Tänä vuotena miun vaštautumini šykyšyn kera tapahtu Venäjän ta koko muailman yheššä kaunehimmista paikoista – Altain vuaroissa.
Altain vuarat otettih meijän turistiryhmyä vaštah kirkkahalla päiväsellä ta kuumukšella. Miun kallehen yštävän Emilija Larijevan järještämän polkupyöräretken kuuši ihmistä tuli Gorno-Altaisk-kaupunkih lentokonehilla ken mistä. Miun reissu oli Moskovašta 1. šyyškuuta. Tultuo šinne tuntu, jotta tuli ei enšimmäini šykyšyn päivä, ka ešimmäini kešän päivä.
Meilä oli oikein mukava ennein pitällä retkellä lähtyö tuttavuštuo paikalliseh kulttuurih ta perintehih. Miušta ei ole helpompua ta mukavampua keinuo, kun lähtie kotišeutumusejoh.
Ukok-prinsessi
Meilä onnistu nähä Ukok-prinsessie. Šitä esitetäh musejošša vain muutoma päivä. Nuoren noin 28–30 -vuotisen naisen mumija oli löyvetty Ukokin luakšon hautaukšešta vuotena 1993. Ei ole tarkkua tietuo konša tämä naini eli, ka tietomiehet arvautellah jotta še oli VI–III vuosiša-ta ennein Hristossan šyntymistä. Hauta, kumpasešša naini oli muašša oli täyvetty jiällä, šentäh še niin hyvin ni šäily monta tuhatta vuotta.
Vuoteh 2012 šuaten Ukokin prinsessi oli Novosibirskin arheologijan ta kotišeuvun tutkimisen instituutin musejošša. Altain kantakanšoja še vaivo kovašti, monet ollah nytki šitä mieltä, jotta še pitäy panna jälelläh omah hautah. Ka še oli vain tuotu Altain tašavaltah ta pantu musejoh. Šitä varoin kotišeutumusejošša oli rakennettu erityini ošašto, kumpasešša on šopiva mumijan šäilyttämisekši lämpötila ta košteuš.
Kyllä, prinsessi on keškinäyttöesineh musejošša, ka šen lisäkši šiinä on vielä kolme kerrošta erilaisie näyttelyjä, kumpaset kerrotah Altain vuarojen eri heimoista, niijen elämäntavašta, puvuista, šamanikulttuurista, perintehistä, nykyaikasešta elämäštä, tärkeimpien teijen ta tevollisuškohtehien rakentamisešta šekä Altain taiteilijien tevokšista.
Ihmini on niin piani luonnon ieššä
Meijän matka alko Teletskojejärven etelärannalta. Tulima šinne etähyšlautalla myöhänä iltana, konša oli jo pimie, ka še oli ainut yö, konša taivahašša šai nähä Linnunratua. Huomenekšella päiväni valotti ympäri olijie vuaroja, niijen kešen meijän pyöräretken matka kulki kymmenen päivyä.
Urheiluretkellä kaikki tarvittavat vehkehet kannat mukana polkupyörällä, šamoin ruokuaki. Päiväššä myö ajoma 40–80 kilometrie ta lopukši ajoma yheššä lašettuna 605 kilometrie.
Miula tämä ei ollun helppo retki, eikä vaikie. Riitti voimie juokšennella lähimäkijä myöten, jotta ottua lisyä valokuvie ta olla oman iččien kera. Šielä oli ylen rauhallista ta hil’l’aista, eikä ollun himuo paissa äijän.
Matašša myö näkimä kaikenmoisie vuoristoalovehen maisemie: kallivoja, kirkkahie jokija ta järvijä, vesiputoukšie, lehmä-, lammaš-, kosa- ta hevoiskarjoja, vuarojen lumikukkuloja, lehtikuuši- ta setripuumeččie šekä paikallisien heimojen pyhie paikkoja. Altain rahvahalla ne ollah šuurešša arvošša, šentäh joka šemmosella paikalla on kirjutettu eri kielillä mitä šielä šuau ruatua, a mitä on kielletty.
Altain luonto on kaikenmoini, še on ihana ta mahtava kirkkahana ta vihmasenaki päivänä. Meijän ohjuaja aina hyvin valičči yöpymispaikkoja, šaima pešeytyö kylmäššä jovešša ta ihual’l’a kaunista luontuo.
Kylät ta tiet
Polkupyöräretkellä otat mukah kaikki, mitä tarviččou mečäššä.
Šentäh jotta matkuštima polkupyörillä myö ajoma autoteitä myöten. Šuurin oša niistä oli ilman asfalttie ta kuin hyvä, jotta šyyškuušša autoturistija on äijyä vähemmän kuin kešällä, muiten ajua šemmosilla teillä olis kauhie, šentäh kun joka auton jälkeh nouššah šäkiet pilvet hiekkapölyö.
Kylie myöten oli ikävä ajua. Kuin rikaš on luonto ta kuin köyhäšti rahvaš eläy šielä. Pahoja teitä, vanhoja taloja, onnettomie ihmisie – šitä oli šurullista nähä. Kyllä tašavallan keškukšen lähellä on tovellah rikkahie taloja, hotellija, vain toisissa paikoissa šemmoista ei ollun.
Altai tarkisti meijän kaikkien voimie. Yhellä miehellä polkupyöra hajosi yksi päivä ennein retken loppumista ta hänen oman naisen kera piti löytyä auto, jotta piäššä šillä loppupaikalla, toini mieš ekšy meččäh ta retken johtajalla piti äijän ruumillisie ta vielä ennemmän henkivoimie, jotta auttua häntä piäššä pois mečäštä. Še oli hyvänä oppituntina mitein käyttäytyö, konša et tiijä tahi et ole varma lähetkö oikieh šuuntah. Mie en tiijä mintäh nävin joka yö kauheita unie, vaikka päivisin aina olin hyvällä mielellä ta nautin kaikešta.
Ka kaikkeh täh kaččomatta myö kaikin olemma onnellisie ta meijän retki piätty hyvin. Meijän šyväimien palaset jiätih Altain ihanih paikkoih ta olen varma jotta myöššyn šinne vielä.
Teksti ta foto: Uljana Tikkanen, 5.10.2022 Oma Mua
