Vuokkiniemessä syntynyt Olga Karlova on vienankarjalan natiivipuhuja, karjalan kielen opettaja ja kielenelvyttäjä Itä-Suomen yliopistossa. Hän on laatinut käännöksiä ja oppimateraaleja vienankarjalaksi ja toimi myös Sommelon vienankarjalan kurssin opettajana. Kuva: Pekka Suutari
Kesän 2023 Musiikkijuhla Sommelon yhteydessä toteutettiin useita suomalaisugrilaiseen kulttuuriin perehdyttäviä kursseja. Suomalais-ugrilaisessa kulttuuripääkaupunki Kuhmossa opiskeltiin muun muassa kanteleensoittoa, kansantanssia, runolaulua ja karjalan kieltä.
Olga Karlovan ohjaamalla vienankarjalan kurssilla keskityttiin karjalan kielen käyttöön arkielämän tilanteissa. Kurssin ohjelmaan kuului myös vienankarjalaistaustaisen kuvataiteilijan Sirpa Männyn taidenäyttelyn opastettu kierros karjalaksi.
Kurssin opettaja Olga Karlova, millaisia asioita Sommelon vienankarjalan kurssilla opiskeltiin?
Karjalan kielen pakasijana ta kehittäjänä miula on šuuri huaveh šuaha karjala jälelläh ošakši inehmisen tavallista elošta. Himottais, jotta kieli piäsis täh aikah eikä ruatais vain kaunissukšena entisistä aijoista. Piätavottehena oli tuttavuššuttua šiih, mitä karjalan kielellä kuuluu nyt ta mitä kaikkie on ruattu ta vois ruatua ielläh, jotta kielen tila kohenis. Opaššin käyttämäh verkošša olijie kielimaterijalija,kaččoma videoloita karjalan eri murtehilla, kuuntelima iänitallentehie ta harjottelima oman karjalan pakinan tuottamista pienie harjotuštehtävie šuorittuas’s’a.
Miten hyvin ihmiset löysivät tiensä kurssille, paljonko oli osallistujia?
Keräyty hyväččäini joukko, kymmenen opaštujua yhteheš. Miušta ylen hyvä joukko näin lähikurššiksi, kun nykyjäh elämmä loitto-opaššunnan aikua. Oli paikallisie tai muista Šuomen paikkakunnilta tullusie, tuli opaštujua Japanista ta Yhyšvalloista šuaten.
Millaisia syitä he kertoivat haluunsa opiskella karjalan kieltä?
Karjalan kieli yhistäy eri inehmisie, ken tahtou čukeltua esituattojen kieleh, ken tulou opaštumah, jotta paremmin ymmärtäis kantelehen šoittuo tahi runolaulantua. Toisella tuaššen himottais ottua perintökielen jälelläh jokapäiväseh käyttöh, a hänen viereššä istuja kurššitovarissa on vain tiijonhimoni ta tahtou kielen kautti tarttuo šanomma kulttuurisih aspektiloih.
Miten erilaisia oppijoita kurssilla oli – ensikertalaisia, pidempään karjalaa opiskelleita, jo sujuvasti karjalaa puhuvia?
Karjalan kielen opaštaja tietäy kokemukšeštah, jotta ušeimmičči keräytyy lähtötašoltah kirjavičča opaštujajoukko. Šieki, Katri, olet opaštun erähällä karjalan kurššilla ta tottaše tokatit, jotta joukkoh on mahtun erimoisie kurššilaisie. Toiset alottajie, toiset tuaššen karjalakši hyvin malttajie tai pakasijie. Vienankarjalan kurššija ei ole äijyä tarittavina, ta erähillä on tärkie olla joukošša keralla,vaikka opaššukšen programma ei vaštuais ič n toivoja. Kurššit annetah hyvyä tilua käyttyä kieltä, šamalla ni opaštuu tuaš mitänih uutta ta kohentau omua kielineruo. Ušon, jotta Šommelonki netälin aikana pietyllä kurššilla jokahini opaššukšešša olija oli šuanun mitäki mukavua ta tarpehellista tietuo ičelläh ammultua.
Kurssi toteutui 27.6.–30.6. Kuinka pitkiä päiviä opiskeltiin?
Netälin oloh meilä oli nellä varšinaista kielenopaššušpäivyä. Kurššipäivä alko yhekšältä heti huomenešveron jälkeh ta jatku kahteh šuaten, no tiettäväini muistima šyyvvä välissä murkinuaki. Piätinččänä kävimä Juminkekoh kaččomah vienalaisen starinan mukah luajittuo Kolme puuta, kolme poikua -spektaklie. Luokašša etukynteh lukima opaštujien kera šen šuarnan ta kuuntelima levyltä Puavilan Outin starinoimana.
Kurššin ohjelmah kuulu niisi Kuhmo-talolla pietty Karjalan seminari. Olin keralla šiinä pitämäššä pakinua šiitä, mit voitais olla ne karjalan kielen käyttöalat, kumpasien varašša voisima pityä kieltä elävänä. Yhtenä päivänä kielen opaštumiset korkeni taitonäyttelyn käynnillä, šenhän myö pitimä Sirpan kera karjalakši.
Miten taidenäyttelyyn tutustuminen ja sen karjalankielinen opastus käytännössä kytkettiin kielikurssiin?
Olemma, elämmä, pakajamma – Kieli matkuau miän keralla -taitonäyttely on stuaniutun yhtehisruavošša Päivännoušu-Šuomen yliopisson karjalan kielen elvytyšprojektin kera. Enšimmäiset tekstit ta mualaukšet on šynnytty vienankarjalaisešša pakinaklupissa, kumpani ruatau šamasen projektin vetämänä. Keräyvymmä joukolla, pakajamma, kirjutamma ta smietimmä, mitä voisima ruatua karjalan kielen eteh. Yheššä tuumin šyntyy idejuaki.
Näin kävi ni tämän taitonäyttelyn kohalla: ihalat taitotevokšet, mualaukšet ta veššokšet voipi šomentua karjalan armahalla šanalla. Konša näyttely alko olla valmis Šommelon musiikkipruasniekan netälie varoin, kačoin hyväkši ottua miän karjalankielistä taijehta ošakši tulijua kielikurššieki. Näyttelyn tekstit paššatah hyvin opaššušmaterijaliloiksi, erähien kautti piäsimä čukeltamah karjalan šanaštoh ta kielioppiasieloih. Lopukši kävimä opaštujajoukolla kaččomah näyttelyö. Kaikki on ruattu karjalakši.
Millaista muutosta havaitsit kurssilaisten vienankarjalan taidoissa tai rohkeudessa käyttää kieltä, jos vertaat kurssin alkua sen loppuvaiheisiin?
Hyvä kyšymyš! Oli kešä, oli musiikkipruasniekka ta monet tultih Kuhmoh perehineh. Jo enšimmäisenä kurššipäivänätieto karjalan vesselistä šanoista läksi leviemäh opaštujien matašša heijän kotiloih. Erähän kurššilaisen ukošta tuli kullankarvani ‘hyvä, erinomainen’. A toini opaštuja ruohti kertuo koissah, jotta hänellä himottais äijän kalua ‘paljon kalaa’.
Oli košettavie kotvaččuja, konša alottelija opaštuja virittäyty kirjuttamah karjalakši: Oma mua äkie kyly, muu mua vilu vesi. Šain kuulla šemmosenki tunnon, jotta vienankarjalan kautti ”aloin ymmärtämäh iččie paremmin”. Kaikki tämä antau väkie ruatamah ielläh.
Ilmaisivatko kurssilaiset halukkuutta jatkaa karjalan kielen opintoja?
Kurššija ta karjalan opaššušta tiijuššeltih toisetki Šommelon vierahat. Neuvoin šepruamah elvytyšprojektin blogin šivuja. Tulijana šykyšynä on mahto ruveta opaštumah livvinkarjalan ta šuvikarjalan kurššiloilla avonaisen yliopisson kautti. Päivännoušu-Šuomen yliopisto tariččou muitaki karjalan opintoloih liittyjie kurššija, kuin esim. kiännöš- tahi nimistökurššie. Kaikilla avonaini Paginaperttiki jatkau ruantua šyyškuušša. Kannattau kačella niisi oman paikkakunnan rahvahanopistojen tariččomie kielikurššija.
___________
Teksti:
Katri Kovasiipi
Olga Karlova
Anne Karppiselle Sommelo on tuttu tapahtuma. Vuonna 2016 hän pääsi tutustumaan myös Vienan Karjalan runokyliin. KUVA: HENRY KOLARI
Kansanmusiikki sytytti kiinnostuksen karjalan kieleen
Sommelossa järjestetyn vienankarjalan kurssin osallistujien joukossa oli muusikko ja englannin tuntiopettaja Anne Karppinen, joka on Kainuusta kotoisin. Nykyisin Jyväskylässä asuva Anne on käynyt Sommelossa viimeiset kahdeksan vuotta osallistujana ja kuuntelijana konserteissa, vähän töissäkin. Kuhmossa sijaitsevalta mökiltä on ollut kätevää osallistua kesän tapahtumiin.
Annen suhde karjalan kieleen on kehittynyt paljolti kansanmuusikkouden kautta.
– Olen runolaulaja, ja vuonna 2016 Sommelon yhteydessä oli kurssi, jolla käytiin Pekka Huttu-Hiltusen kanssa Uhtualla ja kierreltiin Vienan Karjalan entisiä runokyliä. Vähän sen jälkeen kävin Jyväskylässä vienankarjalan alkeiskurssin, hän kertoo.
Annen suku on asunut Kainuussa Kuhmon ja Suomussalmen puolella 500 vuotta, mutta hänellä itsellään ei tiettävästi ole vienalaisia sukujuuria.
– Kainuussa karjalaisuus ei ole näkynyt. Olen tiennyt passiivisesti, että on olemassa karjalan kieli. Koulun kävin Sotkamossa 1990-luvulla. Siellä niin Kalevala kuin kantelekin käsiteltiin pakkopullana, johon ei enää ikinä tarvitse palata. Vasta kun kävin Vienassa, aloin ajatella, miten vähän meillä Kainuussa on puhuttu näistä asioista.
2000-luvun alussa Kainuusta pois muutettuaan Anne löysi polunpäitä, jotka veivät kohti vanhaa runolauluperinnettä.
– Kansanmusiikkihommat aloitin laulamalla angloamerikkalaisia balladeja. Jossain vaiheessa aloin miettiä, olisiko näitä omiakin lauluja. Sommelossa runolaulukurssilla Ilona Korhosen opetuksessa keskityttiin runolauluun, ja tämä maailma avautui niin, että löytyipä omastakin suvusta runolaulajia.
– Olen myös tutkijataustainen ihminen ja aloin kaivella Suomen Kansan Vanhoja Runoja (skvr.fi). Omalla murteella,omilta alueilta löytyi lauluja runsaasti, materiaalia löytyi kokonainen universumi. Kerran kun sinne sukeltaa, sieltä ei hevin tule pois. Musiikin kautta heräsi kiinnostus myös karjalan kieleen.
Anne toteaa, että viimekesäinen Sommelon kielikurssi oli hyvä ja intensiivinen kokemus.
– Se oli tosi inspiroiva kurssi, hyvä johdatus kieleen, sanastoon ja kulttuuriin. Olga [Karlova] on todella hyvä pedagogi, ja ryhmässä oli erittäin hyvä henki. Olga kertoi tarinoita, luettiin tekstejä ja käännettiin niitä, aika paljon keskityttiin kulttuuriin ja keskusteltiin paljon. Joka päivä ja joka tunti tuli jotain uutta asiaa, uusia sanoja ja kielen rakenteitatuli tutuksi. Myös murre- ja kielirajojen liukuvuus huomattiin kurssilla ihan käytännössä.
– Kurssilla oli paljon kainuulaisia, ja monessa yhteydessä huomattiin, miten jokin karjalan kielen sana tai sanonta kuulostaa kainuulaisiin korviin tutulta. Näistä syntyi keskustelua, vähän kuinvertailevaa kielentutkimusta, Anne kertoo.
Sommelon kurssi herätti myös vahvan kiinnostuksen kieliopintojen jatkamiseen.
– Englanninopettajana elän valtakielen maailmassa, joten olisi mukavaa olla elvyttämässä tällaisia kieliä, joita puhutaan todella vähän ja jotka ovat kulttuurisesti meitä lähellä. Varmasti, kun vain aikaa ja sopiva tilaisuus järjestyy, osallistun vielä jossain vaiheessa vienankarjalan kurssille, lupaa Anne.
Sirpa Männyn taideteoksessa ”potruškaiset šuorivat pašarilla linnah” eli ystävykset tekevät lähtöä torille kaupunkiin. KUVA: SIRPA MÄNTY
Taidenäyttely kielen oppimisen tukena
Sommelon yhteydessä järjestetyn kielikurssin ohjelmaan kuului sukujuuriltaan vienankarjalaisen, Suomussalmella syntyneen muotoilijan ja kuvittajan Sirpa Männyn taidenäyttely ja sen opastus vienankarjalaksi.
Teosten oheen oli liitetty vienankarjalaisia tekstejä, jotka sanoittivat teosten karjalaiseen kulttuuriin liittyviä maailmoja ja tilanteita. Monet näistä teksteistä olivat vienankarjalaksi kirjoitettuja runoja tai muita tekstejä, joita Olga Karlovan kielikurssien opiskelijat ovat laatineet.
Teoksiin liitetyt tekstit toimivat hienosti myös materiaalina kielen oppimiseen, koska tekstien alle lisätyt sanastot auttavat lukijaa oppimaan uusia sanoja ja ilmaisuja. (Katso kuvat artikkelin lopusta). Näyttely toteutettiin yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytyshankkeen kanssa.
Taiteilijanurallaan Sirpa Mänty on tehnyt kuvituksia etenkin suomen- ja saamenkielisiin satukirjoihin ja oppimateriaaleihin. Viime vuosina hän on luonut pääasiassa pienoisveistoksia, jotka kuuluvat nukketaiteen piiriin. Sirpan karjalaisaiheisia veistoksia voi nähdä esimerkiksi Suomussalmen kirjastossa, hänen eläinhahmojaan Saamelaismuseo Siidan näyttelyssä Inarissa.
___________
Teksti:
Katri Kovasiipi
Teksti: Kai Peksujeff, Mari Rajamaa ja Olga Karlova
Veistokset ja kuva: Sirpa Mänty
______________________
Teksti: Sirpa Mänty
Veistos ja kuva: Sirpa Mänty
______________________
Artikkeli on julkaistu Karjalan Heimon numerossa 7–8/2023
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta: Karjalansivistysseura.fi/tuote-osasto/karjalan-heimo-lehti/
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa: Lehtiluukku.fi/lehdet/karjalan_heimo
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/jasenet/
