimakkahašti paikalliseh karjalaisväještöh rannikon kylissä. Pomorien ta karjalaisien yhtehmänö ta šukušuhtehet huomattih XX-vuosišuan tutkijat (L. L. Kapitsa, V. V. Nikolski ta muut).
Etnisen identiteetin ta etnisien ryhmien välišuhtehien tutkimini on ollun yksi tarkotukšista Venäjän tietoakatemijan Karjalan tietokeškukšen Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin keruumatan Muurmannin alovehen Kantalahen kylih. Matka toteutettih heinäkuušša 2021 Maria Kundozerovan johtamisella Karjalan Šivissyššeuran ”Tutkimuš- ta keräyšmatka Muurmannin karjalaisien ta pomorien luokše” -tutkimušapurahan puittehissa.
Keruumatan aikana myö nauhoittima 17 pakautteluo karjalaisilta ta pomoriloilta. Meilä oli tärkie šuaha tietyä etnisistä merkkilöistä, kumpaset oltih tärkiet pakinatoveriloilla. Ken pitäy iččieh karjalaisena? Ket ollah nykyaikaset pomorit? Tiijonantajat kerrottih omašta elämäštä ta košettih teemoja, kumpaset liitytäh identiteettih, perintehellisen arkielämän ta pruasniekkojen kulttuurin šäilyttämiseh.
Täššä artikkelissa myö käsittelemmä pakautteluja, kumpaset on luajittu Knäžöissä karjalaisen naisen (šynt. 1937) ta pomorin naisen (šynt. 1935) kera.
Alukši pari šanua šiitä, missä oloissa tämä pakina tapahtu. Pakauttelu piettih Valentina Jegorovna Bogdanovan, Nikolain muamon talošša. Nikolai Bogdanovin talošša lahen vaštarannalla ašettautu meijän tutkimušryhmä. Valentina Jegorovna on ottan vaštah Kielen, kirjallisuon ta istorijan intituutin tutkijie ušiemman kerran, hiän ymmärtäy meijän kyšymykšien ta meijän ruavon erityisluatuo. Toini tärkie asie, kumpani helpotti yhteyven pitämistä, oli se, jotta naiset oltih sussietoja ta potruškoja.
Enšin meijän pakinakaverit ei luajittu šelkeitä rajoja Knäžöin pomorien ta karjalaisien välillä. Hyö paistih, jotta šuurie eroja ei ole: ”Näin ne pomorit ta karjalaiset ollah šamua”, ”još ne [karjalaiset] oltih tiälä, rannoilla, ni hyö elettih ta ruattih yheššä, šamoin kuin kaikki muut”.
Onnakko myö läheštymä tätä teemua eri näkökulmašta ta kyšymä udmurttien tulošta Knäžöih. Udmurttija evakuoitih Knäžöih v. 1943 ruatamah Muurmannin alovehen kolhoosiloissa. Pakajamalla ”muista” myö yrittimä šiirtyä pakinah paikallisen yhteiskunnan ominaispiirtehistä.
Naiset muissettih heti enšivaikutelmie šiirtolaisista: ”[Udmurtit] tultih kaikki köyhät, trakoomah kipeytynyöt”, ”hyö oltih kotikutosissa vuattehissa, viršuloissa – meilä viršuja ei oltu nähty konšana”. Meijän pakinakaverit ilmotettih yksimielisešti, jotta udmurtit ”tovella hyvin kotiuvuttih”.
Tiijonantajat šelitettih tätä hyvyä kotiutumista paikallisih oloih šillä, jotta udmurtit oltih ahkerie, hokšuajie ta hyö mukauvuttih hyvin kollektiivih. Tullehien udmurttien kotiutumisen hyvänä esimerkkinä on še, jotta heijän ta paikallisien välillä šolmittih avioliittoja.
Udmurttinaiset opaššettih paikallisilla karjalaisilla ta pomoriloilla ”heijän omie lauluja”, opaššettih keryämäh kuorišienie, šentäh kun paikalliset rahvaš ei oltu šyöty niitä. Toisen muajilmanšovan aikana tämmöni kekšintäkyky olis voinun pelaštua näläštä monet perehet.
Šamalla meijän pakinakaverit mainittih muutoman kerran, jotta udmurttiloilla oli alukši ”muita käsitykšie puhtahuošta”, šilloin kun karjalaiset ”oltih puhtahat. Šamoin ni pomorit”. On huomattava, jotta puhtahuš karjalaisien ta pomorien ominaispiirtehenä on mainittu monta kertua eri pakautteluissa, kumpaset on nauhotettu Muurmannin alovehen Kantalahen piirissä ta Karjalašša. ”Meilä rahvaš on puhašta. Kuin pomorit, šamoin ni karjalaiset. Kaplitah kaikki puhtahakši. Mualattomat lattiet on kaikki kaplitut kolikalla hiekan kera.”
Kun myö pakasima šiirtolaisista, niin myöštymä etnisyš-teemah. Myö pyytimä naisie kertomah, mitä heijän etnisyš merkiččöy heilä. Karjalaini heti muisteli lapsuon kieltä, perehen kotikieltä. Hiän yhisti oman identiteetin muamonkieleh. Tämän naisen tuatto oli šuomelaini, muamo oli karjalaini. Kielen kautti hiän tajuau iččieh karjalaisena: ”Olen karjalaini, olen muamon lapši. Karjalakši mie ošasin, mutta unohin šen. Šuomekši en malttan konšana.”
Vähän erilaini käsityš oli pomorien identiteetista. Meijän molemmat tiijonantajat oltih šitä mieltä, jotta pomorit ”ollah rahvaš, ket eletäh meren rannoilla”, ”jiätih eloh, kun oltih yheššä”. Kantapomori kučču tätä elämäntavakši. Ruato merellä ta arttelityö vuajittih erityisominaisukšie – yhtehliittämistä, rehellisyttä, ihmisarvuo, rohkeutta:
”Ihmini ei männyn ruatamah mualla, vain mäni merellä. Hiän istuutu veneheh, kumpasen iče on ommellun. […] Še oli arttelityö. Yheššä piti ruatua ta elyä. Još arttelih tuli riitasa ta kärččä ihmini, tai ihmini, kumpani vois varaštua, häntä toista kertua ei kučuttu. […] ta vielä ruavot vesillä ollah niin vaikiet! Kuinka äijän pomorija oli viety mereh jiälautoilla merimečäššykšen aikana. Kuinka äijän pomorija kuoli myrškyh. Hyö lähettih mereh ta perehet ei ni tiijetty, tulouko mieš vesiltä. […] lisäkši hyvänä ta rohkiena ihmisenä pitäy olla. Varaččua ei oteta matkah toista kertua.”
Käsityš ympäriolijašta maisemašta omalla tavallah näkyy pomorisuošša ta karjalaisuošša. Meijän tiijonantajien mukah pomorit eleyvyttih enemmän meren rannoilla, karjalaiset – meččäjärvien ta -jokien rannoilla. On mukava, jotta pomori mainičči vilahukšella järvien varajannan: ”myö varasima kovašti järvivettä ta lampija, šentäh kun olemma tottun mereh”.
Ieššä mainitut etniset erot ollah ylen taipusat. Šen esimerkiksi voi olla tämä pakinan kappaleh. Meijän pakinakaverit šanottih pomorien ominaispiirtehien levittämiseštä karjalaisien šeurah. Knäžöin karjalaisie piettih pomoriloina tietyissä ološuhtehissa: paikallisie kanta-karjalaisie, kumpaset elettih rannikolla jo pitän aikua ta ruattih merellä pomorien rinnalla, piettih pomoriloina.
Meijän karjalaini pakinakaveri on šyntyn Oulankan kyläššä (Karjalan tašavallašša), mutta 4-vuotisešta hiän on kašvan Knäžöissä. Hiän ei kuču iččieh pomoriksi: ”kun olen šyntyn Karjalašša, ni mi pomori miušta on? En mie ole pomori”. Šamalla hänen karjalaista muamuo, kumpani on šyntyn Knäžöissä, kučutah karjalaisekši ta pomoriksiki.
Kun oli pakina kielen ošuamisešta, niin meijän pakinankaveri korošti omua ta oman muamon karjalaista šyntyperyä. Onnakko kun pakina koški šynnyinpaikkua ta ”meren rannalla” elämistä, muamo tuli pomoriksi:
”Onko siun muamo jo pomori?”
”Ka muamo on pomori.”
Sosialiantropologit on pantu merkillä tämmösen monimutkasen identiteetin. Hyö kirjutettih, jotta kulttuuriset piirtehet, kumpaset erotetah yhen etnisen ryhmän toisešta, voijah muuttuo. Šamoin ni etnisen ryhmän jäšenien kulttuuriset ominaisuot voijah muuttuo.
Täššä artikkelissa olemme käsitellyn vain yhtä kategorijua – identiteettie. Tämän kategorijan kuvittamisekši on valittu konkrettini pakauttelu karjalaisen ta pomorin kera.
Esitutkinnan peruštehella voi arvautella, jotta karjalaisilla ta pomoriloilla on enšimmäisenä alovehellini identiteetti. Alovehellini identiteetti on täššä mieleššä enemmän kuin kuvallini ta tunnehperäni kategorija eikä vain hallinnollis-alovehellini yksikkö.
Paissešša huomasima niise pomorien ta karjalaisien erityispiirtehie. Meijän tiijonantajien mukah molommat ryhmät mukauvuttih ympäristöh ta erityiseh elämäntapah ta šamalla šäilytettih etnisesti erotettajat merkit – karjalaisilla ne merkit ollah kieli ta šyntymäpaikka, pomoriloilla – moraliset normit ta käyttäytymisen normit. On tärkie huomata, jotta etniset rajat ollah šamalla aikua taipusie.
__________________
Teksti: Elvira Džiošvili ja Julia Litvin
Karjalan tietokeškukšen Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutti
Artikkeli on julkaistu Karjalan Heimon numerossa 5–6/2022
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta: Karjalansivistysseura.fi/tuote-osasto/karjalan-heimo-lehti/
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa: Lehtiluukku.fi/lehdet/karjalan_heimo
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/jasenet/
Vanhempia vuosikertoja ja lehden artikkeleita voi lukea Sivistysseuran Sampo-tietokannassa:
Karjalansivistysseura.fi/sampo/fi
Juttusarja Muurmannin alueen tutkimusmatkasta jatkuu seuraavissa Karjalan Heimon numeroissa. Ensimmäisen osan löydät tästä linkistä ja toisen osan tästä linkistä.
