Seija Jalagin valittiin yksimielisesti Karjalan Sivistysseuran hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi vuosikokouksessa 22.4.2023. (Kuva: Katri Kovasiipi)
Seija Jalagin on Karjalan Sivistysseuran uusi puheenjohtaja. Oulun yliopistossa yliopistonlehtorina työskentelevä Seija löysi vienankarjalaiset sukujuurensa sinnikkään tutkimustyön tuloksena vasta nuorena aikuisena, opiskellessaan historiaa.
Karjalan Sivistysseuran uusi puheenjohtaja Seija Jalagin on historiantutkijana erikoistunut muun muassa pakolaisuuden historiaan. Karjalan Sivistysseuran hallituksen jäsen hän on ollut aiemmin jo vuosina 2011–2015 ja valittiin hallitukseen jälleen vuoden 2021 vuosikokouksessa.
Ehdolle Karjalan Sivistysseuran puheenjohtajan pestiin hän asettui vasta harkittuaan asiaa melkein vuoden päivät. Heti vuosikokouksen jälkeen juuri valittu puheenjohtaja ei salannut iloaan:
– Tuntuu oikein hyvältä!
– Heti siitä asti, kun palasin Karjalan Sivistysseuran hallitukseen, tuntui kuin olisin palannut kotiin. Olin jo aikaisemmin ollut niin monta vuotta hallituksessa, että seuran toiminta oli tullut tutuksi. Eeva-Kaisan [Linna] jäljiltä toiminta on niin systemaattista ja hyvillä raiteilla, että siihen on helppo tarttua, uusi puheenjohtaja kiittää.
– Pitkän historiansa ansiosta seuralla on hyvät toimintaedellytykset. Seuran vakaa tilanne antaa mahdollisuuksia miettiä omasta näkökulmasta, mitä uutta toimintaan voisi kehittää. Se antaa muillekin tilaa ideoida, pohtii Seija.
Toiminnassa tarvitaan uutta ja vanhaa
Vaikka seuran oma tilanne on hyvä, maailma ympärillä on luonut raskaitakin haasteita. Ylirajaisen toiminnan saralla 1900- ja 2000-luvuilla kehittyneet yhteistyömuodot ja lupaavat hankemahdollisuudet on käytännössä menetetty pitkäksi aikaa.
– Kansainvälis-poliittisessa mielessä seuran toimintaa joudutaan suuntaamaan uudella tavalla. On hyvä, että seuralla on niin pätevä toiminnanjohtaja kuin Eila [Stepanova], joka voi päätyönään miettiä ja visioida toiminnan tulevaa suuntaa.
Seuran strategiauudistus on jo pitkällä, ja jatkossakin seura toimii neljällä tutulla toiminnan pääalueella; historia ja perinne, kieli ja kulttuuri, julkaisutoiminta sekä kyykkä. Seija toteaa, että samalla kun jatketaan tutuilla toiminnan alueilla, voidaan miettiä, tuleeko mukaan yhteistyökuvioita joidenkin uusien toimijoiden kanssa.
– Seuralla on aika iso hallitus ja monta toimikuntaa. Haluan kannustaa niiden jäseniä pohtimaan myös tulevaa suuntaa, Seija toteaa.
Samoin kuin sukujuurensa, Seija löysi myös Karjalan Sivistysseuran toiminnan nuorena historianopiskelijana.
– Olen liittynyt seuran jäseneksi, koska halusin jäsenetuna olevan Karjalan Heimo -lehden. Olin nuori historianopiskelija ja kaipasin kipeästi omasta perhetaustastani tietoa, jota ei ollut. Sitä sain Karjalan Heimosta, koska Sakari [Vuoristo] toimitti valtavasti historiajuttuja.
Olisiko uudella puheenjohtajalla kiinnnostusta kirjoittaa seuran lehteen itse?
– Koen kiinnostusta kirjoittaa, mutta en ole varma ehdinkö. Tutkin toisen, kolmannen ja neljännen sukupolven itäkarjalaisten pakolaisperheiden muistoja pakolaisuudesta ja muusta siihen liittyvästä. Tutkimuksestani voisin lohkoa aina jotakin, mikä voisi kiinnostaa lukijoita. Tutkimushaastateltavien kutsukin julkaistiin viime kesänä Karjalan Heimossa.
– Minulla on myös ideoita, ketä muita voisin houkutella kirjoittamaan lehteemme, vihjaa Seija.
Heimotapaamisen sunnuntaiaamuna 23.4. Karjalan Sivistysseuran edustajat laskivat kukkavihon Tampereen Kiovanpuistossa sijaitsevalle Ystävyyskaupunkiveistokselle. Veistoksen Kiova–Tampere, rengas ystävyyskaupunkiketjussa on luonut kuvanveistäjä Anneli Sipiläinen vuonna 1981. Kiova on ollut Tampereen ystävyyskaupunki vuodesta 1954.
On oltava valmiina yhteistyömahdollisuuksille
Vaikka historia on Seijan oma intohimo ja työ, hän tunnistaa myös muiden seuran toiminnan osa-alueiden tärkeyden.
– Nyt puhutaan paljon kielestä, ja tunnistan, että se on tärkeää, koska ilman kieltä joku osa kulttuurista katoaa täysin. Ihmisille pitää tarjota sitä mitä he kaipaavat, ja silloin se voi olla miltä tahansa toimintamme osa-alueelta.
Karjalan kielen aseman puolesta puheenjohtaja pääsee tarttumaan toimeen myös konkreettisella tasolla.
– Sain juuri kutsun valtioneuvostotasoiseen kielipoliittisen ohjelman asiantuntijaryhmään, joka aloittaa työskentelynsä ennen juhannusta, kertoo Seija.
Karjalan Sivistysseuran tulevaisuuden suuntaa on pohdittu seuran hallituksessa strategiauudistuksen tiimoilta, ja toki sen pohtiminen monella tasolla on pitkä prosessi.
– Juuri nyt poliittinen tilanne on sellainen, ettemme voi tiettyjen tahojen kanssa tehdä yhteistyötä, koska ne ovat niin tiukasti valtion otteessa, tahtomattaan tai tahtoen.
– Kun poliittinen tilanne puolestaan muuttuu sellaiseksi, että yhteistyö on jollain tasolla mahdollista, se käynnistyy kansalaistasolla heti. Sitten meidän pitää olla valmiita siihen. Meidän pitää huolehtia siitä, että meillä säilyy henkilökohtaisia yhteyksiä, vaikka nyt emme voisi yhteistyötä edistääkään, uusi puheenjohtaja painottaa.
– Niin rajan toisellakin puolella toimitaan: siellä on paljon meidän yhteistyökumppaneitamme, jotka vain odottavat ja toivovat, ettemme käännä heille selkäämme emmekä syytä tavallisia venäläisiä tästä kaikesta.
– Ajat ovat nyt nämä, ja me alamme tehdä työtä – sittenhän se nähdään, kuinka luottamus aikanaan palautuu pala palalta. Kuinka kauan se kestää, sitä on mahdoton sanoa. Valtiollisella tasollahan luottamuksen hakeminen kestää kauan, emmekä voi tietää, nähdäänkö sen palautumista enää meidän elinaikanamme, hän sanoo.
Itäkarjalaisten historiankirjoituksen hetki on nyt
Uudistuvan strategian mukaan Karjalan Sivistysseuran toiminnassa keskitytään jatkossa karjalaisuuden eri muotoihin Suomessa. Miten elinvoimaisena uusi puheenjohtaja pitää karjalaisuutta tai karjalaisuuksia tällä haavaa maassamme?
– Nythän elämme sellaista aikaa, jossa kaiken kaikkiaan identiteettipolitiikka on kauhean keskeistä. Identiteetit ovat tärkeitä ja niille haetaan tunnustusta, olivat ne sitten seksuaalisia, sukupuolisia, etnisiä tai jollain tavoin vakaumuksellisia. Yksilöt myös edellyttävät niiden kunnioittamista ja jokaisen oikeutta olla se kuka on.
– Tämä suuntaus on myös vahvuus, koska sen ansiosta erilaisten ryhmien ja vähemmistöjen olemassaololle on aiempaa paremmat edellytykset. Sen vuoksi voi ajatella, että myös Karjalan Sivistysseuran ”On monta eri Karjalaa” -hanketta pitää jatkaa, pohtii Seija.
Historiantutkijana ja yliopistonlehtorina hän painottaa opiskelijoilleenkin, ettei pidä tutkia vain sitä, mistä on kiinnostunut, vaan aiheita, joita ihmisten on tärkeää ymmärtää juuri tässä ajassa.
– Meillä on aika paljon tekemistä siinä, että teemme oman historiamme ja olemassaolomme itäkarjalaisina näkyväksi. Toki olemme paljon muutakin kuin itäkarjalaisia, itsekin olen monenlainen hybridi.
– Suomalaisessa historiatietoisuudessa on kuitenkin rakennettu sellaista käsitystä Suomesta, että Suomi on hirveän monoetninen, yksikielinen (plus ruotsinkielinen vähemmistö). Kaikki muu erilaisuus ja erityisyys on jotenkin häivytetty. Itäkarjalaisille se on tarkoittanut, etteivät he löydä itseään historiankirjoituksesta ja kulttuurinkuvauksesta.
– Sitä itäkarjalaisten historiankirjoitusta minäkin omalta osaltani teen työkseni. Ja ajattelen, että tälle on nyt tilausta ja tälle on nyt hetki, siksi tuo seuran strategia on hyvä: historia ja perinne, kieli ja kulttuuri, kyykkä ja julkaisutoiminta. Kun ajattelee näin, silloin toimii siihen suuntaan ja panee toimeksi.
Työt ja muu elämä kulkevat käsi kädessä
Oulussa asuvan historiantutkijan ja yliopistonlehtorin arki on työntäyteistä. Sen vuoksi puheenjohtajan pestiin astumista pitikin harkita melkein vuosi.
– Ensin ajattelin, ettei minulla ole aikaa ja olen Oulussa. Mutta nykyään ei ole mikään ongelma hoitaa asioita etänä. Minulla on myös työ, joka vaatii paljon, mutta huomasin, etten ole viiteen vuoteen omistautunut pelkästään työlle.
– Toisaalta seuran toiminta ”harrastuksena” liittyy kiinteästi myös työhöni, koska tutkin pakolaishistoriaa.
Käynnit Helsingissä seuran kokouksissa ja muissa puheenjohtajuuteen liittyvissä asioissa antavat tilaisuuden myös yhdistää monta tärkeää asiaa samaan reissuun.
– Helsingissä minulla on kaksi lastenlasta. Tilaisuus käydä heidän luonaan samalla, kun hoidan seuran asioita, on ehdottomasti houkutteleva mahdollisuus.
– Koen niin kotoisana tämän karjalaisuuden. Ehkä saan vielä siirrettyä myös lapsille tai lastenlapsille kiinnostuksen karjalaisuuteen, seuran uusi puheenjohtaja Seija Jalagin visioi.
__________
Teksti ja kuva:
Katri Kovasiipi
Artikkeli on julkaistu Karjalan Heimon numerossa 5–6/2023
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta: Karjalansivistysseura.fi/tuote-osasto/karjalan-heimo-lehti/
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa: Lehtiluukku.fi/lehdet/karjalan_heimo
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/jasenet/
