Pirttilahešša karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran jäšenet muisseltih, kuin ennein peštih vuatetta ta kuvattih šitä, šelittyän kaikkie karjalakši.
Karjalaiset šanottih: “Piätinččä on pešupäivä, šuovatta on kylypäivä ta pyhänäpiänä piiraita paissettih”. Viena-šeuran karjalaisen kulttuurin tietäjät Nina Gerasimova, L’udmila Tihonova ta L’udmila Namestnikova kerrottih ta näytettih, kuin mitä ruattih ta mitein tarvittavie esinehie šanottih. Konša ruavot männäh pois elämäštä, ni unohutah ni šanat, niin jotta pitäy panna ne videoh, kuni še on vielä mahollista.
Kaikki tapahtumat piettih Venehjärven rannalla. Enšin oli otettu pešuvehkehet: korvot, pešulauta, pešuaštie, korento, šankot, muila, käšnä, šauva. Vehkehie pešuo varoin vielä šäilytetäh monešša talošša. Nämä vehkehet oli otettu Julija Filippovan kotimusejošta.
Enšin tuotih vettä korennolla, pešuašteissa peštih vuattiet käsillä ta pešulauvoilla šekä hierottih livotetulla käšnällä. Šiitä lähettih huuhtomah vuatteita järven rannalla, otettih pitkä šauva ta šillä huuhottih kešällä tai talvella järveššä, jovešša tahi avannošša.
Märät vuattiet nyt kuivatah nuoralla tahi kuivauškonehissa, ennein ne pantih vičiköllä tahi heinillä, a talvella – kinokšella. A šiitä, još piti šilittyä, ni otettih kataintapualikka tai -lauta, a šiitä ilmeššyttih šilityšrauvat.
Näin pešupäivä loppu. Ennein kešällä vuatteita peštih vähintäh kakši kertua netälissä, a talvella – kerta netälissä.
Ajanvietto kyläššä anto voimie ta innoššušta jatkua muissella vanhoja ruatoja ta niih liittyjie šanoja.
Teksti ta kuva: Uljana Tikkanen, Oma Mua 30.8.2023
