Mennyt suovattan, 20. elokuudu, Tverin alovehel Tolmačun kyläs piettih VI Karjalazen piiruan Kalitka-festivuali, kudaman simvolannu on kuulužu karjalaine pastos – šipainiekku. Suureh pruazniekkah tuli äijy rahvastu Tverin alovehel da sen ulgopuolelpäi.
Tämän vuvven festivualin eričyksenny oli se, ku sen piendykohtah oli luajittu hyvät da mielužat huogavočuppuzet hurstiloil katettuloin laučoinke da heinymatrasoinke, mi andoi gostile ližiä perehpruazniekan tunduo. Vie erähii eričyksii oli se, ku tämänvuodizeh festivualih piädykauti tuli ylen äijy Karjalan tazavallan tavallistu eläjiä.
Festivualin aigua täčöitävvis myöndykohtis sai oppie da ostua kuulužua tverilästy marmeluadua, metty, vuassua, a mi oli šipainiekkua eri syväimienke, ei sua ni sanuo maltua. Festivualin luadijat on lugiettu, ku sinäpiän oli syödy läs 22 tuhattu šipainiekkua.
Kalitka-festivualis oli syödy läs 22 tuhattu šipainiekkua.
Pruazniekkurahvas, ket tahtottih, voidih luadie oma šipainiekku kilvas, libo opastuo padaniekan da sepän ruadoh nerokkahil käziruavonmuasteriloil. Ga suuri dielo on se, ku Tverin mual endizelleh kuuluu karjalan kieli! Vilušta hiileštä tulda ei šua šuaha – sanou tveriläine sananpolvi. Tämänhäi karjalazen päčin hiili tottu ei sammu, se joga vuottu ihaškoittau rahvastu uvvel pastetul “Šipainiekal”.
Tverin karjalazet, meijän sugulazet, histouriellizien syylöin periä jätettih oma mua 405 vuottu tagaperin, ga ozuttahes buito ei ammui myö olemmo eronnuh heijänke, moine lämmy da sydämelline vastahotandu oli ižändöin puoles, hyö rakkahal pajatettih da tansittih meijänke, yhtes vesseläh viettih kruugua.
Teksti: Natalja Gromova, Oma Mua 24.8.2022
Foto: Margarita Kemppainen
