Varmašti joka ihmini vaikkapa kerran elämäššä paššautteli tavallisie tahi pimentäjie šilmälasija. A tiijätkö šie, kuin mukava niillä on istorija?
Vanhimmat šilmälasit tietomiehet löyvettih Tutanhamon-faraonin kropničašta! Ne oltih kakši hyvin hoikkua izumrudin leikkaušta, kumpaset oli yhissetty kehykšen muotosina pronššilevyillä.
Tavalliset linssit – lasit, kumpasien avulla ihmini paremmin näköy – kekšittih XIII vuosišuan lopušša. Vuotena 1280 lasinvalmistaja huomasi hyytynyön lasin pisaran, otti šen käteh ta alko kačella. Tämä pisara (šilmälasien esikuva) n’euvo muasterie, jotta lasin avulla, mi šuurentau esinehie, voit parentua vanhukšen näkyö.
Enšimmäiset šilmälasit, pyöriet linssit kehykšissä, vähän muissutettih nykyaikasie.
Ihmiset pitälti ei voitu kekšie, mitein šais kiinittyä šilmälasit šilmien eteh. Enšin linssin kehykšeh liitettih varši, näin ilmešty monokkeli. Jälešti XIV vuosišualla kakši linssie yhissettih kuarella ta niin tuli lornetti. Šen jälkeh ilmeššyttih nenälasit – šilmälasit, kumpaset pisyttih nenäššä vieterin avulla.
Vašta XVI vuosišualla linssit kehykšissä kuaren kera ruvettih kiinittämäh nuorilla korvien tuakše. Šiitä nuoran šijašta kekšittih šanka ta näin šynnyttih meilä kaikilla tutut šilmälasit.
Enšin ihmiset varattih šilmälasija. Eryähät äšen ajateltih, jotta niijen linssit voijah imie šilmät. Venäjällä šilmälasit tultih Šakšašta XVII vuosišualla. Kupčat iče valittih niih linssijä.
Nyt šilmälasija käytetäh ei yksistäh nävön parentamisekši. Muotikkahat pimentäjät šilmälasit šuojellah šilmijä kirkkahašta valošta ta päiväseštä. A erikoisšilmälasija käytetäh monissa ammattiloissa.
Foto: Konrad von Soest, 1403
