“Varmašti Karjalašša ei ole kaunehempua paikkua, kun še pitkä čärkkä hiekkarantoineh, missä šijoituu Pirttilahen kylä” – šano joškuš šuomelaini akatemikko, kielentutkija Pertti Virtaranta.

Myö karjalaiset -projekti šai Karjalan piämiehen šiätijön tukie. Projektin rajoissa järješšettyjen matkaoppahien kurššiloissa Arhippa Perttusen šiätijön ta Vienašeuran jäšenet kerrotah Vienan Karjalan runokylistä. Tahomma tuttavuššuttua lehen lukijie kaunehen Pirttilahen kylän šekä šen Taipale-ošan istorijah.

Istorijan šivuja šelaillen

Saamelaiset oltih näijen maijen enšimmäisinä eläjinä. Hyö harraššettih kalaššušta, mečäššyštä ta porojen hoituo. On šäilyn äšen hautoja, kumpasie käytettih porojen pyytämistä varoin – niitä vielä nytki näkyy maisemašša.

Tarinan mukah noin 600 vuotta takaperin tällä šeuvulla tuli kakši veikkuo Lapista. Kaliset rakennettih tänne enšimmäini pirtti. Täštä še läksiki kylännimi – Pirttilakši. Kylä kašvo ta šiih tuli kakši ošua: keškikylä ta Taipale. Ennein vanhah ihmisie nimitettih paikannimen mukah. Yhtä vellekšistä kučuttih Kylä-Kalini, a toista – Taipalen Kalini.

Taipale karjalakši tarkottau taivalta, matkua. Ta tämän paikan kautti kulki talvitie, mitä myöten talonpojat rekilöilläh käytih hakemašša heinijäh loittoisilta niityiltä tahi kalalla. Šamoin tätä taivalta myöten kulettih kauppiehat Šuomešta (Oulu, Kajaani) Vienan Karjalah (Uhtuoh, nykyseh Kalevalah, tai Vienan Kemih šuateh) ta jälelläh.

Kešällä tämä matka kulki vesičči Ristiniemen kautti. Šen kaunehukšešta kertoki akatemikko Pertti Virtaranta. Vanhoina aikoina niemellä oli ašetettu matkaristi. Tätä nientä voipi šanuo Vienan Karjalan Hyvän toivon -niemekši. Šamanmoisie ristijä oli pantu niemilöillä koko venehreitin pitin, noin kymmenen kilometrin piäššä toisistah.

Ristiniemen rissin istorija alko Keihäššovan aikoina (1580–1590). Tällä paikalla šovašša kuatu yksi šotakomentaja. Hänet hauvattih niemellä ta pantih risti. Onnakko 1920-vuosina risti oli poltettu ta 1992 vuotena še pantih uuvveštah Arhippa Perttusen šiätijön toimešta.

Matan varrella pietyttih rissin luo ta molittih hyvyä šiätä šuuren šelän ylittyässä, kyšytih onnie kalaššukšešša, tuotih rissin juurella pikkukivijä šekä šivottih tuulipaikkoja.

Runonlaulajien kylä

Pirttilakši varmašti oli runonlaulajien kylä, šamoin kuin muutki Vienan Karjalan kylät.

Elias Lönnrot kävi Pirttilahešša šyyškuušša 1833 oman nellännen matan aikana Vienan Karjalah, kulkies’s’a Vuonnisešta Vuokkiniemeh Mölkön kautti. Hän yöpy yheššä talošša, min emäntä joka kolmen šanan piäš tä kiroutu, šen jälkeh risti šil mieh tai tuaš kiroutu. Talon isäntä oli kuulusa runonlaulaja, ka mistä lienöy šyyštä hiän ei ruvennun laulamah Lönnrotilla runoja. Niin runonkeryäjä läksi huomenekšella jatkamah matkua myllärien venehellä Vuokkiniemen kautti Köynähän košen melliččäh šuaten. Eliäs Lönnrot enämpi ei käynyn Pirttilahešša.

Myöhemmin Pirttilahešša käytih I.K. Inha ta K. Karjalaini. Onnakko hyö niise mitänä ei tallennettu kyläššä. Ka Inha otti kuvah Ristiniemen ta niemellä olijan rissin. Šen kuvan peruštehella myöhemmin luajittihki uuši risti.

Vuotena 1878 Pirttilahešša oli 19 taluo ta niissä eli 109 eläjyä. Vuotena 1905 oli jo 25 taluo ta 161 ašukašta. Taipale-ošašša mukah luvettuna oli viisi tai kuuši taluo. Neuvoštoaikoina kyläššä oli kauppa, šeppälä, telegraffi tai šähkö. Oli niise Krasnaja Zar’a-kalaššuškolhosi. Šuuren Isänmuallisen šovan aikana Pirttilahešta ei keritty viijä rahvaš evakkoh. Niin šuomelaisella tutkijalla ta valokuvuajalla Väinö Kaukosella oli hyvä mahollisuš kuvata kylyä ta šen eläjie šekä pakautella heitä. Väinö eli Taipalentalošša.

Viime vuosišuan 1950–60 luvulla likvitoitih perspektiivittömie kylijä. Pirttilakši niise joutu niijen kylien luvetteloh. Eläjät muutettih ken kunneki – Vuokkiniemeh, Uhtuoh. Pirttilahteh jäi elämäh vain yksi ihmini – Marija Petrovna Kallio (Taipalen Muarie). Hiän eli Taipalešša ympärivuotisešti vielä 1980-vuosien loppuh. Marija Petrovnan anšijošta Taipalentalo šäilyiki alkuperäseššä kunnošša.

Taipalentalon rekonstruointi

Taipalentaluo pietäh ainuona niin hyvin šäilynyönä perintehellisenä talona Vienan Karjalan länšiošašša.

Arhippa Perttusen šiätijön alottehešta 1990-luvun alušša oli šuoritettu Taipalentalon enšimmäini restaurointi. Vuotena 2019 šuomelaisen Juminkeko-šiätijön avulla talošša ta sarajašša luajittih kokonaini korjauš. Muasterit vajehettih kaikki lahonuot hirret, uuvvissettih katto, kenkitettih talo ta rakennettih uuši liävä.

Taipalentalo on arhitektuurini, istorijallini ta kulttuurini muistomerkki. Še rakennettih Mölkön mušikat vuotena 1903. Pihašša šeisoja aitta on yli 300 vuotta vanha. Taipalešša on šäilyn vielä yksi talo – Puapontalo. Še vuatiu korjaušta. Kyläošašša on kolme vanhua taluo. Yksi niistä on rakennettu Smötkyn Riijon talon hiršilöistä. Vanha kalmismua on kylän keškiošašša. Še on kuolomašša, šamoin kuin ni iče kylä. Kalmismualla kuavutah rissit, hapatah kropničat.

Tullouko vielä eläjie Pirttilahteh? Ka mintäh ei? Kaikki on meijän käsissä!

Teksti ta foto: Leonid Gundirev, Oma Mua 23.2.2022