Nykyaikani ihmini on tottun šiih, jotta čäijy ta kahvi aina ollah kiän alla. A mitein ennein karjalaiset Vienan Karjalan kylissä käsiteltih čäijyn- ta kahvinjuontua, ta mitein šuatih niitä juomie?

Juuri čäijyn- ta kahvinjuonnan perintehistä – šemmosista mukavista arkipäiväsistä kyšymykšistä – juteltih Pakajamma karjalakši -klubin ošallistujat omašša kokoukšessa Vuokkiniemen kyläššä. Klubin vetäjä Valentina Dmitrijeva merkičči vihkoh aihieh kuulujie ajatukšie šekä niitä juttuja, kumpasie hänellä kerrottih toisien karjalaisien kylien eläjät. Šattu niin, jotta ne muistihpanot piäštih lehteh. Ole hyvä, alota čäijyhetki meijän kera!

Perintehen šynty

Alotamma tutkija Tatjana Berdaševan lyhyistä alkušanoista čäijyta kahviperintehien šyntymiseštä:

“Karjalašša čäijy ilmešty 1800-luvun alušša. Enšin šitä juotih vain elokkahat ihmiset šuurina pruasniekkoina. 1900-luvun alukši jo melkein jokahini karjalaini šai juuvva čäijyö joka päivä. Karjalaiset juotih čäijyö hil’l’aseh viisi-kuuši kertua päiväššä. Tavallisešti jutellešša juotih kolmekuuši kuppie.

Luonnollini čäijy ta kahvi oltih tuontatavaroina. Niitä juotih pruasniekkoina, a arkipäivinä niitä korvattih surrogattikahvilla puahetuista ruisjyvistä sikuriloineh. Sikurijuurta kašvatettih Oneganiemellä.

Karjalaiset on ammusista ajoista oltu oikeina kahvintuntijina. Tämä juoma oli tunnettu Karjalašša vielä ennein vallankumoušta, konša vielä laukunkantajat käytih kauppamatoilla lähiseššä Šuomešša”.

Ielläh esitämmä Vienan Karjalan kylien eläjien ta heijän omahisien muisselmie čäijyštä ta kahvista.

Ol’ga Mel’čakova: “Čäijyö juotih maijon kera”

Ämmöni kerto, jotta čäijyö, jauhuo, šokerie, öljyö ta šuolua kuletettih Kemistä kuormaštoin. Kuormaštot jiätih yökši, huomenekšella niitä tarkaššettih ta šyötettih heposie.

Kerran kahešta reještä puuttu kakši šäkkie. Eryäš vanhuš rauhotti, jotta ne löyvytäh. Hiän höpötti mitä lienöy, a huomenekšella ihmiset huomattih tiellä šeisoja kohmistunut mieš, kumpasella oli kakši šäkkie hyvyttä. Niin tietäjäukko konštuičči, jotta löyvyttih ne šäkit.

Kahvijyvie jauhotettih vaškikahvimyllyššä (ičen piti puahtua vihriet pähkinät). Poluutakahvipannu oli noin 15–20 šentin korkie, kartijonmuotoni. Jotta porot šeisatuttais kahvih pantih kalan, tavallisešti šäynyän, šuomuo. Šäynyällä šuomu on šuurempi, kuin muilla kaloilla. Kalat hyvin peštih, kerättih ta kuivattih šuomuo, ta pantih muutoma kappaleh kahvipannuh.

Kahvie ta čäijyö juotih maijon ta palašokerin kera, kummaista oššettih tahi valmissettih iče maijošša tahi veješšä. Čäijyh mielelläh lisättih hauvottuo maituo. Jotta maito šakeutuis, šiih pantih krinkeli ta pantih kiukuah hautumah. Krentelijä ta krinkelijä tuotih Piiteristä.

Oikiena piettih intijalaista čäijyö šuurissa tukuissa, kumpasien šiämeššä oli tinapaperi. Tinapaperie ei vinnattu pois, a šäilytettih. Konša lähettih kalaštamah, ni tinapaperih kiärittih kalua ta paissettih hiilillä, tulen piällä. Čäijyö savarittih pakkulista, malinašta, mussikašta. Ämmöni kerto horšmačäijyštä. Juotuo čäijykuppi loppuh ämmö kiänti šen, mi tarkotti, jotta hiän ei halunnun enyä.

Täh kertomukšeh Raisa Ribakova lisyäy, jotta hänen ämmö neuvo juuvva čäijyö vain kupista ploškoineh, jotta ei jiähä lešekši.

Nina Remšujeva: “Čäijy oli keltasissa koriloissa”

Miun muamon kertomukšien mukah, ennein šotua čäijyö melkein ei ollun. Šitä juomua tuotih Kemistä ta Kajuanista ta juotih pruasniekkoina. Ennein šotua paissettih osrarieškoja, kuivattih niitä kiukuašša ta savarittih kiehutetulla vejellä. Šiitä tuli omaluatuni čäijy.

Šovan jälkeh ušein löyvettih šuomelaista kahvie ta čäijyö niistä paikoista, missä majouvuttih šotilahat. Čäijy oli keltasissa koriloissa. Juoman lišäkši löyty palašokerie ta joškuš keksijä rautapurkkiloissa. Ennein talvella kylmätettih maituo ta rahkua kešän puolivälih šuaten, konša lehmä šeiso.

Hilma Isakova: “Oikieta kahvie tuotih Šuomešta”

Kiestinkissä kahvie keitettih harvoin, pyhäpäivisin. Ennein miehellämänyö mie en juonun čäijyö enkä kahvie, enkä šyönyn äijän lihua. Muamo ta tuattopuoli tavallisešti juotih čäijyö, a pyhäpäivisin šattu kahvijuomaki. Šovanjälkisinä vuosina (1946–1947) myö ämmöni kera elimä muamajašša, paistoma rieškoja poronvereštä ta äšen joima šitä poronvertä.

1970-luvulla tiätä toi Šuomešta oikieta kahvie. Yhellä miun ämmöistä oli samovuara, ka šitä käytettih harvoin, še on liijan hankala asie. Ennein čäijyn kera huomenekšilla aina tarittih hauvottuo maituo. Heinänniittoaikana savarittih yrttijuomua orjanruušun, mussikan ta puolukan lehistä. Konša mie perehyin, ni rupesin valmistamah leipävuaššua heinänniittoajakši.

Nina Sergejeva: “Meštuo ta kakaota”

Konša mänimä kostih Kasjanovien luo, F’odor Minovič keitti kahvie. Koissa muamo keitti marja- ta kakrakiisselie, kummaista šyötih makien vejen kera. En muissa, jotta morššie keitettäis, a vot šurvottuh puolah lisättih vettä ta juotih. Marjua niise šyötih talkkunan kera – luajittih meštuo. Päiväkojissa tarittih kompottie ta kakaota. Intijalaisešta čäijyštä annettih riepuo ta jätepaperie. Muissan, jotta koulušša pokali čäijyö ta pulla makšettih 10 kopeikkua. Čäijyö mielelläh juotih hauvotun maijon kera.

Raisa F’odorova: “Yrttičäijyö savarittih kešällä”

Myö emmä juonun kahvie. Tuatto joi vain čäijyö, a muamo lisäsi juomah hautomaituo. Tykkäsimä sriäpnöjä. Leipyä emmä oštan, paistoma iče, ušein pyörietä ruisleipyä. Yrttičäijyö savarima kešällä ta šykšyllä puolašta ta mussikašta. Šurvottuh marjah lisäsimä jokivettä ta joima ilman šokerie. Muamo keitti kakrakiisselie, kummaista šöimä makien vejen kera. Nykyjäh iče keitän šitä.

Teksti: Aleksandra Lesonen, Oma Mua 12.1.2022
Foto: Margarita Kemppainen