Karjalane vuuven kierdo kuluu pyhäaigoin da argiloin vaihtelun mugah. Pyhäaijat ollah tuldu karjalazeh elokseh pravoslaunoin kirikön kauti da Raja-Karjalassa ne oldih luonnolline oza rištikanzoin tabakul’ttuurua. Luterskoin vieron vaikutuksesta pyhitys uuvembana aigana väheni, a voibi sanuo, jotta monen karjalazen keviäzeh pyhän piendä kuuluu taki iellehgi. Keviällä niät pruaznuijah äijiäpäiviä da sidä ennen pietäh suurdapyhiä. Nygözessä aijassa mäne tiijä monet ei malteta ni duumaija, jotta suuripyhä on yksi vuitti karjalazen kul’ttuuran muga sanottuo kovua ydintä.
Suurenpyhän ližäksi karjalazeh vuuven kierdoh kuuluu nel’l’ä muudagi pitkembiä pyhiä, kumbazet ollah pedrunpyhä, spuassanpyhä segä raštavanpyhä. Näijen pyhien ližäksi on vielä muudama yhen päivän piduhine pyhä da joga nedäli toistujat pyhät kolmandenapiänä da piätinččänä. Kolmannenpiän pyhä pietäh Spuassan ilmi andamizen muissoksi, piätinččänä tuasen kunnivoitetah Hospodin tirpamuksie. Pedrunpyhä zavodiu nedäli sroičan jälgeh da sidä pietäh 28.6. suaten, spuassanpyhiä pietäh 1.-14.8. da raštavanpyhän aiga on 15.11.-24.12. Kallehin pyhä monilla on ykskai suuripyhä.
Suurehpyhäh alevutah nel’l’än valmissuspyhänpiän kauti, kumbazien aigana syömizien luadu muuttuu hil’l’akkazeh pyhäsyömiziksi. Enzimäistä valmissuspyhiäpäiviä nimitetäh Miitar’an da farisein pyhäksipäiväksi. Tämän päivän jälgeh pietäh pyhätöindä nedälie, min aigana dai kolmaspäivä da piätinččä ollah i pyhättömät. Toizen valmissuspyhänpiän nimi on Elonmänettäjäpoijan pyhäpäivä, kumbazen jälgeh roih lihapyhälaskunedäli. Kolmas valmissuspyhäpäivä tunnetah nimellä lihapyhälasku da se ongi jälgimäne päivä ennen suurdapyhiä, konza suau vielä syyvä lihua. Tästä siida algau pyhälaskunedäli, kumbane loppuu pyhälaskuh, libo maidopyhälaskuh, min jälgeh ruvetah käyttämäh vain pyhäsyömizie.
Suuripyhä da toizetgi pyhäaijat nävytäh nenga rahvahan syömizien luavussa. Pyhäaigah syömizie ei voi luadie lihasta, maijosta libo jäičästä. Näijen sijah ruvetah käyttämäh juureksie, kapustua, siendä, griboi, marjua i muga ielleh. Nygözessä aijassa taki lihatoin da maijotoin syömine on kebiedä luadie, konza laukkoih on tullun hos mittyistä lihan da maijon korvikehta. Endizeh aigah Karjalassa suurenpyhän aigah käytettih äijän dai kalua, ezimerkiksi kidžurokkua piettih ylen hyvänä pyhäruogana.
Syömizien ližäksi suuripyhä vaikutti rahvahan elokseh muitengi. Kodiloissa tavallizet ruavot ruattih kuin arressagi, aba pyhien aigoih ei pietty ni mittyizie pruazniekkoi, elettih vain hil’l’azeh. Alkoholijuomizie ei pyhitysaigah otettu, goštinda väheni, eigä pyhäaigah voinun pidiä svuad’boi. Kirikössä libo časounassa opittih pyhän aigana käyvä tuagieh. Iellehgi sanotah, jotta suurenpyhän aigah kuuluu segä rungalline, segä hengelline pyhä.
Samah luaduh kuin valmissuspyhinäpäivinä, on dai suurenpyhän pyhäilläpäivillä omanluaduzet nimitykset. Suurenpyhän enzimäne pyhäpäivä tunnetah nimellä Pravoslaunoin vieron pyhäpäivä, toine pyhäpäivä on pyhän Grigori Palamaksen pyhäpäivä da kolmas pyhäpäivä tunnetah Rissinpoklonan pyhänäpiänä. Rissinpoklona on dai suurenpyhän puoliväli da tämän jälgehistä nedälie kučutah ristaleibänedäliksi. Ristaleibänedälin kolmandenapiänä pietäh ristaleibäpäiviä, konza Karjalassa paissettih ristaleipä, kumbazen rištilapsi siidä vei rištimällä libo rištizällä. Nenga toivotettih lykkyö da tervehyttä.
Suurenpyhän nel’l’äs pyhäpäivä tunnetah Pordahien Iivanan pyhänäpiänä, viijes pyhäpäivä on Muarie Jegiptalazen pyhäpäivä da kuuvendena libo viimizenä pyhänäpiänä ennen äijiäpäiviä pietäh virbopyhäpäiviä. Virboista zavodiu muga sanottu srašnoi nedäli, kumbane loppuu äijähpäiväh. Äijäpäivä siidä lopettau suurenpyhän – algau kevätargi.
Teksti ta kuva: Niko Saatsi
