Suvikarjalazet starinat: Puut – ristikanzan armahat ystävät
Piäkuva: Mökkirannan vanhat huavat suojatah meidä da čärissäh meilä niijen starinat vielä sygyzyllägi. Kuva: Matti Manni
Puut ollah ainos oldu tärgiet karjalazilla da suomelazilla – da sidä ne ollah iellehgi.
Puuloista da mečistä on suadu da suahah monenjyttyistä hyviä da iluo: turvua, tervehyttä, syömistä, pidoibrujoi i muga ielleh. Onba niidä varattugi. Mečästä on voinun suaha mečännenän libo on voinun puuttuo mečänpeittoh.
Vanhimmat puut ollah tuhanzie vuozie vanhat. Muailman vanhimmaksi yksittäzeksi puuksi sanotah Pohjais-Amerikassa kazvajua pedäjiä, kumbazen ijäksi on arvivoidu yli 4850 vuotta. Sille on annettu nimigi, Metusalah. Utahissa eläjä huaboin yhyskunda Pando on vielä vanhembi. Sen ijäksi on arvivoidu 18 000 vuotta. Europassa vanhin puu ollou Ruočissa eläjä kuuzi, kumbane on arvivolda yli 9560-vuodine. Suomelazet puut ei ylen hyvin piizata tässä kizassa. Suomen vanhinbana yksittäzenä puuna pietäh Urho Kekkozen kanzallispuissossa kazvajua lässä 800-vuodista pedäjiä. (Ranta, s. 13–14.) Lemmenjoven kanzallispuissossa kazvau yli 1000-vuodizie kadajatuhjoloi.
Monen kulttuuran perindehessä on muailmanpuu libo eloksenpuu. Kalevalassagi on runo suuresta tammesta. Muailmanpuu simvoloiččou eloksen kierdokulguo, igäistä elosta da yhtevyttä jumalih. Sidä on pietty os’s’ana, kumbane kannattau taivasta. Kun se kuatah, yhtevys muan da taivahan välillä katkieu da ristikanza iravuu luonnosta da jumalista. Siidä syndyy ristikanzan uuzi kulttuura, uuzi järjessys hyvässä da pahassa.
Mečässä on elän monenjyttyistä vägie: Puuloin, muan da vein haldiet oldih vuorovaikutuksessa ristikanzan kera da vaikutettih hyvinvoindah. Haldieloin meččä ei kuulun ristikanzalla, hos sen lahjat oldih välittymättömät eloksella. Mečän rajan ylittämizeh pidi olla luba da vierahassa valdakunnassa pidi ozuttua kunnivoičusta.
Kun ei tuldu toimeh mečän väjen kera, suatto syndyö ongelmie. Mečän vihat suatettih andua ristikanzalla ezimerkiksi mečännenän tahi panna ristikanzan libo ziivatan mečänpeittoh. Rohot suadih tuagieh mečästä. Segä mečännenästä segä mečänpeitosta piäsemizeh tarvittih moničči haldieloilla lugiettavat sanat.
Puut ollah ristikanzalla tärgiet moneh tabah. Ristikanzat ollah täyvelleh rippujat puuloista. Ne luajitah meilä da toizilla elävillä happie. Puut, meččä da luondo ollah ristikanzan tervehyvellä hyövyllizet muitengi. Luonnossa olemine laskou verenpainehta, kohottau mielialua, vähendäy stressua da kohendau vassussuskygyö. Lapsien mielikuvitus da liikundamaltot kehitytäh, konza hyö kavutah puuloissa.
Pyhät puut da mečiköt
Luonnonvieroloissa vanhoi puuloi kunnivoidih äijän. Ezituattoloilla da haldieloilla annettih pyhissä lehtoloissa passiboksi uhriloi, kun oldih suadu neuvoloi, suojelusta da hyviä ozua.
Ammuin monissa taloloissa oli elättipuu, kumbane oli suattan kazvua pihassa sadoi vuozie da andan suojua uzien sugupolven aijan. Niijen juurilla on suatettu viijä ezimerkiksi enzimäne vuitti uuvesta vil’l’asta libo mečässyssualehesta. Uhripuut oldih pyhät. Niidä ei ni kuattu, ni katattu oksie.
Konza luajittih uuzi talo, jätettih yksi puu kazvamah, hos toiset kuattih pihasta. Siidä tuli uhripuu, kumbazeh talon da muan haldiet tuldih elämäh. Kun lähillä ei ollun pädijiä puuda, issutettih uuzi puu uhripuuksi.
Pokoiniekoilla oli muistopuut, kumbazet simvoloidih suvun libo yhtehizön muistuo pokoiniekoista. Tuagieh niih koverrettih pokoiniekan nimikirjaimet segä synnyndä- da kuolendavuozi. Toičči katattih puun oksa jogahizen kuollehen muissoksi.
Lässä jogahizella kylällä oli ammuin oma kalmismua. Karjalane kyläkalmismua oli pokoiniekkoin mečikkö, kussa puuloi libo oksie ei suanun katkata, ei ehki nurmie leikata. Aijan aloh kalmismuat ollah muututtu rehielöiksi lehtoloiksi libo igikuuzikkoloiksi, kumbazissa kuadunuot puut muadutah kalmakumbuloin kessellä.
Huaba
Huaba on enzimäzie lehtipuuloi, kumbazet tuldih pohjazeh jiäkauven jälgeh, ozapuilleh 10 000 vuotta tagaperin. Se ongi yksi miän ekosistieman avainlajiloista, kumbazen vaikutus ymbäristöh on ylen suuri. Se tariččou elijänä da vielä kuollehena lahopuunagi koin da syömistä tuhanzilla toizilla.
Huavikot ollah ylen tärgiet luonnon monimuodozuon puoličči. Huaba andau eloksenymbärissön sadoilla böbökkälajiloilla, jägälillä da sienillä. Pehmieh huabah on kebie nakuttua loukko. Siinä pezitähgi monet kolopezijät, kuin palokärret da muut tikat, tijazet, telkät dai čiioravat.
Huavalda on löyvetty lässä tuhat myöttilajie, kumbazet voijah käyttiä hyövyksi huabua moneh tabah ezimerkiksi ravingona, kazvualuzena segä sualissus-, lizäydymis- libo pezätilana. Sienilöi, jägälie da sammalie eläy huavalla sadoi lajiloi. Jägälälajiloi huavalla on ozapuilleh kaksi sadua. Liijatengi huavankeldajägälä on ylen kaunis da nägyvä.
Huavankeldajägälä. Kuva: Matti Manni
Huabapuun juurikko voi eliä tuhanzie vuozie. Se kazvattau juurivezoista uusie puuloi. Sentäh nuorigi huavikko voi olla igivanha. Utahan huabamečikkö Pando on 43 hehtuarua. Kaikki mečikön puut ollah yhtevyksessä toizih saman juurikon kautti. Käytännössä ne ollahgi yhtä da samua puuda.
Sanotah, jotta huaba on hyvä kuundelija da atkaloin iäreh viejä. Sen lehet čärissäh tuulessa da tuuvah monella iluo da urossusta. Vanhan uskomuksen mugah huavan lehet čärissäh sentäh kun puu on kogo aijan pelossa. Onnakko huavan pidäy puhastua sen omua energieda, jotta sille paissut atkalat, siidä sanellut zuakkunat da tuhanzien sen piällä eläjien starinat ilmassutah samalla.
Huavalla on ollun monenjyttyistä käyttyö. Siidä on muijen kessessä suadu rohtuo eriluaduzih taudiloih, ezimerkiki kuumeheh, kulkkukibuh, syblih, paizeih da hibien puhastamizeh. Siidä on i luajittu eriluaduzie pidoibrujoi. Huabio on ylen vanha yhestä rungosta luajittu perindehelline veneh, kumbaista käytettih jo kivikauvella. Lizäksi huavasta on luajittu muijen kessessä spičkoi, kylyn laudoi, pärielöi, laudapärielöi da monenjyttyzie pikkarazembie brujoi.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Uuzie starinoi mečästä da sen vägilöistä voi lugie Emmi Itärannan uuvesta kniigasta Lumenlaulaja (suomenkieline, Teos 2025). Se on fantazieromuana, kumbazen juuret ollah rahvahanperindehessä. Maksau lugie.
Teksta: Van’an Martin Ieva
Lähtehet:
Hukkanen, Sanna & Aula, Inkeri: Metsänpeitto (Arktinen Banaani 2018).
Kalliola, Iiris & Hypén, Kai: Haapa, ekosysteemin avainlaji (Vastapaino 2023).
Ranta, Reetta: Pyhät puut (SKS Kirjat 2025).
Luve lizäksi: