Piäkuva: Ul’l’ana Malikina on yksi Kultapiälintu-kniigan zuakkunoin kerdojista. Kuva: KSS/Sampo-tietokanta
Ristikanzat ollah kerrottu eriluaduzie zuakkunoi ainos da kaikkiella muailmassa. Niijen kerdomine da kuundelemine on ollun tärgie taba olla yhessä.
Ammuin zuakkunat siirryttih da kessettih suullizena perindehenä ristikanzalda toizella da sugupolvelda toizella. Niidä on Suomessa äijän tukuttu taldeh Karjalasta da muijalda Suomesta, da ne ollahgi tärgie kulttuurahistorielline perindö.
Ammuin, konza ei ollun sähkötulie, televiizorua libo radivuo, pimielöinä da talvella pitkinä ildoina oli hyvä sanella zuakkunoi. Niidä kerrottih aijan kuluksi, rahvahan iloksi da muiten vain hyväksi mieleksi. Niidä kuunneldih segä lapset segä aiguhizet. Kerdojina oldih tavallizesti vanhat mužikat da naizet, kumbazet oldih kuuldu ne nuorembina vanhemmilda ristikanzoilda.
Zuakkunoi kerrottih seže meččä- da tukkiperttilöissä, kalassusreissuloilla da toičči, konza oli välliä aigua ruavon jälgeh. Hyvie zuakkunan sanelijoi piettih suuressa kunnivossa da ristikanzat kizattih zuakkunoin kerdomizessa.
Kultapiälintu-kniigan (Stepanova & Zaikov, 1994) mugah hyvä kerdoja saneli zuakkunoi illalla muga pitäldi kuin yksi kuundelija oli valveilla. Konza viimenegi kuulija uinoi, hiängi piäzi maguamah da sano lopuksi:
Kultalehti kuulijalla, lemmenlehti laulajalla, a ken ei liene kuullun – uninieklat korvih!
Illasta toizeh riitti uuzie zuakkunoi kerrottavaksi.
Hyvä zuakkuna viey kuulijan kunnetahto tundemattomah muailmah, ihmehmuah, kussa voi tapahtuo merkillizie dieloloi, nägeydyö hos kenen kera. Sielä on monenjyttyistä vägie: tavallizien ristikanzoin lizäksi čuariloi, čuarin poigie da tyttärie, čuarittarie, elävie, keijukkazie, jättiläzie i muga ielleh. Kaikki zuakkunamuan olennot ei olla hyvät. Sielä on seže syöjättärie, zvierilöi, ilgielöi ristikanzoi da elävie, pahoi haldieloi da muida varattavie olendoloi.
Zuakkunat ollah keksittylöi kerdomuksie, ne ei olla tozistarinoi, ga tiettäväine oigiesta eloksesta tuagieh suahah ainehie da lähtökohtie starinoih. Konza kerrotah vanhoi starinoi endisestä eloksesta, voi olla jygie löydie rajua, kussa tovelline elos muuttuu zuakkunaksi.
Zuakkunassa ollou ainos ozakas loppu, hyvä ristikanza, elävä libo olendo voittau da paha suau rangaissuksen. Äijässä eläväzuakkunassa revot, kondiet, hukat, jänöt da muut elävät kizatah hos mistä. Lopuškalla pyyvyssettävä piäzöy karguh da pyyvystäjä jiäy ilmain sualista.
Kerdoja voi mugavuttua zuakkunua tilandehen mugah. Starina voi olla eri pidune eri kerroilla. Sanelija voi korrostua erähie kohtie, lizätä da vähendiä midätahto yksittäzie kohtie da muuttua juonnehta sengi mugah, kuin kuulijat reagiiruijah.
Toičči zuakkunoin kerdomizen tarkotus on ollun da on kazvattamine. Opastajagi voi käyttiä niidä opassuksessa. Zuakkuna voi olla ezimerkiksi verdavus, kumbane auttau opastujua, lasta libo aiguhista, ellendämäh opassuttavan azien. Zuakkunoin kuundelemine kehittäy mielikuvitusta da sanavarastuo. Lapsijoukossa zuakkunan kuundelemine voi seže auttua opastujie keskittymäh.
Zuakkunoi kerrotah tuagieh lapsilla illalla ennen muate mänyö. Toičči niidä kerrotah ulgomuistoh libo kekšitäh iče, toičči luvetah kniigasta. Lugemine da kerdomine on hyvä yhtehine kodvane da auttau lasta rauhottumah da uinuomah.
Nygöi zuakkunat ei äijän siirrytä da kestetä ristikanzalda toizella suusta suuh, vain ne kirjutetah lehtih, kniigoih da komiksoih, kuvatah videoloih da filmoih, iänitetäh podcastiloih, ozutetah teatroissa i muga ielleh. Yhelläh ne ollah iellehgi tärgiet ristikanzoin eloksessa, hos kerronnan taba ongi muuttun.
Teksta: Va’nan Martin Ieva
Karjalankielizie zuakkunoi kuunneldavaksi da lugiettavaksi:
Komin rahvahan suarnu: Värtinän suuruine tytär
Stepanova, Sandra & Zaikov, Pekka, Kultapiälintu (Karjala, Petroskoi 1994).
Lapsien kniigat Karjalan Vallissussebran verkkolaukassa:
https://www.karjalansivistysseura.fi/tuote-osasto/kirjat/lastenkirjat/
Zuakkunoi, toim. Sandra Stepanova, Periodika 2019.
Pamilo, Kosti, Sana jiäy elämäh, KSS 2024.
Sunduga. Täyzi karjalankielizie kuaskoi, runoloi da näytelmie (toim. Fed’an Paušu, Suojärven Pitäjäseura ry 1989).
Henna Massinen, Marjatta Palander da Vesa Koivisto: Tävvel kielel. Raja-Karjalan murrelukemisto. KSS 2024.
• Kniiga
• E-kniiga (pdf)
• Iänittehet
Luve lizäksi
suvikarjalaksi:
vienankarjakši:
