Artikkelit

Mustavalkoinen kuva puutallosta pellolla

Strannikkojen šalaset kel’l’at Vienan kylissä

Kirjoittanut: Toimitus
Julkaistu: 22.7.2022
Asiasanat: historia

Starovieroista kuulin šattumalta. Konša tutkin kylän taloja ta muita rakennukšie, kuulin uušie šanoja: kel’l’a, strannikat, čerdakka. Ihmettelin ta kyšyin, mitä ne merkitäh?

Šelvisi, jotta čerdakka oli huoneh lakašša, kumpasešša oli ašetettu puini kivotti (ikoniškuappi) oprasojen kera. Kivotin alapuolešša oli kori, mihi pantih rahua. Mitänä muuta šiinä huonehešša ei ollun. Čerdakka oli Vienan kylien eryähissä taloissa. Tänne uškovaiset käytih moliutumah.

Rupesin kyšelömäh vanhoilta ihmisiltä ta šain kuulla äijän vanhauškosien elämäštä.

Kel’l’oja oli monissa kylissä

Starovieroja vienalaiset šanottih “strannikat”, “srannikat”: “Srannikat ollah ne, ket riähkyä varatah”, “jumalahiset ihmiset”, “kumpaset Jumalua ušottih eikä varattu, ta oikiešša i oltih”.

– Tiijän tai muissan hyvin heitä, šano Kalevalan eläjä I. J. Pekšujev (š. 1909).

Kertojan mukah heitä oli äijän. Ta uško heilä oli erikoini, ei pravoslavnoi. Tuiskukuušša oli ristimispäivä, konša hyö ristiyhyttih täh vieroh ta annettih uuši nimi (esimerkiksi, Anna-Jouki). Heitä lašettih veteh vuatteissa, täkin piällä, šen nurkista tarttu ušiempi henki. Hyö lašettih rissittävä jortanoh, šuureh avantoh. A šiitä vaštarissitty rejellä vejettih kel’l’ah.

Kel’l’a on pieni pirttini talošša, missä isäntä anto heilä elinšijan.

Rikenempäh kel’l’a oli liäväššä tahi še rakennettih liävän šeinäh kiini. Še oli hiršini ta katto oli yksipuolini. Kel’l’an šiämeh piäsi liäväštä, tallista tahi sarajalta. Ta šiinä aina oli oma ovi.

Vielä I. J. Pekšujev kerto, jotta karjalaisen kirjailijan Juakko Rugojevin Akim-tiätällä Kontokin Šuojärveššä oli kel’l’a liävän viereššä, šinne oli ovi liäväštä.

Kel’l’oissa elettih toko yksittäin, tahi kolmin-nellin henkin. Eryähičči eläjie oli 18 henkie.

Valtijo ahisti vanhauškosie. Kel’l’an eläjie šyötti ta šuoritti šen kylän väki, missä hyö elettih.

I. J. Pekšujev kerto ielläh:

– Strannikat ei ruattu. Heilä tuotih ruokua, a hyö molittih heitä šyöttäjien puolešta.

Kalevalan eläjä Veikko Pällinen (š. 1921) muisti toisin:

– Starovierat oltih hyvät ruatajat, kaikkein paremmat ruatajat. Hyö autettih šuurie perehie, kačottih lapšie heiniaikah ta šyyšruatojen aikah. Täštä heilä makšettih. Poikkoimmat naiset kerättih marjua ičellä tai toisilla. Hyö elettih omalla kunnallah, kalaššettih ta mečäššettih oman kunnan hyväkši.

Hyö oltih korkiekašvušet, ruškiepoškiset mečäštäjät.

A.M. Pekšujeva (š. 1920) kerto:

– Srannikat elettih kel’l’oissa ta vain molittih. Yhet akkaset, šejašša ei ollun nuorie eikä miehie.

Luvajärveššä (entini kylä Mujejärven piirin Lietmajärven kunnašša) strannikka-akkaset elettih kel’l’ašša, kumpasen pitomanno anto heilä omašša talošša Juakko Valdajev. Kel’l’a oli šinčin takana. Srannikat piettih lehmyä, pantih potakkua, niitettih heinyä. Yksi oli paikallini, luvajärviläini, toiset kakši oli tultu Uhtuon piiristä.

Vuokkiniemeštä, Kivijärven kyläštä oli monie eläjie “männyn starččoih” Luvajärveh, enšimmäisenä 1800-luvun lopulla Outokkaisen Tuarie. Hänen ainut poika Iivuška kuoli Amerikan retkellä, ta täštä järkyttyönä Tuarie läksi erakokši. Šaman tien valičči hänen čikko Okku. Hiän tuli uškoh ollešša veikkoh Hilipän luona Länši-Šuomešša. Viimeni Kivijärveštä vanhauškosih männyt oli Kaurosen Outi, kumpasen miehen Ananien Miitrein punaset tapettih vuuvven 1918 haminašša. (Vivi Vuoristo, “Ikävä omie maita”)

Luvajärveššä oli kolme kel’l’ua. Niissä elettih yksin, kakšin, kolmin ta eryähičči enämmin.

“Myö veimä heilä muistelijaista: maituo ta sriäpnyä. Kaikin hyö oltih vanhat ta kipiehiset. Yksi ukko oli šokie, häntä kylyh heposella vejettih tahi kannettih. Hyö käytih meijän taloih, pešeyvyttih meijän kylyissä”.

Kel’l’oja oli Akonlahešša, Kiimasjärveššä, Vuokinšalmešša, Vuokkiniemeššä, Nokeukšešša, Tollonjovešša, Kivijärveššä, Čikšašša, Latvajärveššä, hyvin monissa kylissä. Kaikkein šuurin kel’l’a oli Vuokkiniemeššä. Pistojärveššä kel’l’oja ei ollun: kylän eläjät oltih puoliuškoset.

Ul’l’ana Kuz’mina (š. 1915) muisteli, jotta Čikšašša (12 km. Kalevalašta) eli kakši srannikka-akkua. Heilä pirtissä oli oprasačuppu.

“Eläkkyä rauhašša”

Yksi monista Luvajärven kel’l’oista oli Kus’man (Kusmasen Juakon) talošša. Louis Sparre ta Emil Wikström oltih yötä talošša Karjalan matallah kešällä 1892. Louis Sparre kerto:

– Erähänä iltana tai oikiemmin yöllä kello 12 aikah istuma ta juttelima ikkunan luona einuššellen oman tavan mukah, tulisiko pouta. Äkkie näkimä pitän jonon tummapukusie ihmisie, kumpaset aššuttih raijokkah pientarehie pitin Kus’mah.

Sparre ta Wikström šeurattih kummitellen, kun outo kulkuveh nousi iänettömäšti ajošiltua heinäparveh navetan ylisillä ta kato näkyvistä.

Šeuruavana päivänä hyö piätettih šelvittyä arvautukšen omin n’euvoin. Heinäšuovašta hyö löyvettih kapiet, tuvan ylisillä vievät portahat. Nouštuo portahie myöten hyö nähtih pitän käytävän ta šen kahen puolen pienie ovie. Käytävältä kuulu verkkasie aškelie ta kepin tai šauvan kopinua.

– Hetken piäštä meijän ieššä šeisou kovokaš valkie olento. Še on ijäkäš, komie mieš, kumpasella on pitkä, valkie tukka ta ualtoilija, valkie parta. Hänellä on piällä karkiešta palttinašta luajittu valkie paita ta vyö vyöllä. Kiäššä on pitkä šauva. Olemma molommin puolin yhtä kummaštunuita ta tuijotamma hetken vaiti toini toiseh. Viimein vanhuš kyšyy: “Mistä vierahat tullah?” Kun vaštuamma “Šuomešta”, näytetäh hänen vakavat kašvot kirkaštujan ta hiän toistau ikäh kuin ičekšeh: “Vain niin, Šuomešta”. Šanuon kumiešti “Eläkkyä rauhašša” hiän kiäntyy arvokkahašti ta katuou yhtä uavemaisešti kuin tuliki.

– Tuon öisen kulun šelityš oli šiinä, jotta kylän starovierat piettih Kus’man talošša öisin šalasie kokoukšieh ta tuo vanhuš oli nähtäväšti heijän johtajana tai ylipappina.

(Louis Sparre, “Kalevalan kanšua kaččomašša”, 1930)

Teksti: Viola Guščina, Oma mua 20.7.2022
Foto: Kus’man Juakon talošša Luvajärveššä niise oli šalani kel’l’a. Louis Sparre ta Emil Wikström tavattih šielä valkopartasen vanhukšen, kumpani nähtäväšti oli Lari Rettijevin ieltäjä Grigorii.

Lue nämäkin:

Suurustu suuh, mieldy piäh

Suurustu suuh, mieldy piäh

Kohtuine naine täytty vägie vuotti, konzu lapsi syndyy. Synnytykseh varustuttih jo ennepäi, sihgi niškoi rahvahan keskes oldih tietyt omaluaduzet tavat. Nämmii taboi tiettih da novvettih enimyten akat: enzimäzikse n’ababuabo da suguh kuulujat naizet da susiedat....

Peša Ruočin paginoi: A, kuulehai sinä, neičykkäne

Peša Ruočin paginoi: A, kuulehai sinä, neičykkäne

Ku myö, karjalazet, jouvvuimmo lähtemäh evakkoh, saimmo nähtä monenluadustu vastahottamistu. Vastahottajis oza oli hyvii ihmizii, oza vähembän hyvii. (Pahoi ihmizii taki Suomes ei ni ole.) Vai oldihbo vastahottajat kedä täh, myö panimmo merkil, što meidy ei ni oldu...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.