Kosti Pamilo tätinsä Sanni Vahrosen (myöhemmin Räme) kanssa Leppäniemen kaupassa vuonna 1926. Kuva: kirjan Sana jiäy elämäh kuvitusta.
Karjalan Sivistysseura on julkaissut Kosti Pamilon (1912–2005) kirjoituksia yksiin kansiin koottuna. Kirja Sana jiäy elämäh (KSS 2024) sisältää muistoja Pamilon lapsuuskylistä sekä karjalankielisiä kaskuja ja näytelmiä.
Kosti Pamilolla oli vahva karjalainen identiteetti, jonka neljäksi peruspilariksi isänsä tekstit kirjaksi toimittanut Pekka Pamilo kiteyttää suvun, kielen, uskonnon ja kyykän.
– Minulla on isän perintönä mappeja, joissa on hänen kirjoituksiaan. Toisaalta nyt, kun karjalan kielen elvytys on aika hyvässä vauhdissa ja isän kirjoituksia on aiemmin julkaistu siellä täällä, tuntui, että olisi kiva laittaa ne yhteen, kertoo Pekka Pamilo kirjan taustoista.
– Isä teki paljon näytelmiä, ja nehän on tehty esitettäviksi. Hän itsekin esiintyi aktiivisesti, kertoi juttuja, oli juhlien juontaja ja kirjoitti näytelmiä karjalaksi. Ajatuksena oli, että kun nämä kaikki saisi yksiin kansiin ja jakoon, toteutuisi se hänen tarkoitusperänsä, jatkaa Pekka Pamilo.
Pekka Pamilo on toimittanut isänsä muistoja, karjalankielisiä kaskuja ja näytelmiä yksiin kansiin. Teos Sana jiäy elämäh oli ensimmäistä kertaa saatavilla Helsingin Paasitornissa järjestetyssä Pruasniekassa 20.4.2024. Kuva: Katri Kovasiipi
Kosti Pamilo oli ahkera kirjoittaja, mutta sen lisäksi hän antoi runsaasti aikaansa useiden seurojen toimintaan. Niistä tärkeimpiä olivat Helsingin Suojärveläisten seura, Karjalan Sivistysseura (KSS) ja sen kyykkäkerho sekä Helsingin Suomalaiset Ortodoksit. Juuri seurojen tilaisuudet olivat hänen tarinoidensa ja näytelmiensä esityspaikkoja.
Pöytälaatikkokirjoittaja hän ei ollut, vaan hän toivoi näytelmiäänkin nimenomaan esitettäviksi. Näin hänen kirjoituksensa auttoivat osaltaan pitämään karjalan kieltä elävänä – ja nyt julkaistun kirjan avulla voivat tehdä niin edelleen:
– Toiveena on, että isäni kirjoituksia voitaisiin lukea matalalla kynnyksellä vaikkapa lukupiireissä, joissa karjalan kieltä harrastetaan, toteaa Pekka Pamilo.
Kosti Pamilon karjalan kieltä koskevat ja karjalankieliset kirjoitukset ovat nyt yksissä kansissa. Teoksen Sana jiäy elämäh (KSS 2024) toimitti Pekka Pamilo ja karjalankielisten tekstien kirjoitusasun yhdenmukaisti Katerina Paalamo.
Kirjan alkupuoli sisältää Kosti Pamilon suomen- ja karjalankielisiä muistoja lapsuutensa karjalaiskylistä Porajärven Pälväjärvestä sekä Suojärven Maimalammista ja Jehkilästä. Karjalan kieli soljuu pääkielenä etenkin kirjan seuraavissa osioissa, kaskuissa ja näytelmissä. Kirjan lopusta löytyvä sanasto tukee karjalankielisten tekstien lukemista ja ymmärtämistä.
Kahdesta kuvaliitteestä lukijoille puolestaan avautuu aitoja näkymiä noihin jo kadonneisiin karjalaiskyliin ja karjalaistaustaisten ihmisten lämpimiin kohtaamisiin pitäjäseurojen tilaisuuksissa. Onpa mukana myös muutama hauska kuva Kosti Pamilon kirjoittamien näytelmien esityksistä! Ne ovat kuvaharvinaisuuksia, sillä tuohon aikaan ei kameroita eikä valokuvaajia ollut joka tilanteessa käytettävissä.
Näytelmissä (Päiväkečoi, Kielittäjä) on ohjeita, joiden mukaan esittäjät tekevät jotain perinteistä käsityötä. Tässä esimerkkejä perinteisistä kotiaskareista Suojärvellä: Darja Ylä-Naakka harjaa, Anna Siigane vidoo vidiämel ja Irinja Larkkonen lipsuu. Kuva: Suojärven Pitäjäseura/Sana jiäy elämäh -kirjan kuvitusta.
Tarinoissaan ja kaskuissaan Kosti Pamilo on ammentanut paljon lapsuudestaan, etenkin ajastaan kauppa-apulaisena.
– Isä aloitti 13-vuotiaana työn puotipoikana. Siihen aikaan kyläläiset kokoontuivat kauppaan juttelemaan, ja hän kuuli paljon. Hänen muistiinsa kertyi juttuja todellisista henkilöistä ja tapahtumista. Osa kirjan teksteistä on kerrottuja kaskuja, yleisiä juttuja, joita hän on muualta napannut ja muuttanut karjalankielisiksi.
Alkuperäisissä Kosti Pamilon käsikirjoituksissa on näkynyt puhekielen vaihtelu – eri kylissä puhuttiin vähän eri tavoin. Esimerkiksi Porajärvellä, jossa Pamilo syntyi, puhekieli erosi jonkin verran Suojärvellä puhutusta.
– Ihan kaikkia puhekielen variaatioita ei ole kirjassa yhdenmukaistettu, kertoo Pekka Pamilo.
Kirjan karjalankielisten tekstien ortografian eli kirjoitusasun on yhdenmukaistanut Katerina Paalamo. Työtä ovat tuottaneet esimerkiksi liudennusten ja suhuäänteiden merkitseminen.
– Isä oli kirjoittanut kirjoituskoneella, jossa ei tietystikään ollut olemassa hattuja sun muita erikoismerkkejä. Ensin hän on kirjoittanut ne yhdellä tapaa, ja sitten kun tekstejä on julkaistu esimerkiksi eri lehdissä, niihin on tehty vielä toimituksissa muutoksia. Näistä syistä tietyt äänteet on merkitty kirjavasti, ja näitä kirjoitusasuun liittyviä asioita Katerina Paalamo on nyt yhdenmukaistanut.
Pekka Pamilon oma suhde karjalan kieleen kehittyi isän mukana kyykkäkentillä.
– Seurasaaressa kuulin aika paljon karjalaa, kun kyykän pelaajat keskustelivat keskenään. Oli vienaa ja oli livviä. Kiinnostuneena kuuntelin ja opin ymmärtämään karjalaa, vaikka sitä ei kotona puhuttukaan, koska äiti ei ollut karjalankielinen.
Tähän kirjaan valikoituivat juuri karjalan kieleen kytkeytyvät tekstit ja tarinat, paljon jäi muihin aihepiireihin liittyviä Kosti Pamilon kirjoituksia vielä julkaisemattakin.
Teksti: Katri Kovasiipi
Kosti Pamilo: Sana jiäy elämäh
Kirjan on toimittanut ja sen alkusanat on kirjoittanut Pekka Pamilo.
Karjalankielisten tekstien ortografian on tarkistanut ja yhdenmukaistanut Katerina Paalamo.
220 sivua, sisältää kaksi kuvaliitettä. Karjalan Sivistysseura 2024.
