Konzu kyzyin Raija Pyölii, midä häi tahtos omas ičes sanuo sil-täl virkehel, vastavus oli nengoine: “Olen Raija Pyöli, filolougien dohtoru, nygöi eläkkehel da elän Lahtes ukonke. Olen kahten lapsen muamo da kahten bunukkazen buabo, kudai kuhkuttau heidy karjalan kieleh ainos konzu vai mustau. Luven ahkerah Oma Mua -lehtie, ečin tieduo karjalas da Karjalas, silloi toiči kirjuttelengi iče. Olen hyväs mieles, ku voin sanuo: minul ollah karjalazet juuret!”
– Sinä olet inehmine, kudual karjalaine identitiettu on ylen luja. Oletgo jo lapsusaijas algajen paissuh karjalakse da pidänyh iččie juuri karjalazennu?
– Paissuh en ole lapsennu, hos meijän salmilazes perehes paistihgi – kuunneltes toinah jäi kyven. Vaste konzu rubein yliopistos tutkimah karjalan kielen ven’alastumistu da sih näh pidi kerätä materjualua, sit rodih kuitah paginmaltuogi. Se oli suuri s’urpriizu ičellenigi: piäs vai tuli paginua. Tiettäväine, konzu pien paginua pruazniekas libo kirjutan midätah tärgiedy karjalakse, sid pidäy tarkah duumaija da sanakirjoi tutkie. Karjalazennu olen ainos iččie pidänyh, ei roinnuh minus savolastu, hos PohjasSavos elimmö siirdolazinnu.
– Äijät karjalazet Suomes dai Ven’al tietäh, ken on Raija Pyöli da midä häi on ruadanuh karjalan kielen hyväkse. Kui da konzu sinus virii himo karjalan kielen tutkimukseh da opastukseh sego muuh kieliruadoh?
– Opastuksen kieliruadoh olen suannuh Helsinkin yliopistos, kus opastuin ruočin da ven’an kieleh da valmistuin magistrakse. Nämmis kielis rodihgi minun piäleibyruado školas. Sit 20 vuottu enne eläkkehele piäzendiä puutuin Jovensuun yliopistoh ven’an kielen jatkoopastujakse da lähtin kävelemäh Anuksen kylih. Voibi sanuo, ku alalleh ollah minul avavuttu uvvet troppazet: olen vastavunnuh moizien ristikanzoinke, kuduat ollah livutettu minuu kieliruadoh. Himo tutkimukseh on virinnyh heijän kauti. Mainita pidäy professorat Pertti Virtaranta, Muusa Savijärvi da jälgimäzenny L’udmila Markianova.
– Olet luadinuh karjalan kielioppiloi da sanakniigoi. Mittuzii omassas julgavoloi piettärgiembäzinny da mindäh? Oligo niilöis L’udmila Markianova abuniekannu libo yhtesruadodovarišannu?
– Tärgiembäzenny pien Sanakirjua suomi-karjala (2008) sendäh, ku sidä luadijes minul oli erinomaine kolliegu, L’udmila Markianova. Yhtesruado meijän oli buiteku yhty pruazniekkua: sain erinomastu opastustu muailman parahas lähtehes. L’udmilua parembua livvin opastajua et lövvä! Tiijustin ližiä meijän yhtehizes, armahas kieles da kul’tuuras. Sežo sendäh, ku kniigu rodih suureh tarbeheh Suomes: silloi opastuttih livvinkarjalah monil kursiloil, yksi da toine kursiloin opastajis oli suures hiäs materjualah näh dai kuhkutti minuu sih ruadoh. Piin sih aigah omiigi livvinkarjalan kursiloi da omat opastujat vuotettih kniigan ilmah piäzendiä. Heispäi sain vie raviembua vauhtii kieliopin (2011) da harjaituskniigan (2012) luadimizeh.
– Terväh piäzöy ilmah sinun kniigu L’udmila Markianovah näh. Händy puaksuh sanommo “livvinkarjalan muamakse”. Kuibo avuazit meile tädä nimie? Mindäh olet ottanuhes luadimah mostu kniigua?
– L’udmilua ihan hyväl motiival sanotah muga: häi enzimäi rubei nostamah omassah muamankielen prestiižua kylärahvahan kieles kul’tuurukielekse, luadi enzimäzet julgavot “Aberin” (1990) da “Kirjuniekan” (1992) da niilöin jälles vie vägitukun muudu tiijollistu da ihan prostoile rahvahale tarkoitettuu kirjalližuttu. Toine suuri suavutus oli uvven livvinkarjalan spetsialistupolven kazvattamine. Hänen opastujat ollah jatkettu hänen ruaduo – da tahtozin, gu vie iellehgi jatkettas. Sehäi olis jogahizen muaman toiveh.
Kirjan luajindu on minul kunnivovelgu da passibo L’udmilale. Hänelleh kuuluu kunnivo hänen elostu suurembas ruavos livvinkarjalan hyväkse.
– Kniigah näh olet pagizutelluh L’udmila Markianovan opastujii, ruadodovariššoi da omahizii. Kuibo nenne pagizuttelut nävytäh kniigan syväindös?
– Pagizutin heidy vastavundan aigua, konzu kävyin Petroskoil keviäl 2019 da elokuul samazennu vuon Vieljärven Kinnermäs. Pagizutin sežo Suomes eläjii, kudamienke enimyölleh olemmo olluh kontaktas sähköpoštači. Kaikin ollah vastattu monih minun kyzymyksih jällespäigi, konzu olen työndänyh kyzymysty toizen peräh. Enne kaikkie tahtozin mainita da passiboija L’udmilan Leena-tytärdy (Elena Adel), kudai andoi minulleni kai muamah dokumentat da fotokartočkazet. Niilöis on olluh suurdu abuu. Häi on syvendännyh L’udmilan hengilökuvua: mittuine häi oli inehmizenny. Ruadodovarišat da opastujat kačotah L’udmilua toizil očkil, migu lähäzimät rodn’at… Uskon, ku olen kniigas piässyh lähäle sidä tovellistu L’udmilua: oman kielen puolistajua, loitoskaččojua ristikanzua, kudai arvosti toizii da ainos oli valmis avvuttamah. No maltoi häi omassah lujua tahtuo da omii mielii viijä edehpäi, konzu kačoi tarbehellizekse.
– Voizitgo sanella mistahto moizes dielos, kudamas L’udmila ollus juuri nenga ruadanuh – lujah puolistannuh omua nägökandua? Koskigo se karjalan kieldy?
– Karjalua puolistajes häi hyvin maltoi perustella omat mielet, konzu tahtoi suaja herroin (poliitikoin) piät kiändymäh. Maltoi paista muga, što ellendettih. Ezimerkinny voibi mainita Sanastokomissien perustamine Karjalan tazavallas. Komissii rodih – da kedäbo sit kučuttih sen vedäjäkse? L’udmilua, tiettäväine.
– Kuibo musteltih L’udmilua hänen opastujat? Midä hyö sanottih mostu, mi jäi sinulles mieleh?
– Hyö yhty mieldy oldih L’udmilan opastandas – kui häi maltoi virittiä heis rakkahuttu omah muamankieleh. Hos allus vähäzel varattih, gu oli moine autoritiettu, paras kaikis. Häi äijän vuadi opastujis, dai iče oli hyvänny ezimerkinny. Hänettäh nimidä ei ollus roinnuh, nenga sanottih.
– Midä vesseliä da toinah igäviägi on teijän yhtesruavon aigua da yhtehizis matkois tapahtunnuh?
– Temperamentua meil oli yhtes ruadajes hos toizile jagua… No nikonzu emmo toven torah puuttunuh. Juumorua pidi olla da tirpandua. Se ei ainos ole kebjei dielo karjalazel ristikanzal.
– Konzubo da ken julguau nečen kniigan?
– Kniigan piästäy ilmah Karjalan Sivistysseura ry 12. heinykuudu 2021. Se piäzöy lugijoin käzih L’udmilan 80-vuozipäiväkse, kudai rodieu 14. heinykuudu.
– Suomes on eriluadustu karjalastu seurua da fondua. Mittumih niilöis sinä kuulut da mittumua ruaduo sie ruat?
– Nuorembannu olin aktiivizembi, nygöi olen vaigu passivizesti jäzenenny erähis seurois. Hätkembän kesti minun ruado Salmi-Fondan halličukses, 18 vuottu, niilöis paginanvedäjänny 11 vuottu. Sie suurimat meijän ruavot oldih Salmin histourienkniigat “Rajoil da randamil. Salmi da salmilazet 1617–1948” da voinanjälgehisty aigua kuvuaju “Sama mua, uvvet rannat. Salmilazet 1948–2018”. Mollembis kirjois on minun kirjutukset salmilazien kieles, sehäi on yksi livvinkarjalan alamurdehis. Kirjoin eräs piätarkoituksii oli andua salmilazien jälgipolvile tieduo heijän ezivahnembien elaijas da opastua heidy ellendämäh omii juurii. Kieli on yksi tärgevimis vuittilois nämmii juurii.
– Kuibo sinun mieles karjalan kielen dielot mennäh Suomes nygöi? Mittuine ruado kielen hyväkse olis tärgei nygözel aigua?
– Olen tahtonuh pyzyö loitton ennustajan roulis, hos monii kerdoi ongi himoitannuh avata suu… Meil on äijän ruattu karjalan kielen edeh vuvves 1995 algajen, hos vähäzel olemmo puuttunuh ‘jälgijunah’, verrannemmo Ven’an Karjalan suavutuksih. Mostu hengen palandua, mittuzennu oli L’udmila Markianovan aigu Ven’an Karjalas, meil ei ole olluh. Raja-Karjalaspäi tulluot siirdolazet paistah – ket vie paistah – jogahine oman čupun murrehtu da tahtottas, štobi neče olis se ainavo ‘oigei’ karjal. Moine tora ei eistä kieldy edehpäi. Sobuu tarvičemmo. Sih näh olemmo hyväs mieles, ku valdivo nägyy rubieu vähin-vähäzin ellendämäh meijän vagavua kielitilandehtu da yliopistol on parahat mahtot ruadua azientundemuksel – sih ei seuran tazol piästä nikui. Karjalan hengis pidämine tarviččou aigua, den’gua da “kuldazii käzii” – toizin sanojen ruadajii. A nimidä nämmis kolmes meil ei liigua ole. Kui sanottih enne: “Äijy on pagizijua, a vähä ruadajua”.
