Artikkelit

Sanasuarele käynnyh rahvas

Kirjoittanut: Toimitus
Julkaistu: 5.4.2024
Asiasanat: sananpolvet, sanonnat

Vara venehty ei kua. “Oma Mua” tariččou vuadijale lugijale karjalankielizii čomevuksii. Sidä, midä hyvin maltettih paista enne, meijän ezi-ižät, meijän syndyzet. Hyö suadih paista čomasti, čökkijen pädevän sanazen omah virkeheh libo ynnällizen sananpiän jogapäiväzeh paginah. Ei pidänyh olla tiedomies, eigo suuri virguniekku. Prostoit rahvas paistih prostoidu elaigua pajattajen rouno. Mustattohäi vie omien buaboloin da pruavodied’oloin paginua?

Vahnu da uuzi karjalan kieli

Karjalaine kieli on kuvalline, uardehii täyzi. Se on kiini jogapäiväzes elaijas da luonnos, ristikanzan tiedolois da tundolois. Rahvahan pitkyaigaine suusanalline perindö, runot da pajot, suarnat da sanelemizet, syvät verdailut, frazeologizmat, algu- da loppuiänisovut – kai net ammuzis aijois rikastuttih meijän kieldy, luajittih sit kandurahvahan kielen, muite muis olijan kielen.

Tiedomiehet tovistetah, ku karjalan kielen rikkahus da čomevus pohjavutah rahvahan suitettuloih tiedoloih da suusanah. Tärgienny täs ollah eeppine perindö, rahvahan folklouru, murdehet da paginluavut. Kandurahvahan kieli on syvä, harvinastu tieduo andai, luonnon- da ristikanzan hengie kuvuaju.

Vahnu, endine kieli jo äijäl erovuu nygözes. Se on jo hyvin kirjutettu, pandu tallele. Karjalan kielen sanakniigat, kielinäyttehet, audiotallendukset – kaikkie tädä suau kuunnella tänäpäi mujukse. Äijy midä vahnas paginkieles on jo hävinnyh. Nygözet kirju- da paginkieli ollah kudakui normiiruitut, puaksuh “kuivahkot”, enimistökielien vaikutuksih joudunuot. Vähenöy suusanal pagizijoin miäry – se merkiččöy sidä, ku meijän pagin jo on köyhembi, ilmai niidy sananpiälöi da vahnoi kieli-ilmehii.

Meijän ajattelendutabagi muuttuu. Dai kogo elaigu. Myö vähembäl ajattelemmo rugehen kylvöksii da kaseksien ajandoi, kala-abajii da meččyruadoloi. Niilöin tilah tullah tehnolougiet, jen’gan suandu, piän uvvelleh elätändy. Sen mugah kieligi muuttuu. Ezmäzikse, karjalaine kieli enimile unohtuu, jiäy endizeh aigah, sen tilah enimistökieli tulou käyttöh. A kellegi karjala on jiännyh täksegi päiviä, se on jo toine kieli, toizis reaalielois kiini. Uvvet sanat tullah, uvvet käzittehet. Kui sanotah, toizin toimet, toizet loimet.

Piäh kapsatah da vilahtah

Karjalazet frazeologizmat da sananpiät ollah kielen suurembii rikkahuksii. Niilöin sellitykset ei ainos kebjiesti andavuta, pidäy olla kontekstu. Enimytteh net ollah karjalazen ristikanzan muailman nägemykses, elätys da nähtys, suitetus kogemukses kiini. Rahvahan kogemuksii on oldu sadoi vuozii, mugai kai net tuldih kieleh.

Frazeologizmat, sananpiät da allegouriet joga kieles ollah jygevimät kielen puolet. Net ei andavuta kiändämizih, niidy on jygei ellendiä toizen kul’tuuran ristikanzal. Mindäh häi nenga sanoi da mindäh juuri täl hetkel? Midä täl tarkoitti? Ei sanat vastata niilöin oigiedu merkičysty – sendäh karjalazii sananpiälöi da metuaforoi on jygei ellendiä.

Niidy ei ole kebjei ottua tallel. Net ei tulla pagizijan piäh piädykauti, nareko, vai tullah luonnonmugazesti, paginan da ristikanzan tundoloin mugah. “Kapsahtah piäh”, “juohtuu piäh”, “vilahtah piäh”. Karjalazet sanondat ollah hyvin vasturiidaizet, kriittizet muailmua da ristikanzua kohti, juumorua da elaijan tiedoloi tävvet. Sana sanan piäl luadihes, kui syöndy syöndän piäl. Sana suuh ei sula, eigo kivi piendarel kuiva. Sananpolvi ijän eläy!

Karjalastu sananpolvie da sananpiädy toičakse

Täs on karjalastu sanondua, kudamien rinnal salbavomerkilöis ollah niilöin sellitykset.

  • Hyväh sanah leppyy lämbyy, pahah sanah paivu katkieu. Hyvä sana lähendäy, paha sana tajendau. Hyvä šana šiämen šordau, paha šana luun katkuau. (Paha sana on varattavu, hyvä sana on vuotettavu da suvaittavu).
  • Kieli Kiijevassah vedäy. (Malta vai paista rahvahanke, kehtua suu avata – sit puutut kunne vai pidäy).
  • Annoit sanan – pie se! (Sanotule sanale hindu on kuldua kallehembi. Ku kägeit, sit luaji nenga).
  • Ei niin šauva šatata, kun šana šatattau. Hyvä sana vie juohtuu mieleh, a paha ni lähtettele ei. Sanat ollah kives tavotut. Sana toizen poikki leikkuau. Suuh sanou – vaččah menöy. (Sanal voit obiidie ristikanzan, satattua, pahelzuttua. Kerran pahoi sanottu kodvan mieles pyzyy).
  • Hyvä loitokse kuuluu, paha vie loitombakse. (Pahat uudizet teriämbi hyvii edehpäi matkatah).
  • Hyviä sanomistu on čoma kuulta. (Parembi on hyviä kuulta, ei pahua).
  • Ielline pagina d’ällellistä parembi. (Parembi on ennepäi sovita dielos, migu jällespäi).
  • Istu puul, puhu suul! (Istu da löyhkä!)
  • Luajindu ei ole käendy. Kebjei on sanuo, jygei on luadie. (Älä käe ennepäi, ezmäi azu).
  • Kielettömäl kalua ei keitetä. Kieletöi ristikanzu on kui kellotoi lehmy. (Mintahto suajes pidäy maltua paista da olla paginois toizien ristittyzienke. Mieros suvaijah pagizijoi).
  • Kieletöi ei mieletöi. (Vaikkani olii vallan ottau. Ei vaikkani olii ristikanzu ainos ole mieletöi. Hänen tagan mieldy on).
  • Kieli on luutoi, väzymätöi. Kielel mezi, aziel vezi. Suu on pahal kohtal leikattu. (Kieli pagizendoi ei väzy. Paista voibi čomasti, a ruadua ei).
  • Korval kuulet, kielel työnnät. (Et malta kuultuu tagan pidiä).
  • Paginua on kevätpäiväkse da syvysyökse. (Ylen pitkät paginat ollah).
  • Kelle midä pakottau, se sidägi lopottau. Mi mieleh jurahtah, se kieleh karahtah. (Jogahine pagizou sidä, midä händy vaivuau, midä mieles on).
  • Kielel suat dai menetät. Niken sen verdua pahuttu ei luaji, kui oma kieli. (Kieli hyvän dai pahan ruadau).
  • Kuultu hyvä, kuulematoi vie parembi. (Kuulemattomua spokoi olet).
  • Mieron suudu et salbua. Moskovas paistah, a kai miero kuundelou. Mielet kyläs, sanat kieles. Olgah vai nieglu nenee, kyläs laajitah puras peree. (Mieros uudizii et peitä).
  • Midä meččäh kirguat, sidä mečäspäi kajahtah. (Midä hyviä mierole luajit libo sanot, sidä vastahgi suat).
  • Ota hyvä sana matkumiehespäi. (Jogahizespäi mitah hyvä on otettavu).
  • Paista suu kuivakse. (Äijäl paista. Sanuo kai sanomizet).
  • Sanuo suun puhtahakse. (Sanuo kaiken).
  • Paginois ei ole ni padah pandavua. Ei ole sinun paginois ni vetty, ni vuassua, ni puadunuttu kuaššua. Paginois ei ole ni piädy, ni periä. Paginois ei ole ni tuodavua, ni vedäviä. (Tyhjät paginat, dieloh et pane).
  • Pieksiä kieldy. Mällätä. Äžmie. Koruo, midä sylgi tuou. Höllätä, blažie, midä piä kandau. (Paista liigua, tyhjiä).
  • Paista puolel suul. (Paista hil’l’ah).
  • Olla vaikkaine da pidiä suun piäl paikkaine. (Vaikastuo).
  • Vaikastuo kui kala kurniekas. (Pyzyö vaikkaine).

(On kerätty karjalan rahvahan fol’klouran mugah, “Oman Muan” toimitukses olijoi materjualoi myö)

Jatkuu…

Teksti: Šallun Anni, Oma Mua 3.4.2024
Čomaine: Lidija Žukova

Lue nämäkin:

“MKŠ” on muamon kielen šäilyttäjät

“MKŠ” on muamon kielen šäilyttäjät

Piäkuva: Kohtauš Huoti-tiätä, kišša ta koira -näytelmäštä. Kuva: Nadežda Vasiljeva Kalevalatalo-etnokulttuurikeškukšen pieneh šalih ei voitu mahtuo kaikki halukkahat, kumpaset tultih MKŠ-teatteriryhmän enši-iltah. Artistojen mainijo ruato, heijän tarkat liikkehet ta...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.