Karjalan Šivissyššeuran toiminnanjohtaja Eila Stepanova kertou Viestit Karjala -TV-kanavan pakauttelušša oman muamon Santra Stepanovan uuvvešta kirjašta “Elämäni polku – Šombajärven kylän istorija šekä muisselmie miun elokšešta”, šen šynnyštä ta prosessista hienokši julkaisukši.
– Eila, kerro uuvvešta kirjašta.
– Santra Stepanovan kirja “Elämäni polku – Šombajärven kylän istorija šekä muisselmie miun elokšešta” on kirjutettu vienankarjalakši. Šiinä on nellä ošua ta melkein 400 šivuo. Kirjan enšimmäini oša käsittelöy Šompajärven kylän istorijua ta toisešša ošašša paissah kylän taloista ta niijen eläjistä. Šiinä on tosi äijän šukututkimuštietuo. Kolmaš oša, voit olla luajin oša, kertou Santran omašta elämäštä ta elämän vaiheista. Ta nellänneššä ošašša Santra esittäy lukusie esimerkkijä Šompajärven šuullisen perintehen eri lajiloista.
– Tiijän, jotta tämän kirjan alkuperäni versijo on venäjänkielini. Mistä on tullun ajatuš julkaissa šen karjalakši?
– Ideja venäjänkielisen versijon karjalannokšešta tuli Karjalan Šivissyššeuran halličukšen johtajalta Eeva-Kaisa Linnalta. Hiän pari vuotta takaperin rupesi smiettimäh, mitein tämä venäjänkielini kirja vois kiäntyä karjalan kielellä. Meilä oli erilaisie vaihtoehtoja, ka lopulta piättimä, jotta Santra on tietenki ainut paraš kiäntäjä täššä tapahukšešša. Hiän šuattau parahiten ilmentyä omie ajatukšie ta omie tuntehie omalla muamonkielellä.
– Kuin pitälti muamoš kirjutti alkuperäsen kirjan ta keštikö pitälti karjalankielisen versijon valmistamini?
– Kirjathan ei šynny hetkeštä ta tyhjäštä. Ainaki Santran mukah hiän alotti keruu- ta tutkimuštyön jo 1980-luvulla. Hiän on pakauttan lukusie Šompajärven entisie eläjie, omie heimolaisie ta niin pois päin. Niise kävi arhiivoissa lukomašša istorijallisie ainehistoja. Toisien lisäkši Arhankelin arhiivoistaki on šuatu ainehistuo. Ta šiitä 2000-luvulla hiän rupesi luatimah voit olla šyvempyä šukututkimušta. Ta šiitä še projekti leveni koko kylän istorijah, oman šuvun istorijah. Ta myöhemmin Santralla šynty šemmoni ajatuš, jotta pitäy kertuo hänen omaštaki elämäštä jälkipolvilla. Šiih häntä yllytti še, jotta miun lapšet ruvettih kyšymäh: “Ämmö, kuin pitälti šie šait kaččuo televiisorie, kun olit pieni?”. Ta šiitä muamo alko kertomah punukoillah, jotta ei ollun televiisorija eikä šähkyö. Kirjan kirjuttamini oli pitkä prosessi. Šiinä on takana luajat tutkimuštyöt ta muut vaikiet tehtävät.
– Eila, šie olet molomman versijon toimittaja. Olis mukava tietyä kirjojen valmistamisprosessista.
– Olen toimittan šekä venäjänkielisen jotta karjalankielisen kirjan. Šiinä julkaisuprosessissa ta šen eri vaiheissa olen luken tämän kirjan lukusie kertoja. Voit olla en ruatan niin äijän venäjänkielisen kirjan kera. Šiinä oli mukana niise Periodika-kuštantamon väki auttamašša. Ka karjalankielisen kirjan parissa olen viettän višših koko vuuvven: olen luken šitä, muokannun, toimittan ta kohentan. Šiitä meilä oli Santran kera šemmosie issuntoja, toičči telefonissa, toičči WhatsAppissa viestien kautti. Myö kaččoma näitä korjaukšie yheššä ta miettimä mitein luajie täštä kirjašta vielä parempi.
– Šanoit, jotta työ pitijä yhteyttä Santran kera niise WhatsAppissa. Šuattauko hiän šitä käyttyä?
– Niin, Santrahan on tosi nerokaš. Hiän šuattau käyttyä tietokonehta. Hänellä on oma taulutietokoneh, smartfoni, hiän käyttäy WhatsAppie, lähettäy miula kuvie ta on ihan ajan tašolla. Santra täytti 90 vuotta tänä vuotena, ka še ikä ei ole mikänä ešteh.
– Poimitko šie mitänih uutta tietuo kun luvit kirjua?
– Tietyšti, olen šuanun valtavašti uutta tietuo ei ainuoštah muamoni elämäštä tahi hänen elämän yksityiskohista, vain šuvun eri vaiheista. Valtavašti tietuo, kumpani olis kavonnun, još Santra ei olis kirjuttan tätä kirjua. Ka kuitenki tärkiempänä pien šitä, jotta olen piäššyn ymmärtämäh muamuoni šekä hänen šyvimmät ajatukšet ta tuntehet. Myö olemma tosi lähisie. Ka näijen molompien kirjojen myötä meijän šuhtehet šyvettih entiseštäh. Šitä on tosi vaikieta šanoin kuvailla, olen erittäin kiitollini muamollani, jotta hiän on šuanun tämmösen kirjan luajittuo.
– Pietkö tätä kirjua arvokkahana?
– Santran uuši kirja on erittäin arvokaš ta miun mieleštä ušieštaki šyyštä. Enšiksi tämä on kertomuš meijän perehen ta šuvun istorijašta. Tältä kannalta še on erittäin tärkie meilä kaikilla pereheššä. Še kertou šemmosie yksityiskohtie ta meijän šuvun vaiheita, kumpasista kenkänä muu paičči Santrua ei enyä tiijä yhtänä. Toisekši tämä kirja niise esittäy jo kavonnehen ta melkein unohetun Šompajärven kylän istorijua šekä šielä eläjien ihmisien elämän vaiheita ta kohtaloja. Šeki on miun mieleštä tärkie. Yleisemmällä tašolla kirja on läpileikkauš Karjalan istorijašta yli šuan vuuvven ajalta. Mi on tärkeintä, tämä istorija on kerrottu tavallisien karjalaisien ihmisien näkökulmašta. Kirjan alkušanoissa Santra kertou, jotta tämä ei ole mikänä istorijallini tutkimuš. Kuitenki Santran onnistu keryämäh yhteh ta esittämäh erittäin älykkähäšti eri ihmisien šuullista istorijua. Tämä on miun mieleštä valtavan arvokašta ta tärkietä, šentäh kun tämäntyyppisie tavallisien ihmisien muistoja ta iänie tuškin löytyy ihan tavallisešta istorij an arhiivašta. Täštä kirjašta kuuluu ihan tavallisien karjalaisien iänet.
– Mi kirjan kohta on šiušta liikuttavin? Voit olla šurullisin? Mi kohta jäi šiun mieleh?
– Šiinä on ušeita hyvin liikuttavie, toičči šurullisie, toičči tosi huvittavieki ta ilosie kohtie. Voit olla liikuttavin, šurullisin ta tragisin on koko šovan ajan kuvauš. Šovan alettuo Santra oli kymmenenvuotini. Tuattoh läksi šotah ta muamo kolmen pienen lapšen kera läksi evakkoh Uralin tuakše. Ne vaihiet ollah erittäin tragisie ta vaikeita. Ka niise šemmoista, jotta hyö tultih šieltä elävinä, mi oli šuuri onni. Santran kertomuš ta nämä kokemukšet on juattu hänen šukupolven ihmisien kera. Hoš ken, nuoriki ihmini voit lukie Santran kokemukšista ta voit kuvitella mitä ämmöllä tahi pravoämmöllä tapahtu šovašša.
– Haluotko jatkua muamoš toimintua ta joškuš kirjuttua šamantapasen kirjan iččieštä ta omašta kohtalošta?
– Mie olen tavallani jo jatkan muamoni toimintua monen vuuvven ajan, šentäh kun olen muamoni tavoin kanšanrunouven tutkija ta tutkimukšeni aihiena ollah karjalaiset itkuvirret. Ta šiinä mieleššä kyllä olen jo jatkamašša tahi jatkan muamoni työtä. Ka još pakajamma šamantapasen kirjan kirjuttamisešta, voit olla nellänkymmenen vuuvven piäštä mie voisin tätä tuaš ajatella, voisinko šemmoista kirjuttua. Ka nyt en ole valmis vielä šiih.
– Mistä voit šuaha uuvven kirjan luvettavakši?
– Santran kirja näki päivänvalon 8. šajekuuta. Ta ošan painokšešta Karjalan Šivissyššeura lähettäy Periodika kuštantamoh, kumpasešta šiitä kirja on myöhemmin šuatavilla. Ka konša še tapahtuu on vaikie šanuo koronatilantehen takie. Šamoin kirja voit oštua Karjalan Šivissyššeuran kaupašta. Tietyšti myö toivomma, jotta tämä kirja leviey Karjalan tašavallan eri kylih, kaupunkiloih, kirjaštoih, kulttuurikeškukših ta niin ielläh.
Teksti: Julija Petunova, Oma Mua 11.11.2020
Kuva: Santra Stepanova tämän vuuvven elokuušša ja Elämäni polku -kirjan toimittaja Eila Stepanova. Kuvat: Ol’ga Stepanova ja Frog.
