Omamualaiset -nimellä Oma Mua-lehti painau kirjutukšie omakši 30-päiväkši. Näissä kirjutukšissa työ voitta lukie ”Oman Muan” ruavošta šekä lehen kirjuttajista ta lukijista. Juuri heitä varoin ”Oma Mua jatkau omua ruatuo.
Tällä kertua Oma Mua -lehen 30-vuotispäivälle omissetušša rubrikissa lukekkua pakauttelu professorin, filologijan tohtorin, monivuotisen KRL:n piällikön, karjalan kielen opaštajan Pekka Zaikovin kera. Pakina tietyšti on šuurin ošin leheštä. P’otr Mefodjevič kertou, mitein lehti oli peruššettu ta mi merkityš šillä on karjalan kielen šäilyttämiseššä.
– P’otr Mefodjevič, šiun nimi tietyšti on hyvin tuttu Oma Mua – lehen lukijilla, karjalan kielen yštävillä, ka lehen nuoremmat lukijat niise tahotah tietyä mistä päin šie olet, mistä ollah šiun juuret, missä kävit kouluo?
– Mie olen šyntyn Kienkissä vuotena 1946. Muamoni kotikylä oli Tumčašša, a tuottoni juuret oltih Ruvankyläššä. Hyö oltih karjalaisie tai muiten kaikki miun šukulaiset ollah vienankarjalaisie. Molommat kylät oltih pohjoisempana kuin Kiestinki. Šovan jälkeh muamo tuli evakošta, hiän oli ollun Solikamskissa kahen pikku tyttären kera. Aika oli vaikie, naiset käytih mečäššä kuatamašša puita. Yksi lapšista kuoli. Hiän tuli Kiestinkih ta kohta šinne myöšty šovašta tuatto. Šielä vanhemmat rakennettih puutalo järven rantah. Elimä kolmenellä vuotta. Elämä kolmenellä vuotta. Elämä šielä oli oikein jykie.
Kun miula oli nellä vai viisikö vuotta meijän peren läksi elämäh Knäžöš-kyläh, missä juurtuma Karjalaiset-nimiseh huuttorih, Koutajärven rannalla. Sielä oli vain kolme karjalaista taluo ta kaikki ihmiset paistih vain karjalakši, ruavahat tai lapšetki. Niin, jotta kouluh lähtiesäs oikein pahoin maltoin venäjäkši. No šiitä meilä annettih korttieri kyläštä, jošša melkein kaikki oltih venäläisie. Kävin šielä venäläistä kouluo eikä mistänä karjalan kielen opaššukšešta ollun ni hajuo.
– Koulun ta armeijan jälkeh šie läksit opaštumah Petroskoin yliopiston šuomelais-ugrilaisella ošaštolla. Konša lopetit šen, jatoit opaštumista aspirantuurašša. Mintäh juuri tämän alan valičit tutkittavakši?
– Koulun jälkeh mänin armeijah. Piäsin Riikah, rajavartijojoukkoh, Šielä tarvičči tulkkija, šentäh kun Riikan šatamašša kävi ulkomualaisia laivoja. Jälešti miut muutettih Rajakoški-nimiseh paikkah pohjoseh, Venäjän ta Šuomen rajalla. Šilloin vašta miula tuli mieleh opaštua kunnolla šuomen kieli. Ta näin tulin opaštumah Petroskoin yliopiston šuomen ta venäjän kielen linjalla.
Yliopiston jälkeh opaššuin aspirantuurašša 1975-1978 vuosina, šamalla olin töissä Karjalan tietokeškukšen Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutissa, jošša alukši tutkin kuolansaamen kieltä. Johtajana oli kielentutkija, tohtori Georgii Kert. Akkalansaamen kieleštä kirjutin kandidatin väitöškirjan, mitä väitin vuotena 1979 Tarton yliopistolla Virošša ta vuotena 1997 väitin filologijan tohtoriksi Marin yliopistošša.
Tämän jälkeh kun tuli perestroikkavuuvvet šiirryin ruatoh Petroskoin yliopistoh Karjalan ta vepšän kielen laitokšen johtajakši. Rupesin tutkimah karjalan kielen murtehie, šentäh kun iče olen karjalaini. Kirjutin vienakši aapisen, lukukirjoja, kielioppija. Vuotena 2009 panin paperit Itä-Suomen yliopiston (Joenšuu) professoriksi, missä olin töissä Karjalan kielen ta karjalaisen kulttuurin professorina kahekšan vuotta. nyt olen eläkkehellä, elän Joenšuušša ta valmissan Viena-Venäjä šanakirjua.
Nyt myö toimitukšešša käytämmä šiun ta Larisa Rugojevan vuotena 1999 painettuo Karjalais-venäläistä šanakirjua šekä Vieno Fedotovan ta Tatjana Boikon Karjalan varšinaismurtehien šanakirjua (2009), a mimmosekši tulou uuši šanakirja? Konša še julkaissah?
– Tämä uuši Viena-Venäjä šanakirja on kirjutettu vain vienalaisien murtehien pohjalla, toisin šanoin šiih ei tule materialie, mi koškou Repol’an, Puatenen, Ontajärven, Muašelän murtehie. Sitä paičči siinä tulou enämpi esimerkkivirkkehie, kut löyvytäh Karjalan kielen šanakirjašta ta toisista tekstilöistä. Sanakirjan ruato on puolivälissä, niin jotta nyt en voi vielä šanuo varmah konša še tulou valmehekši ta konša še julkaissah.
– Tällä kertua ”Oman Muan” merkkivuuvven kynnykšellä tahtosima enemmän paissa leheštä. Oliko še vaikie piätöš – peruštua karjalankielini lehti, millä tuulella oltih šilloin lehen tulijat toimittajat ta enšimmäiset lukijat?
– Vuotena 1989 peruštima Karjalan Rahvahan Liiton, kumpasen johtajana olin 13 vuotta. Šeuruavana 1990 vuotena merkittävänä projektina oli karjalankielisen lehen peruštamini. Yheššä Tatjana Klejerovan ta Jukka Akimovin kera läksimä Korkeimpah Neuvoštoh pakinalla ta aika lyhyön ajan piäštä peruššettiin karjalankielini lehti ”Oma Mua”. Alušša oli kyllä jykie julkaissa šitä, kun karjalan kielen normija vielä ei ollun. Virheitä leheššä oli joka šivulla kymmenie. Eikä ollun vielä pätövie karjalan kielen toimittajie.
Onnakko myöhemmin yliopiston jälkeh tuli nuorta karjalankielistä väkie ta lehti tuli yhä paremmakši ta paremmakši. Pitäy šamalla šanuo, jotta moni ei uškon, jotta lehti rupieu elämäh. Onnakko eläyhän še ta nyt ja täyttäy 30 vuotta. Onnittelen!
– Luvetahko Oma Mua -lehtie Šuomešša Kašvauko šen šuosijo šielä?
– No Šuomešša nyt niise on karjalan kielen buumi. ”Omua Muata” luvetah Šuomeššaki, onnakko ei niin äijän kuin himottais. Monet kerrat miulta on kyšytty, jotta rupieuko elämäh karjalan kieli? Vaštaukšena on, jotta kaikki riippuu meistä. Još myö, karjalaiset, kynšin ta hampahin rupiemma piteliytymäh omašta kieleštä ta kulttuurista, niin še eläy ta rupieu elämäh.
– Varmašti karjalan kielen tilanneh nyt on monen ihmisen kipu. Šuauko vielä šiun mieleštä šäilyttyä še elävänä kielenä? Mi on toimiston merkityš ta tehtävä täššä šuurešša ta vaikiešša ruavošša?
– Oma Mua -lehen toimittajien ruavon merkityš on oikein šuuri ta merkittävä. Karjalaini rahvaš lukou lehtie ta aina vuottau šitä. Ei tulis mieleh, jotta lehti konšanih lakkautetah.
– Luvetko šanomalehtie nyt? Mitä šilma miellyttäy leheššä?
– Miula ”Oma Mua” tulou PDF-versijošša. Luven kaikki numerot mielelläni. Kaikki kulttuuritapahtumat miellyttäh kovašti. Toivotan ”Omalla Mualla” pitkyä ikyä ta nousijua lukijakuntua!
Paukautteli: Uljana Tikkanen, Oma Mua 3.6.2020
Kuva: Oma Mua