Kuin iloista on, konša löytyy pakinakaveri, kenen kera voipi paissa muamonkielellä. Tämä ilo näkyy ihmisen šilmissä, kuuluu hänen iäneššä.
Meitä lämpimäšti otettih vaštah Tverin Karjalašša ta ei tahottu piäštyä pois, konša oli jo aika lähtie šeuruavan pakinakaverin luokše. “Tverin karielazen luona” on etnokentän nimi. Še toimi kolme päivyä ta šillä aikua piti kerätä tietoja tverinkarjalaisien elämäštä šekä pakinojen esimerkkijä, keškuššella paikallisien kera, lahjottua heilä omua huomijuo ta hyvyä mieltä pakinoista muamonkielellä.
Etnokenttäh otti ošua 15 ihmistä, heistä viisi oli järještäjinä ta kymmenen volont’oriloina. Eri alan spesialistit – tietomiehet, lehtimiehet, valokuvuajat, disainerit – kellä karjalaini kulttuuri on lähistä keräyvyttih kolmekši päiväkši kaunehen ta pitän Medveditsa-joven rannalla valmissetušša telttaleirissä. Paikan lähellä on kylie, missä elettih ta nykypäiväh šuateh eletäh karjalaiset.
Tverin karielazen luona -toimenpito on Kalevalan alkuperäh-projektin enšimmäini oša. Tarkotukšena oli kerätä materialie ta tietoja šiitä, mitein karjalaisešša pereheššä kašvatettih lapšie.
– Še oli niin kuin čukeltamini karjalaisen kulttuurin tutkimukšeh. Tverinkarjalaiset ollah meijän uutena partn’orina. Myö tutuštuma, konša hyö oššettih Retki Šampuo eččimäššä -stolapeli. Šiitä alettih keškuštelut ta myö ymmärtimä, jotta meilä on šamoja tarkotukšie. Kalevalan alkuperäh -projekti liittyy nuo risoh ta lapših, šentäh myö ottimaki tämän teeman tutkittavakši – mimmosina oltih karjalaiset perehet, kerto Kalevalan alkuperäh -projektin johtaja Irina Rinkevič.
Valentina Romanenko (oik.) kaunehešti pakajau karjalakši, tietäy karjalaisie perintehie, ka ei šuata kirjuttua muamonkielellä. Irina Novak lahjotti
hänellä oman oppikirjan ta näytti, mitä šuau šen avulla opaštuo.
Etnokentän ohjelmašša enšin oli opašretki Nikol’skoje- ta Filiha -kylissä. Molommašša kyläššä eläy oppahie, kumpaset innokkahašti kerrotah karjalaisista.
Nikol’skoje-kylän kirjaštošša on järješšetty musejo. Šiinä kirjašton johtaja Jelena Kuznetsova kerto työkaluista, kumpasie ennein käytettih ta kumpaset šäilyttih kyläššä. Filiha-kylän eläjä Taisija Kremenetskaja järješti pienen talonpojan musejon sarajašša, šen lähellä on časoun’a. Taisija Nikolajevna ei ole karjalaini, ka karjalaini kylä omah aikah lämpimäšti otti hänet vaštah. Naini rupesi keryämäh tietoja karjalaisista ta pitämäh opašretkijä musejoh šekä järještämäh karjalaisilla omissettuja toimenpitoja paikallisien eläjien kera.
Kun volont’orit ta vierahat tutuššuttih kylih, alko tutuštumini ihmisih. Kaikkieštah kolmešša päiväššä onnistu pakautella kymmenen ihmistä Nikol’skoje-, Filiha-, Tučevo- ta Šelomets -kylissä. Kylien nimet ollah venäläiset, šentäh kun niitä peruššettih venäläiset, a karjalaiset yli 400 vuotta takaperin tultih elämäh jo olomašša olijih kylih.
– Himottais enemmän paissa karjalaisien kera, kerätä tietoja, olla karjalaisien kešen, nähä ihmisie, kellä on šamoin mukava šyventyö karjalaiseh kulttuurih, kuunnella ihmisie, olla karjalaisešša kyläššä. Ta niise še oli tärkie ihmisillä, kenen luokše myö kävimä. Mie nävin, kuin ihmisie miellytti, jotta heijän elämä, heijän pakina kiinnoštau toisie, šano etnokentän järještäjä Anastasija Runtova.
Pakinojen piäteemana oli kašvattamini karjalaisešša pereheššä. Šitä varoin projektin järještäjät juattih ošanottajie ryhmih: yhet pakauteltih ihmisie venäjäkši, toiset – karjalakši. Eryähie ihmisie pakauteltih molommalla kielellä. Kaikki pakauteltavat ymmärretäh ta ošatah paissa karjalakši. Kyllä, pakinateemoja oli enemmän ta pakauttelut keššettih kakši tai kolme tuntie.
– Še on uuši Tverin Karjalašša piettyjen toimenpitojen muoto. Še liittyy miun tutkimuštoimintah ta on oikein lähistä miun ruavolla, šentäh tulinki tänne. Rameškovon piirin kylien karjalaisie mie vielä en nauhottan. Oli mukava kuunnella mitein hyö paissah. Ajattelin, jotta kielitilanneh on pahempi, šentäh kun nämä kylät ollah venäläisien kylien lähellä. Vain kaikki oli päinvaštoin – kieli täššä piirissä eläy. Vanhemman polven ihmiset paissah ta eryähien lapšet ta punukat niise paissah tahi ymmärretäh karjalua, kerto omie vaikutelmie matašta Karjalan tietokeškukšen Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin karjalan kielen tutkija Irina Novak.
Etnokentän ruavon tulokšena on videomaterialien valmistamini, kumpasie olis mahollista näyttyä kaikilla halukkahilla.
– Myö šaima äij än kokemušta. Nyt himottais šiirtyä tietoja toisilla ta antua heiläki mahollisuon tuntie kylien ta talojen ilmapiirie, lisäsi Grigorii Zaitsev.
– Milma miellytti, kuin hyvin kaikki oli järješšetty. Ei pitän ajatella, mitä myö rupiemma šyömäh ta mitein piäšemmä kyläh. Mie šain rauhallisešti keškuššella, kerätä tietoja, še oli miula aivan uuši toiminta. Šamoin milma miellytti Tverin Karjala. Mua tiälä on rikkahampi, kašvau äijän heinie. Kylät ollah toisenmoisie, kuin Karjalašša. Niitä myöten on mukava aštuo ajatellen ta keškuššellen elämän filosofijašta. Korkiet puut, kumpaset ihaššutetah, niin kuin lapšuošša, kaunehešti korissetut ovet ta havot, äijän kukkie šekä avattuja pakinoilla ihmisie, ihaštuu Irina Rinkevič.
Etnokenttä yhisti Karjalan ta Tverin karjalaisie. Illalla tulen viereššä istuos’s’a šynty uušie ajatukšie ta himotti jatkua yhteistoimintua. Šamoin oli riitoja, mimmoista šanua on paremmin käyttyä eri kielitilantehissa šekä pakinoja, kuin šitä ta tätä šanotah eri kylissä, a kuin Vienašša tahi Šuvi-Karjalašša. Vain kaikki riijot loputtih šamah ajatukšeh, jotta karjalan kielen jokahini šana on kaunis ta joka idejua voipi toteuttua, još ruatua yheššä.
Tverin karielazen luona -etnokenttä on projektin enšimmäini oša. Šykyšyllä pietäh interaktiivisien pitojen festivali, mi niise liittyy “Kalevalah”, a šen jälkeh järješšetäh nykyaikasien runonlaulajien kilpailu nuorison kešen. Projektie toteutetah Presidentin granttišiätijön kannatukšella. Ka tärkein voima, millä mänöy toiminta, on ihmisien tahto šäilyttyä karjalaista kulttuurie.
Teksti ta foto: Uljana Tikkanen, 3.8.2021 Oma Mua
