Tänään vietetään kirjankustantajien päivää. Karjalan Sivistysseura kustantaa Pekka Vaaran uutuusteoksen, joka julkistetaan huhtikuussa 2024. Kirja on jatkoa Vaaran aiemmille historiateoksille. Keväällä ilmestyvät myös karjalankielinen murrelukemisto sekä Karjala matkamiesten ja tutkijoiden silmin -sarjan uusin osa.
Historioitsija Pekka Vaaran uutuuskirja Punainen Uhtua valottaa vaiettua suomalaisuuden historiaa. Teoksen päähenkilöitä ovat Vienaan lähetetyt suomalaiset punikit, kuten he itseään nimittivät. Näille punasuomalaisille oli annettu tehtäväksi perustaa neuvostovalta keskisen Vienan Karjalan kyliin, ja lannistavista olosuhteista huolimatta he ryhtyivät työhön. Punasuomalaisten panos uuden yhteiskunnan rakentamisessa Karjalaan oli merkittävä kirjan käsittelemänä ajanjaksona.
Nykypäivästä käsin arvioiden punasuomalaisten saama tehtävä oli mahdoton. Heidät lähetettiin korpikyliin, jotka olivat Karjalan kansannousun loppuvaiheessa suurelta osin tyhjentyneet ja jääneet asumiskelvottomiksi. Tieyhteyksiä ei ollut, ja Uhtuaa lähin maantie ja rautatie kulkivat Vienan Kemissä 200 kilometrin päässä. Nälänhätä levisi sisällissodan runtelemalla Neuvosto-Venäjällä, eikä vähäinen maanviljelys helpottanut tilannetta Vienassa. Teoksen sivuosassa ovat karjalaiset, joiden näkökulmasta punasuomalaiset olivat ulkopuolisia maahantulijoita. Uuden yhteiskunnan rakentamisessa ilmenneet vaikeudet oli helppo kaataa näiden tulijoiden syyksi.
Punasuomalaisten noin 15 vuoden mittaiseen kauteen mahtuu erilaisia poliittisia linjauksia, joita tehtiin Moskovassa ja joita punasuomalaiset koettivat toteuttaa Vienan ankarissa oloissa. 1920-luvulla rakennettiin eräänlaista osuuskuntasosialismia, joka sopi yhteen neuvostovaltion uuden talouspolitiikan NEP:n kanssa. 1930-luku oli pakkokollektivisoinnin ja teollistamisen aikaa, noudattaen jälleen ylhäältä ohjatun suunnitelmatalouden tavoitteita. Punasuomalaisten kausi Neuvosto-Karjalassa ja myös Uhtualla päättyi 1930-luvun puolivälissä alkaneeseen poliittiseen vainoon, jossa heidät leimattiin porvarillisiksi nationalisteiksi, tuholaisiksi ja vakoojiksi. Punasuomalaisten kohtalo sinetöitiin Stalinin vainoissa vuosina 1937–38.
Pekka Vaaran teos esittää tarkan läpileikkauksen punaisesta Uhtuasta ja sen suomalaisista johtajista, jotka olivat ulkopuolisia sekä uusilla kotiseuduillaan Karjalassa että synnyinmaassaan Suomessa. Johtoasemissaan he toteuttivat omaa punasuomalaista kansallisuuspolitiikkaansa suhteessa paikalliseen karjalaisväestöön, joka ei päässyt juuri vaikuttamaan itseään koskeviin päätöksiin. Suomen virallisen historian näkökulmasta punasuomalaiset olivat taas maanpettureita ja hylkiöitä, jotka olivat paenneet vihollismaahan. Vaaran kuvaama ajanjakso Vienan Karjalan historiassa ennen vainovuosia on vähän tutkittu. Erityisesti punasuomalaisten johtaman “korpisosialismin” kausi on unohdettua suomalaista historiaa.
Pekka Vaaran uutuusteos on jatkoa historioitsijan aiemmille Vienan Karjalan historiaa käsitteleville teoksille Viena 1918 – Kun maailmansota tuli Karjalaan ja Viena 1919–1922 – Kun neuvostovalta tuli Karjalaan. Uutuus ilmestyy Karjalan Sivistysseuran kustantamana huhtikuussa 2024.
Kevään aikana julkaistaan myös Tävvel kielel. Raja-Karjalan murrelukemisto sekä Aleksandra Jefimenkon suomennettu Arkangelin kuvernementin lappalaisten, karjalaisten ja samojedien tapaoikeuksia (1877).
Murrelukemisto Tävvel kielel pohjautuu 1960- ja 1970-luvuilla äänitettyihin haastattelutallenteisiin, joiden kertojat ovat syntyneet vuoteen 1944 asti Suomeen kuuluneissa Raja-Karjalan pitäjissä. Näytekokoelma tarjoaa monipuolisen kuvan rajakarjalaisesta elämänmenosta aina 1800-luvun lopulta sodanjälkeisiin evakkoaikoihin saakka. Teoksen ovat toimittaneet Henna Massinen, Marjatta Palander ja Vesa Koivisto.
Aleksandra Jefimenkon tapaoikeuksia käsittelevä teos pureutuu 1800-luvun Venäjän pohjoisten vähemmistökansojen elämäntapaan tavanomaisen oikeuden näkökulman kautta. Teos oli ilmestyessään ensimmäinen tutkimus, johon oli koottu senaikainen saatavissa oleva tieto Arkangelin kuvernementin alueella asuvista vähemmistöistä. Aleksandra Jefimenko (1848-1918) oli venäläinen historian tutkija ja kansatieteilijä, jolle myönnettiin ensimmäisenä naisena Venäjällä historian kunniatohtorin arvonimi.
Teoksen on suomentanut Marja Kynkäänniemi. Alkusanat on kirjoittanut Karina Lukin.
