Tämän vuvven aigah Suomes piäzi ilmah vie yksi kniigu karjalan kielel – “Bubrihan yhtenäne karjalan kieli”. Sen toimittajannu da ilmahpiästäjänny on Martti Penttonen.
Jo kirjan nimi ičessäh vihjuau sih, mis on pagin sit. Kuulužan suomelas-ugrilazien kielien tutkijan Dmitrii Bubrihan vuvvennu 1937 luajittu da painettu yhtenäzen karjalan kielen kielioppi tulou ezile sit. Tämä Karjalan kielen kielioppi (iänida muodo-oppi) -kniigu oli kirjutettu da painettu ven’an kielel, Martti Penttonen omah kniigah niškoi kiändi sen karjalan kielele – sille kielele, kudamua Bubrih ehoittau yhtenäzekse karjalan kielekse, sen kieliopin siändölöin da sanaston mugah.
– Harva karjalane tiedäy, ku karjalan kieli oli kolme vuotta 1937-1940 Karjalan Autonoumizen Sotsialistizen Tazavallan virralline da opastuksen kieli. Alluksi karjalua kirjutettih latinalazilla kirjaimilla, sen jälgeh kirillizillä kirjaimilla. Tänä aigana kerrittih painua vägi tukku opastundakirjua da muuda kirjua, sellittäy kniigan algusanois sil kielel kniigan luajindua Martti Penttonen. – Pidäy huomata, ku Bubrihan kielioppi oli ruadopluana, kuin luadie kirjakieli, ei valmis kielioppi. Se oli tarkoitettu ohjeheksi kieliruadajille da kirjuttajille, ei školakieliopiksi.
Iče Dmitrii Bubrih oman kieliopin algusanois pani merkile sen, “što Karjalan kirjakieldä Karjalan Autonomizessa Sotsialistizessa Neuvostotazavallassa ei pie luadie yhten karjalan kielen murdehen, a kogo karjalazen rahvahan pohjalla. Kirjakieleh pidäy ottua sanat da rakendehet, kumbazie käytetäh enimissä murdehissa da heittiä pois moizet piirdehet, kumbazie löydyy vain harvoissa murdehissa. Täh tabah luajittu kirjakieli ei äijäldi eruo kirjakielestä, kumbane on ollut Kalininan alovehen karjalazien käytössä vuuvesta 1931 algajen”.
Jo tämän lugijes voitto vihjata Bubrihan luajitun kieliopin eričyksii. Uvves kniigas net lövvytäh kogonah. Ližäkse kniigan lugii suau eriluaduzien tekstoin kauti tuttavuo sih, midä kaikkie oli painettu karjalan kielel 1930-luvun lopul. Tämän lugiettavan joukos on opastundu- da luvendukniigois, luonnontiijon kniigas otettuloi tekstunäyttehii, eräs tekstu koskou poliitiekkuagi.
Kehoitetun lugemizen jälles kniigan toimittai šeikuiččou Bubrihan murrehatlasan luajindua da syväindyö da sit ottau paginale kielipoliitiekan eri vaihieloi.
– Minähäi kannatan mostu kielipoliitiekkua: anna jogahine pagizou karjalakse sih luaduh kui maltau, a ellendäkkäh toizen paginua prižmimättäh, ku se pidäy kiändiä omale murdehele libo suomekse /ven’akse. Karjalaine pidäkkäh tavoittehennu yhtenästy kielinormua, kudamal voi kirjuttua opastundukirjat, zakonat, yhteiskunnallizet dielot, sanoi kniigan ilmahpiäständän jälles Martti Penttonen.
Viizas rebo
Elettih oldih diedo i buabo. Diedo i sanou buabolla:
– Sie buabo, pasta piiruada, a mie lähten kalua pyydämäh.
Pyydi hän kalua ynnäh rejen i vedäy kodih, vot hän ajau i nägöi: reboine vieri sellälläh i viruu dorogalla. Diedo lähti rejestä, tuli revon luoksi, a se ni liikahta ei, viruu kuin kuollut i siinä kaikki. Vot lienöy vorotnikka akalla turkkih, – duumaičči diedo, otti revon, pani regeh, a iče lähti astumah ielleh.
A rebo valličči aijan i rubei lykkimäh kalan kalalla jälgeh, kalan kalalla jälgeh, kuni kaikkie kaloja ei lykkinyt; a sen jälgeh i iče pagei.
– No, buabo, – sanou diedo, – mittyön vorotnikan toin mie sinulla turkkih.
– Missä?
– Ga sielä riessä i kalat i vorotnikka.
Tuli buabo rejen luoksi, – kaččou ga ni vorotnikkua, ni kaloja. Siidä diedo dogadi, čto rebo oli ei kuollut. Gor’uittih, gor’uittih, ga luai ni midä et.
Teksti: Jelena Ruppijeva, Oma Mua 23.11.2023
Kuva: Margarita Kemppainen
