Kalevalašša eläy tuohiruatojen muasteri Vasselei Kieleväini. Yli 30 vuotta hiän kutou kaikenmoisie vehkehie tuohešta – kekšiy ta toteuttau omie ajatukšie.
Nyt Vasselei Kieleväini muhien muistelou omua enšimmäistä käsityöluajošta – pientä aštieta šuolua varoin. Hiän näki šemmosen nuapurilla ta ajatteli, enkö mie voi luatie tämmöistä niise? Kotvasen piäštä oli jo valmissettu materialie, löyvetty ruatokaluja, a tärkeimpänä oli šuuri himo alottua ruato.
Kutuo tuohešta ei ollun helppo homma: tuohi vinčisty, pöhlisty, ei tahton totella muasterie. Ka karjalaisen miehen šitkeyš veti omalla puolella. Hiän mäni kyšelömäh n’euvuo paikallisilta vanhemmilta muasteriloilta, šilloin Vasselei eli Vuonnisešša. Heiltä hiän tiijušti kuin oikein varuštua tuohta ta valmistua šitä ruavokši. Työ mäni hyvin ta niin kiinnošti prihua, jotta hiän omisti käsityöllä koko ajan.
Vasselei Kieleväisellä oli äijän aikua: uutta harraššušta ennen hiän šai vaikien jalkavamman. Oli pitkä liäkintä, leikkaukšie, ka lopukši liäkärit šanottih, jotta Vasselei ei enyä voi ruatua entisellä ruatopaikalla. Pitälti miehen yöt oltih unettomie, ka juštih tuohi pelašti Vasselein henkenhapatukšešta. Uuvvet šuola-aštiet, vakkaset ta kropeikat oltih entisie kaunehemmat.
A kohta šytämeh koputti šuuri ta kaunis tunneh. Oman rakkahan naisen Muarien kera, kummaista hiän kuččuu vain Mašen’kakši, mieš eläy jo monta vuotta. Pereheššä kašvo kakši poikua ta tyttö. Vanhemmat pojat jo ammuin eletäh iččenäisešti ta tyttö niise ei ammuin mäni miehellä.
‒ Otetah hänet meiltä, šanou Vasselei, – ta viijäh Murmanskin alovehella. Varmašti, myö Maikin kera rupiemma ikävöimäh. Meijän tyttö on oikein taitaja, hiän kaunehešti mualuau. Pojatki hyvin mualatah, ka enemmän iččie varoin. Ka ken tietäy, konša še taito tarvinnou elämäššä. Mie vet niise en ole tuohi kiäššä šyntyn.
Vasselei Kieleväini on omah ruatoh innoštunut mieš. Nyt hiän helpošti voit luatie tuohešta naisen laukun, lasialuššan, leipäkorin, telefonišuojukšen. Mieš huomasi, jotta naisen tikutuštikut ollah hajotukšissa ta kuto hänellä tikkujen šuojukšen – nyt kaikki tikut ollah šamašša paikašša. Tämä vehkeh niin miellytti tuttavilla, jotta muasteri luati vielä kymmenisen šamanmoisie.
Vasselei šanou, jotta monie vehkehie hiän valmistau tilaukšella ta šillä tavoin täyventäy perehkukkaruo. Hänen luatimie telefonišuojukšie myyvväh Kalevalatalokeškukšen suveniirikaupašša. Paikalliset eläjät ta vierahat mielelläh oššetah niitä, mi merkiččöy, kuin taitaja muasteri on.
Vasselei ei pie iččie muasterina. Hiän čuipottelou ta šanou, jotta šemmosie on äijän. Niise hiän ei tahton kertuo omista šuunnitelmista, vain muhi, jotta varmašti kertou, konša kaikki onnistuu.
Toivottavašti Vasselei Kieleväisellä kaikki mänöy hyvin, šitä varoin hänellä on hellittämätöin karjalaini luonneh, tiijot, meštaruš šekä rakaš naini Mašen’ka, kumpani aina on tärkein apulaini ta luotettava tuki.
Teksti: Nadežda Vasiljeva, Kalevala, Oma Mua 25.10.2023
Kuva: Nyt muasteri eläy Kalevalašša, ka on šyntyn Vuonnisešša.
Kuva: Nadežda Vasiljeva
