Artikkelit

Hymyilevä iäkäs nainen pitelee käsissään kirjaa puutalon sisällä

Tatjana Jungina: “Luonnošša pitäy olla niin, kuin oletta ativoissa”

Kirjoittanut: Toimitus
Julkaistu: 20.6.2022

Puanajärven kanšallini puisto on täyttän oraškuušša 30 vuotta. Tämä on yksi viiještä šuurešta Venäjän liittovaltijon alasešta luonnonšuojelualovehešta Karjalašša. Puanajärven kanšallini puisto peruššettih 20. oraškuuta vuotena 1992. “Oma Mua” pakautteli puisson opašta Tajana Junginua.

– Tatjana Jegorovna, olet ruatan Puanajärven kanšallisešša puissošša melkein šen peruštamisešta alkuan. Mitein Puanajärven puisto on muuttun täššä ajašša?

– Ei ole muuttun luonto, vain muuttun on še, jotta nyt meilä on rakennettu polut, missä turistit ollah, vieraštalot, missä hyö voijah elyä, olla yötä. Jotta luonnolla olis kuin voit vähemmän pahua, jotta ei rikkauvuttuis tiet eikä rannat.

– Miksi peruššettih Puanajärven kanšallini puisto? Mitä erinomaista šielä on? Mitä lintuja, elukkoja ta petoja, kaloja, kašvija, mitä ei ole missänä muuvvalla?

– Šielä äijän mitä on. Yksi še on, jotta puisson vejenkeryännän ošana on Oulankajoven-Puanajärven-Oulankan aloveh, ta Oulanka jo laškou Piäjärveh. Ta šiinä on korkeita vuaroja, šyvä Puanajärvi, puhašta vettä. Lintuja on 143 lajie. Elukkoja yli nellänkymmenen, itikköja läššä kolmen tuhannen. Kašvija äijän on, šammalie, jäkälie. I niitä on oikein äijän harvinaisie. No kaikista oli šemmoni enšimmäini, jotta lohikala noušou Piäjärveštä kutomah pienih jokiloih Oulankajokie myöten. Še on puhaš meijän lohi, še ei ole kašvatettu, še on villilohi. Še pitäis šäilyttyä.

– Mitä harvinaisie kašvija puissošša on?

– Harvinaisie on äijä. Niistä monta on Karjalan ta Venäjän Ruškiešša kirjašša. Ta on vielä ni ulkomaijen Ruškiešša kirjašša. Esimerkiksi, kalipso, kaikki meijän orhidejat. Karjalan Ruškiešša kirjašša on vielä oikein äijä kašvija, mit kašvetah tunturissa, vuarojen piällä. Niitä on juuri latinalaisie nimijä yli 70 vain Karjalan Ruškiešša kirjašša. Jotta niitä pitäy šäilyttyä. Puissošša ei šua kerätä kukkie vouse, niitä ei pie tallata, eikä kerätä.

Lähikuva vihreistä kasveista

Puissošša on äijä harvinaisie kašvija. Niistä monta on Karjalan ta Venäjän Ruškiešša kirjašša. Ta on vielä ni ulkomaijen Ruškiešša kirjašša.

– On kulun 30 vuotta, kun tämä puisto peruššettih. Onko täššä ajašša hävin mitänih ta onko löyvetty mitänih uutta?

– Mie šanosin niin, jotta hävin ei ole nimitä. Šen verta myö piemmä. Meilä on vielä še, jotta olemma etähänä kylistä, kaupunkiloista. Ta tie on paha vielä. En tiijä, aivan uutta löyvämmäkö myö vain emmä löyvä. Tutkijat ei oltu pantu 30 vuotta takaperin kaikki lajit niih meijän luvetteloih, a nyt hyö käyväh vielä iče kaččomah ta eččimäh, mitä šielä on, mitä ei oltu pantu šilloin. Hyö aina annetah meilä mitä lisyä niitä nimijä. Myö tiijämmä, jotta još oli ennein lintuja 119 lajie, ni nyt on 140 liijan kera. Šamua on kaikkie: kašvija ta kaloja. Čičiliušku yksi oli. Šitä ei ollun missänä. Ottima kuva ta še oli niin, jotta tämä čičiliušku pitäy panna niise meijän luvetteloih.

– Olen kuullun, jotta teijän jokiloissa löyvettih jokihelmišimpukka.

– Kyllä, še on niin. Še on ollun ilmasen ikäh, jotta šata vuotta takaperin kerättih šitä oikein äijä, melkein hävitettih. Še on Kanšainväliseššä Ruškiešša kirjašša. Ta šiitä oli, jotta še pitäy noštua, panna uuvveštah niih jokiloih, issuttua šimpukat ne, jotta ruvettais kašvamah. Tuaš ne eläyvyttih meijän pieneššä jovešša, no ei še ole šuuren šuuri, Šiltajoki, šielä meilä 19 ruakkuo vielä elošša on nytki.

– Oletko iče nähnyn?

– Olen. Mie kävin tutkijien kera kuvuamah niitä.

– Mimmoset ne ollah, ollahko šuuret?

– Kuin miun käsi, tämmöset, tummanharmuat. On pienempie, on šuurempie.

– Olet monta kertua nähnyn harvinaisie lintuja ta elukkoja puissošša. Mi jäi mieleh erityisešti?

– Enši kertua mie šielä nävin poruo. Še oli niin kuin Tapion poro. Oli kašvoltah kuin hirvi, oikein-oikein šuuri. Mie kačoin, jotta še hirvi juokšou meijän auton ieššä. Še piän pyörähytti, šillä šarvet oltih ihan puolivälih šelkyä. Vielä nytki muissan, jotta še oli yksi niin šuuri hirvi. Nävin kalakotkan, še on oikein harvinaini lintu. Kašviloista enši kerran kalipso tuli miula vaštah puissošša vain. Ta vielä mie šanosin, jotta tunturin kaikki kašvit. Niitä mie en ole nähnyn konšana missänä Kiestinkin mečissä, vain tiälä.

– Kerro, kuin šie aššuit yhtä polkuo ahman kera.

– Ahma aštu miun ieššä, ni mie šen jälkijä juuri aššuin. Mie nävin, jotta pyöriet niin kuin vati šemmoset jälet, i kynšien jälet vielä nävyttih, jotta vašta nyt aštu. Še oli šajekuušša, mie kävin orjanruušun marjua keryämäh. Jo lumi oli, vain lampi ei vielä ollun kylmä. Kävelin, šiitä tulin, kyšyin miehiltä: “Kenen nämä jälet oltih?” Miula šanottih, jotta ahman jälet. A näin tiellä nävin autošta yhen kerran ihan elävyä. Juokšou pieni kontie. Myö: “Kontie, kontie”. Piän pyörähytti – še ei ole kontie, še on ahma. Pitkä karva šemmoni, juokšou, ni tärisöy. Šiitä miula tuli mieleh, jotta meitä pieninä ahmakši kučuttih, konša hivukšet oltih niin punošša, niin kuin ahmalla kevyällä. Yhen kerran juuri nävin, a jälkijä olemma nähnyn äijän. Tänä vuotena niise niitä on tiellä jo nähty pojat.

– Teilä puissošša on vielä ykši uuši elukka – majava. Šitä ei ollun ennein puissošša.

– Majavat on meijän petat. Šanuo voit, jotta peto on niin kuin svieri, a toisešta še on peta šanašta “beda”. Majavat ne pannah umpeh šiltoja tiellä, šiitä noušou vesi ta ihan viey tiepaloja, rikkou tietä. Še ei ole hyvä. Kuatau puita. Kuatau huapoja, no kačomma, on kuatan vielä koivujaki. Ennein oikein harvah oli majavua. Še oli toini, Europan majava. Nyt on toini, Kanadan majava. Še ei ole meijän, en tiijä, mistä še tuli meilä puistoh. Yhet šanotah, jotta Murmanskin alovehelta, toiset – jotta Šuomešta. Še ei ole meijän laji, še on uuši.

– Majavie ei šua koškie ta pitäy šuojella kuin toisie elukkoja.

– Niitä ei šua koškie, vain još ne ruvetah kovuan pahua luatimah, rosvoimah šielä ta kaikkie, ni Moškovašta voimma šuaha lupa, jotta niitä pitäy puolentua. Laki meilä antau lupua.

– Mitein puissošša šuojellah harvinaisie lintuja, elukkoja ta kašvija?

– Šuojelualoveh še on kaikki, ta meilä on erikoini šuojelukuri. Šielä meilä noin 16–17 inspektorie on, hyö ollah työššä ta myö olemma työššä. Kačomma, jotta ei olis mitä. Kaikista meilä nyt kun on enämpi turistie, niitä enämpi pitäy kaččuo.

Teksti: 15.6.2022 Oma Mua
Foto: Kirill Ognev

Lue nämäkin:

Olgan čuppuni: Čakka-aika

Olgan čuppuni: Čakka-aika

Kuuntele artikkeli luettuna:   Karjalaisien uškomukšien mukah ennein Iivananpäivyä ei šais meččyä liikuttua eikä niyhtä čakkua tappua. Niätšen šieklallini inisijyä lisäytyy, hoš vaikka yheltä henken vienet. A jälkeh Iivananpäivän še šamani ruato šuau čakkašieklan...

Olgan čuppuni: Äijä ta vielä enämpi

Olgan čuppuni: Äijä ta vielä enämpi

Kuuntele artikkeli luettuna:   “Ruškieta smorodinua on utu i mäkärä”, mainičči mamma telefonissa. Mukavaini šanonta, šuurta miäryähän še merkiččöy. Kukkua on hyväččäisešti – ylen äijä – tottaše ni marjua tulou. Rupein miettimäh, kuinpa muiten äijähyttä voipi...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.