Karjalaiset häät Tuupovaarassa (Saarivaara) 1973. Vihkivänä pappina Hannu Loima. (Kuva: Jaakko Julkunen, Museovirasto, JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Jaakko Julkusen kokoelma)
Karjalaisten kulttuurielämä oli sotien jälkeen paikoin vilkasta. Hääperinnettä haluttiin pitää yllä. Omia haluttiin tavata ja perinteitä vaalia.
Kuopion Väinölänniemessä on ollut kuhinaa kesällä 1949, kun suuri joukko siirtoväkeä on kokoontunut seuraamaan näytöstä Wanhoista Rajakarjalaisista häistä. Kirkon edustan kohtauksen yhteydessä mainitaan tuhatlukuinen yleisöjoukko.
Hääjuhlan esitteen seikkaperäisyys ja ohjelman runsaus osoittavat, että häitä on valmisteltu suurella antaumuksella.
Kuopion häät oli yksi useammista rajakarjalaisten häiden versioista, joita eri vuosikymmenillä toteutettiin. Kuopion hääkäsi-kirjoituksen ja ohjauksen takana oli Laatokan Karjalan Nuorisoseurojen Liiton toiminnanjohtajana ja Nuori Karjala -lehden toimittajana toiminut Riku Kuikka. Häiden ohjelmalehtisen mukaan hän oli muistiinkirjoittanut ja laatinut käsikirjoituksen Salmin tapojen mukaan.
Kuopion häiden lisäksi on toteutettu pari muuta huomattavampaa, useammin esitettyä hääohjelmaa sekä lisäksi joitakin vähälukuisempia kertoja toteutuneita.
Kuopion 1949 häissä vihittiin avioliittoon Mirjam Saromaa Mantsinsaaresta ja Pauli Miihkinen Manssilasta. Kokonaisuus on eittämättä ollut näyttävä ja järjestäjien sekä esiintyjien ponnistuksen määrä mittava.
Häiden vieton ympärillä on pidetty runsaasti myös muuta ohjelmaa. Häiden osien läpimeneminen on ottanut aikaa. Raja-karjalaisen kansantanssin äitihahmo Rauni Riikonen muistelee, että Kuopion näytös kesti useita tunteja ja se oli ainakin repliikeiltään karjalankielinen.
Yleisohjelma on ollut kaksipäiväinen. Ensimmäisen ohjelmapäivän iltana on pidetty itsessään mittava kisajuhla, jonka loppupuolella on ollut sulhastus ja neitsytkylyssä käynti. Toisen päivän ohjelman loppupuolella iltapäivällä ovat taas jatkuneet häät, joihin ovat sisältyneet läksiäiset morsiamen kodissa, vihkiminen kreikkalaiskatolisessa kirkossa, häät sulhasen kodissa sekä häätanssit.
Mukana on kulkenut rikas tanssiohjelma. Suuren kisaesityksen johtajana on toiminut Samppa Uimonen. Kisaesitykseen on osallistunut runsas joukko nuorisoseuroja ja opintokerhoja. On tanssittu käzikizaa, tuliluikkaa, Suojärven kadrillia, muanitusta, kasareikkaa.
Roolit ja hääosat on kirjoitettu ohjelmaan karjalaksi. Rooleissa esiintyvät andilas ja zen´ihy, joukko druzkia (ottajat) ja myödäziä (morsiamen saattajat). Häävaiheita on mukana morsiamen kodissa 14 ja vihkimisen jälkeen sulhasen kodissa kahdeksan.
Taljankan soittajia ovat olleet Vanja Tallas ja Teppo Vola. Itkuvirsiä on virsitellyt Martta Kähmi. Myös Nadja Pärnänen mainitaan lehtijutussa.
Lehtitiedon mukaan laatokankarjalaiset liikemiehet ovat muistaneet järjestäjiä runsain lahjoituksin, ”sillä suunnitelma vanhojen rajakarjalaisten häiden järjestämisestä Kuopioon nielee tavattomasti varoja”. Lahjoittajia mainitaan myös ohjelmalehtisessä.
Osallistumisintoa on ollut eri puolilta, muun muassa ajoneuvot on tuotu Ilomantsista. Väkeä kisaesityksessä on ollut Savosta, Itä-Suomesta ja Keski-Suomesta. Häiden ja suuren kisajuhlan järjestäjänä toimi Laatokan Karjalan Nuorisoseurojen Liitto.
Mukana perinnettä ja Karjalan ikävää
Laatokka-lehti kirjoittaa seikkaperäisen kuvauksen häistä pian häiden jälkeen. Siinä kuvataan muun muassa vihille tuloa:
Korskuvat hevoset tuotiin jälleen portaiden eteen ja väki nousi rajakarjalaisiin kärreihin ja silloin lähdettiin. Ajettiin värikkäänä kulkueena Väinölänniemen halki ja kaupungin ympäri… Mutta kirkon lähellä heitä kohtasi este, sillä miehet olivat asettaneet heidän eteensä aidan ja ”viinoa” kuului huuto. Kun tämä meno oli suoritettu pääsi kulkue kirkkoon. Se oli täpötäynnä yleisöä, kun morsiuspari astui kirkon ovelta sisälle. Kirkollisen vihkimisen suoritti Kuopion kr.kat. seurakunnan esimies pastori Vilho Hokkinen ja avustajana oli kirkkokuoro, jota johti pappismunkki Paavali. Pastori otti vihittävät vastaan kirkon ovella, minkä jälkeen morsiuspari saatettiin kirkkoon, missä suoritettiin vihkiminen…
Lehti kuvasi vielä heinäkuussa kahdessa numerossa tapahtumapäiviä. Lauantaina on tehty myös kunniakäynti sankarihaudoille.
Liikuttava on tietää, että sankariristin juurelle laskettiin korpiselkäläisten nuorten rajalta tuoma havuseppele, jonka ikivihreät oksat oli taitettu aivan rajanpinnasta, kuin meidän karjalaisten kotikuusista…
Nykyaikaisten, ulkolaisten terassien villitessä maamme nuorison, oli erittäin miellyttävä näky, kun salmilaiset, suojärveläiset, impilahtelaiset, suistamolaiset, soanlahtelaiset, sortavalalaiset ym. karjalaiset nuoret monisatapäisenä värikkäänä tanhujoukkueena marssivat keskelle kenttää esittäen hyvin harjoitettuja, vanhoja rajakarjalaisia kansantansseja innolla… Mainitsen tässä vain »Suojärven kadrillin», joka Riku Kuikan viime kesänä Lieksassa suojärveläisiltä muistiin kirjoittamana oli nyt ensiesitys.
Lehtitiedon mukaan Kuopion häät filmattiin. Myöhemmin tuona syksynä on järjestetty esitys ainakin Kiuruvedellä, jossa on esitetty elokuvaa Kalevalan mailta (1935) sekä Kuopiossa filmatut häät.
Vuoden 1973 karjalaisia häitä vietettiin Tuupovaaran Saarivaarassa kahtena peräkkäisenä päivänä.(Kuva: Jaakko Julkunen, Museovirasto, JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Jaakko Julkusen kokoelma)
Häät haluttiin muuallekin
Kuopion jälkeen häät tulivat Joensuuhun ja Helsinkiin. Vuosi 1950 Joensuussa liittyy Kuopioon. Huhtikuussa on saatu tieto, että hääjuhla on päätetty järjestää Joensuussa. On myös toivottu, että tällaiset todelliset häät järjestettäisiin vuosittain.
Kesäkuun 25. päivänä kokoontuu jälleen ilosaarellinen kansanpaljous häätapojamme katsomaan. Viimekesäinen hääjuhlamme oli täysosuma, sanovat asiantuntijat. Jokainen mukana ollut muistelee aitosalmilaista esiintymistä, tapojen sujuvuutta ja runsautta sekä herkkyyttä. Nyt vain kyselemme: kuka on v. 1950 semtsugamorsian? Kenen karjalaisen neidon päähän saamme kiinnittää arvokkaan karjalaisen hääkorun, joka yhdistäisi hänet menneiden maamojemme henkiseen ilmapiiriin?
Vuoden 1950 Laatokassa kerrotaan, kuinka Riku Kuikka tiedustelee kiertokirjeessä Messuhallissa 1951 huhtikuussa vietettäviin häihin morsianta ja sulhasta. Ainakin vuonna 1952 häät Salmin tapojen mukana on pidetty Helsingissä.
Hääkipinä jäi elämään. Laatokan Karjalan Nuorisoseurojen Liiton ohjaajana Samppa Uimonen kiersi noihin aikoihin innostamassa nuorisoseuroja ohjelmallisessa toiminnassa ympäri Savon, Pohjois-Karjalan, Kainuun, Keski-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan.
Saarivaaran helteiset häät
Arja Miinalainen oli mukana 1970-luvulla Tuupovaaran, nykyisin Joensuuhun kuuluvan Tynkä-Korpiselän Saarivaarassa järjestetyissä karjalaisissa häissä. Hän oli mukana jokaisessa esityksessä.
Juhlakokonaisuus tehtiin lähtökohtaisesti koko kylän voimin. Saarivaaran häissä vihittiin avioliittoon aina oikea hääpari. Kerran vihittävänä oli Arjan serkkutyttö. Vihittävät parit löytyivät neljänä kesänä lähiseudulta, Saarivaarasta, Meriinahosta, Hoilolasta, Mutalahden suunnalta, Joensuusta.
Arjan rooli oli morsiamen sisaren rooli. Morsiamen vanhempina esiintyivät Anja ja Ensio Muranen.
– Neljä kertaa ehdittiin pitää häät. Oli tarkoitus vielä edelleen, mutta Ensio kuoli ja sitten tämä jäi.
Vihkivänä pappina on ollut Hannu Loima ja diakonina Olavi Lehmuskoski, vuoden 1975 häissä pastori Martti Päivinen. Äänellä itkua on tehnyt Anja Rastas sekä Martta Vornanen. Mukana on ollut myös Akuliina Martiskainen laulamassa ja kehräämässä. Vuoden 1973 tapahtuman suojelijaksi on tullut maaherra Esa Timonen.
– Tapahtumia selostavat osuudet olivat niissä esityksissä suomeksi, mutta oli myös karjalankielisiä osuuksia. Itkuja itkevä Martta sekä Muraset puhuivat rajakarjalaista puheenpartta, kertoo Miinalainen.
Kyseessä on tiettävästi Samppa Uimosen dramatisoima ja sovittama versio Riku Kuikan varhaisemmasta hääesityksestä. Kokonaisuus lienee ainakin jonkin verran muuntunut. Sulhastusosuuden kirjoittajaksi mainitaan lieksalainen Sanni Kuokkanen, joka on laatinut sulhastuksen suojärveläisen tavan mukaan.
Mukana oli useita kohtauksia ja kokonaisuus on kestänyt useita tunteja. Ainakin vuoden 1973 tiedoissa häät ovat ajoittuneet oheisohjelmineen kahdelle päivälle. Sulhastus pidettiin lauantain puolella ja sunnuntaina seurasi häitä vielä kolme osaa.
Ohjelmassa on arvioitu katsomoon mahtuvan 5000 henkeä. Seremonioissa on esiintynyt 80 henkeä.
Mukana on ollut myös Kuopion karjalaisia tanhuajia, pelimanneja Enosta sekä laulajia Ilomantsista. Alkuun vihittiin myös ulkoilmatsasouna ja perinnetalo, vihkijänä rovasti Erkki Piiroinen. Järjestäjänä Saarivaaran häille toimi Saarivaaran Nuoriso-seura Sarastus ja avioparin vihkimistä toimittamassa oli Ilomantsin ortodoksinen seurakunta.
Mukana oli kovaääniset, jotta laajalle rinteeseen hajaantunut katsojajoukko kuulisi esityksen.
– Väkeä oli paikalla paljon katsomassa, lähistöltä, ympäri Pohjois-Karjalaa, Ilomantsista ja Värtsilästä. Kulkupelit parkkeerattiin pellolle, ja yleensä oli heinäkuinen hellepäivä. Aurinko paistoi helakasti rinteeseen.
Lehtitiedoissa kerrotaan yleisöä olleen vuonna 1974 noin tuhat henkeä, ”vähän vähemmän kuin viime vuonna”, ja vuonna 1975 toista tuhatta tai jopa kaksi tuhatta henkeä. Pääsyliput ovat tuolloin päässeet välillä loppumaan.
Näyttämö sijoittui myllylle menevään rinteeseen.
– Siihen purettiin Öllölästä vanha Mujusen hirsitalo. Ensio Muranen mietti kaikki nämä asiat. Näyttämön muodosti seinät ja lattia. Tsasouna oli myös vastaavanlainen. Seurakunnalta saatiin pöytiä ja niistä alttari. Ensio mietti nämä ja Anja puolestaan etsi morsiamet.
– Harjoittelu oli hauskaa, aloiteltiin koululla ja sitten pidettiin harjoituksia seurantalollakin ja lopulta keväällä näyttämöllä.
Mukana häätapahtumassa oli kaksi tai kolme hevosta ja morsian tuotiin kieseillä vihittäväksi ja kieseillä ajettiin pois.
– Kuuluttiin Laatokan Karjalan Nuorisoseuroihin. Toiminnanohjaaja toi tarvittavia peruukkeja ja vaatteita. Feresit oli kaikilla, miehillä mustat housut ja liivit. Samppa Uimonen toi Joensuun teatterilta tarvikkeita.
– Esitys tuli oikein kuuluisaksikin. Olihan se pienessä kylässä iso ruljanssi, mutta hauskaa oli, sanoo Miinalainen. Hän oli esitysten aikaan iältään alle 30-vuotias.
Arja Miinalainen toimi 55 vuotta Saarivaaran Nuorisoseura Sarastuksen sihteerinä ja oli mukana Saarivaarassa 1970-luvulla järjestetyissä rajakarjalaisissa häissä. (Kuva: Lea Tajakka)
Rauni ja Sakari Riikonen ja 80-luku Joensuussa
Kolmas versio rajakarjalaisista häistä nähtiin 1980-luvulla Joensuussa. Rajakarjalaisen kansantanssin pioneeri Rauni Riikonen oli kantanut suunnitelmaa lauluhäistä, jotka Riku Kuikka oli ohjannut Joensuussa 1950. Keskusteemaksi Rauni suunnitteli morsiamen noutoa miehelään mahdollisimman tarkasti aitojen häiden mukaan. Rauni oli itse nähnyt lapsena Suistamolla hää-menoja.
Rauni ja Sakari Riikonen sekä pohjoiskarjalaiset nuorisoseurat, keskusseura ja kansantanssiryhmä Motora ryhtyivät suurhankkeeseen. Lauluhäihin tarvittiin monenlaisia taitajia, alkaen harrastajanäyttelijöistä.
– Rooleissa oli mukana vanhempiakin ihmisiä, kuten pitojen laittajat, morsiamen pukijat… Sakari oli morsiamen isänä.
– Mukana aito ruisleipä.
– Itkijä meidän piti löytää. Martta Kuikka tuli meille itkijäksi. Kuikka esiintyi morsiamen kummitätinä.
Joensuun häitä pidettiin useampaan otteeseen. Rauni Riikonen muistelee juhannusaattona Ilosaaressa pidettyjä häitä, laulurinteellä pidettyjä sekä Kaustiselle matkanneita häitä.
– Oli tarkoitus tehdä myöhemmin loppuosakin, mutta siihen emme enää yltäneet.
– Kaustisella oli ensin pohjalaiset häät, sitten rajakarjalaiset. Esitimme kohtauksen, jossa morsian noudetaan kotoa.
– Häät rakennettiin vahvasti perinteen pohjalta, mitä oli löydetty Karjalasta. Mukana oli kaikki alkuperäiset asiat, esimerkiksi katrillia tanssittiin niin kuin perinne on – ei nykyajan juttuja ollenkaan. Tanssit olivat aitoja, muun muassa Suojärven katrilli kokonaan.
Riikosten esitys oli kokonaan karjalan kielellä.
– Ei sotkettu suomalaisia juttuja, kuten lauluja, mukaan.
Häiden aineistona käytettiin Lyyli Homeen ja Riku Kuikan muistiinpanoja sekä perinnearkistoon tallennettua filmimateriaalia aidoista häistä.
Ohjaajana toimi Kaisa Lampinen. Rauni pitää tärkeänä sitä, että Lampinen ymmärsi hyvin myös harrastajanäyttelijöitä. Esiintyjät kokoontuivat vähintään kerran kuussa koko viikonlopun kestäviin harjoituksiin Lampisen ohjaukseen. Rauni Riikonen ohjasi tanssit, Motoran pelimannit hoitivat musiikin. Tuottajina toimivat Sakari Riikonen ja Markku Sivonen. Tapahtumaan saatiin mukaan kaksi hevosta.
Joensuunkin häät vetivät mukaan kiinnostunutta yleisöä paljon. Esityspäivänä juhannusaattona lämpötila kohosi 28 asteeseen.
Sivu Wanhojen Rajakarjalaisten häiden ohjelmalehtisestä (Kuopio 1949). (Kuva: DigiKoivikko) Ohjelmalehtinen löytyy myös tästä linkistä.
Käsikirjoituksesta eri versioita
Eri vuosikymmenien häitä seuranneet arvioivat, että kyseessä on ollut eri käsikirjoituksia. Riku Kuikan Kuopion ajan käsikirjoitus on toiminut pohjana myöhemmin, kun Samppa Uimonen on muokannut oman versionsa Saarivaaraa varten. Riikosilla oli oma, mainituista aineksista.
Riikonen muistaa, että näiden lisäksi Kalervo Eskelinen valmisti esityksen ilomantsilaisille vuonna 1957.
– Kalervo ei ollut pitkään siinä asiassa. Käsikirjoitus oli joka tapauksessa erilainen kuin Riku Kuikalla. Todennäköisesti siihen oli keräilty aineksia muista lähteistä, muistelee Olavi Kyyrönen.
– Ilomantsissa oli vihittävänä oikea hääpari. Rauni Riikosen puku oli vielä siellä lainassa. Kalervon teksti oli pidetty, muistelee Kyyrönen.
Museoviraston kuvista löytyy kuva hieman myöhemmin pidetyistä häistä Ilomantsissa. Runonlaulajan pirtti on jo olemassa, joten kuvan täytyy olla vuoden 1964 jälkeen otettu. Erkki A. Sivosen ottamassa kuvassa on häänäytelmän esiintyjiä Runonlaulajan pirtin edustalla.
Rauni Riikonen muistelee oman hääesityksensä vuosikymmentä, 1980-lukua. Vastaanotto oli silloin kiitollista. Innostus oli suurta.
– Niittylahden kansanopistolla kun tanhuttiinkin ja Riku Kuikka oli ohjaajana, niin hyvä, kun sovittiin saliin. Meitä oli ainakin sata innokasta tanhuajaa siellä.
Ennen sotia vastaavanlaisia häätapahtumia on myös pidetty joskus. Muita sotien jälkeisten vuosikymmenten esille pantuja karjalaisia häämenoja löytyy ainakin Karjalaiset kruunuhäät Lappeenrannassa 1965. Suunnitelmia on ollut myös Heinolassa 1960.
Lisäksi on pidetty vienankarjalaisia häitä, ainakin kostamuslaisen kansanperinneryhmän toteuttama vienankarjalaiset häät Kajaanissa. Myöhemmin häät on pidetty myös Kuhmossa.
__________
Teksti: Lea Tajakka
Lähetä palautteesi tästä jutusta: paatoimittaja@karjalanheimo.fi
Artikkeli on julkaistu Karjalan Heimon numerossa 5–6/2023
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta: Karjalansivistysseura.fi/tuote-osasto/karjalan-heimo-lehti/
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa: Lehtiluukku.fi/lehdet/karjalan_heimo
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/jasenet/
__________
Lähteitä:
* Sisämaa-Laatokka 2.6.1949
* Laatokka 23.6.1949
* Laatokka 26.6.1949
* Laatokka 28.6.1949
* Laatokka 9.7.1949
* Laatokka 10.7.1949
* Laatokka 12.10.1949
* Laatokka 13.11.1949
* Laatokka 25.1.1950
* Laatokka 26.1.1950
* Laatokka 9.4.1950
* Laatokka 11.8.1950
* Laatokka 8.3.1951
* Pogostan Sanomat 27.6.1974
* Helsingin Sanomat 9.7.1973
* Pogostan Sanomat 12.7.1973
* Karjalan Maa 12.6.1973
* Pogostan Sanomat 10.7.1975
* Savon Sanomat 15.7.1975
* Tellervo Riikonen: Kulttuurin kylväjät
* Wanhat Rajakarjalaiset häät 1949, esite
* https://digi.kirjastot.fi/files/original/5e99134e5fdeb5a5d2a4331d70ebc381.pdf
* Karjalan Sivistysseura, Sampo-tietokanta
* Riku Kuikan ohjaama hääkuvaelma Salmin tapojen mukaan v. 1952 Helsingissä, valok. Pekka Kyytinen KSS Kuvat III/52.
