Jukka Kaartinen eččiy Ruskien armien saldatan Georgii Komarovan bunukkoi.
Nevvostoliittolaine Georgii Komarov joudui suomelazien plenah voinan allus vuvvennu 1941. Luottovanginnu händy pandih Reittiön taloih Sulkavan lähäl auttamah taloin emändiä, Jukka Kaartizen buabua, ruadamah kaikkii ruadoloi muatilal. Komarovan hyvyös pereh kesti voinan.
Nygöi Kaartinen tahtou kiittiä sodavangin bunukkoi heijän died’oin hyväs ruavos da avus. Nygöi monet rahvas ymbäri muailmua ečitäh omii sugujuurii. Mugai suomelazel Jukka Kaartizel tuli himo tiijustua enämbän omis juuris. Konzu häi rubei tutkimah oman suvun histouriedu, tiij usti, ku jatkovoinan aigua hänen buabah jäi yksinäh pidämäh taloidu. Sendäh hänele avukse annettih kazakku – sodavangi, plennoi, karjalaine Georgii Komarov, suomelazeh luaduh Yrjö.
– Buabo ainos sanoi, ku ei ollus Yrjyö, meijän kogo muatila olis hävinnyh. Minun kodikyläs onnuako kuvves-seiččemes talois oli sodavangiloi. En musta heijän nimilöi, engo tiijä, olisgo buabo sanelluh midä heis. Ga hyö aiga vällästi käveltih sie, muattih da syödih yhtes stolas toizien kel. Buabo saneli, ku eräs piälikkö tuli da sanoi, ku ei sua Yrjyö piästiä susiedukodih nägemäh ven’alazii. Buabo sanoi, ku Yrjö oli hyvä mies, lebävyspäivin häi kävyi sinne, soudi venehel, dai tuli järilleh, ku oli luottovangi, händy uskottih. Minun mieles, ei händy tiä pietty pahoi, sanou Jukka.
Jukka sai Suomen arhiivaspäi sodavangikortin, kus on kirjutettu, ku Georgii F’odorovič Komarov oli roinnuhes 23. sulakuudu 1902 Anuksen piirin Yllözen Oinasovan kyläs. Hänel oli mučoi Marfa Petrovna Burkova da enne voinua hyö suadih kolme tytärdy – Ol’ga, Lidija da Aina. Ruavos olles Reittiön tilal Georgii kirjutti kirjazii mučoile. Konzu Suomi lähti voinas, Komarov työttih Nevvostoliittoh da yhtevys katkei.
– Meijän lämmöl musteltih Yrjyö da tuatto moneh kerdah oppi jo 30 vuottu tagaperin suaha häneh libo hänen lapsih da bunukkoih yhtevytty, ga se onbo olluh jygei. Ei stuanivunnuh nimidä, pahoitteleh Jukka Kaartinen.
Nygöi Jukka eččiy Georgien bunukkoi. Häi tahtou sanuo heile suuret passibot died’oin hyväs ruavos da muatilan pellastamizes:
– Häi pellasti meij än taloin da iče oli hyvä mies. Tahtozin kiittiä lapsii. Toinah hyö ollah jo kuolluot. Toinah heilegi olis jo läs sadua vuottu igiä. Sit tahtozin löydiä bunukkoi. Sanuo, ku heijän died’oi oli ylen hyvä mies.
Ku olletto tunnustannuh fotokuvas olijan miehen libo perehen nimet, kirjutakkua “Oman Muan” toimitukseh, piemmö viestin Jukka Kaartizele.
Teksti: Jevgenija Fofanova
Foto: Georgii Komarov oli roinnuhes 23. sulakuudu 1902 Anuksen piirin Yllözen Oinasovan kyläs. Luottovanginnu Georgii Komarovua pandih Reittiön taloih Sulkavan lähäl auttamah taloin emändiä, Jukka Kaartizen buabua.
