Juuriltaan salmilainen Tauno Hovatta tekee omakustanteisessa kirjassaan ”Rata Salmiin ja Aunuksenlinnaan” selkoa jatkosodan aikana toteutetusta uudesta rautatielinjasta, joka täydensi Suomen rataverkkoa Salmin pitäjän Uuksun kylästä Laatokan rantaa seuraillen Aunuksenkaupunkiin. Hovatan kirja kertoo elävästi radan rakentamisesta ja liikennöinnistä sekä radan varren paikkakuntien elämästä sodan jaloissa. Radasta oli suurta hyötyä sodan loppuvaiheessa sotilaiden ja siviilien huollossa ja evakuoinnissa. Radan sillat ja osa ratalaitteista tuhottiin suomalaisten peräytyessä Aunuksesta kesällä 1944.”, kertoo Karjalan Sivistysseuran varapuheenjohtaja Pekka Vaara. Kirja on nyt myytävänä Karjalan Sivistysseuran nettikaupassa.
Rata Salmiin ja Aunuksenlinnaan.
Rata Salmiin ja Aunuksenlinnaan
Suomen rataverkon keskeiset runkoyhteydet saatiin rakennetuksi 1800-luvun loppuun mennessä. Rataverkon ulkopuolelle jääneet talousalueet ja paikkakunnat esittivät rautatiealoitteita uusista sivuraiteista, joita käsiteltiin valtiopäivillä. Ratahankkeita yritettiin saada vireille myös Raja- Karjalassa Laatokan pohjoispuolella, jossa rautatietä ajoivat etenkin metsä- ja kaivosteollisuuden edustajat, mutta myös kuntien kuten Salmin päättäjät. Salmin Uuksun kylälle valmistuneen rautatieyhteyden avajaisia vietettiin monien vaiheiden jälkeen maaliskuussa 1934.
Rautatietä jatkettiin Uuksusta Salmin kirkonkylään ja edelleen Aunukseen vuosien 1942-43 aikana. Puolustusvoimien päämajan ohjauksessa tehdyllä Uuksu-Aunus -radalla pyrittiin parantamaan läntisen Syvärin alueen joukko-osastojen huoltoa. Radan rakentamista perusteltiin myös alueen elinkeinoelämän tarpeilla. Leveäraiteinen Uuksu-Aunus -rata, jonka pituus oli 111 km, rakennettiin nopeasti noin 8 kuukauden aikana liikennöitävään kuntoon. Rakennustöihin osallistui noin 3500 henkilöä, jotka työskentelivät rautatierakennukselle alistetuissa radanrakennusmuodostelmissa ja linnoitusyksiköissä.
Rata palvelee sotilaita
Aunuksen rata palveli etupäässä Karjalan Armeijan VI -armeijakuntaa sekä Aunuksen kannaksen Laatokan puoleisissa joukko-osastoissa palvelleita sotilasyksiköitä. Syvärin rintaman itäosan ja Äänisen puoleisen rintaman joukko-osastot käyttivät Äänislinnan ja Suojärven kautta kulkevaa junayhteyttä. Keväällä 1943 puolustusvoimien päämaja oli järjestellyt joukko-osastoja uudelleen ja muun muassa Karjalan Kannakselta siirrettiin joukkoja Aunuksen Karjalaan ja Syvärille alkukesästä 1943. Aunuksen rata oli elintärkeä VI -armeijakunnan huollolle käsittäen sotatarvikkeiden, ruoka aineiden yms. toimituksen. Sotilaiden lomalaisliikenne toimi säännöllisesti asemasotavaiheessa. Rautatiellä oli tärkeä merkitys myös Salmin sotasairaalan toiminnalle.
Ratayhteys Jänisjärveltä Pitkärannan kautta Uuksuun otettiin virallisesti käyttöön vuonna 1934. Rata Uuksusta Salmiin ja talvisotaa edeltävälle rajalle Manssilaan valmistui vuoden 1942 lopussa. Karttapohjan
lähde: Karjalan kartat, copyright Maanmittauslaitos/Puolustusvoimat. Karttapohjaan lisätyt ratalinja- ja
asemamerkinnät kirjan kirjoittajan tekemiä.
Rata Salmin väestön näkökulmasta
Salmiin palasi talvisodan evakosta vuosina 1941-43 noin 9000 siviiliä. Paluu kotiseudulle oli monelle salmilaiselle yllätyksiä täynnä. Talvisodan ja jatkosodan alkutaisteluiden aikana oli tuhoutunut kokonaan 4 kylää ja osittain 12 kylää. Kunnan noin 2000 asuinrakennuksesta tuhoutuneita oli noin 45% ja loput olivat vaurioituneita, tosin korjauskelpoisia. Kesään 1942 mennessä Salmiin oli palannut noin 50 % vuoden 1939 väestöstä eli noin 6300 henkilöä. Jälleenrakentamiseen oli panostettu paljon ja se alkoi näkyä jo myös alueen toiminnan elpymisenä. Sodan läheisyys oli kuitenkin jatkuvasti tunnistettavissa. Turvaksi oli muodostettu alueellisesti toimivia ilmasuojelukomppanioita, jotka vartioivat siltoja ja teitä sekä vastasivat paikallisista väestönsuojelutehtävistä.
Uusi rata vaikutti salmilaisten elämään. Rata, jota Salmin päättäjät olivat aktiivisesti ajaneet ennen talvisotaa, rakentui nopeasti sotilaiden valvonnassa. Ratalinjan sijainti oli määritetty pääosiltaan jo ennen sotia ja radanrakentajat oli ohjeistettu keskustelemaan Salmin maanomistajien kanssa mm. metsänkaadoista ja puiden hyödyntämisestä. Radanrakennus toi alueelle tilapäisesti paljon uutta väestöä. Radanrakennusyksiköt ja linnoitusyksiköt koostuivat enimmillään Salmin alueella noin 2500 henkilöstä. Mukana oli radanrakennuksen ja linnoitustöiden ammattilaisia ja työvelvollisia ympäri maata. Osa työvelvollisista oli valloitettujen alueiden itäkarjalaisia. Mukana rakennustöissä oli myös noin 200 sotavankia.
Perääntyminen alkaa – rata katkaistaan Tuulosjoella
Päämajan operatiivinen johto tuli nopeasti siihen tulokseen, että vihollisen 9.6.1944 Karjalan kannaksella käynnistämä hyökkäys merkitsi ratkaisutaistelujen alkamista. Kyse oli nyt Suomen kohtalosta. Ymmärrettiin, että Kannaksella olevat joukot eivät riittäisi torjumaan suurhyökkäystä. Näin ollen Kannakselle tuli nopeasti keskittää uusia joukkoja Itä-Karjalasta ja muualta Suomesta. Tämä tarkoitti sitä, että joukkojen siirrot tuli suunnitella ja toteuttaa nopeasti rautateitse.
Perääntymisvaiheessa Uuksu-Aunus -radan väliaikaisiksi rakennetut isot puusillat tuhottiin. Viimeinen ehjä silta, Uuksun rautatiesilta, tuhoutui vihollisen ilmahyökkäyksessä 7. heinäkuuta. Radan purkaminen ja kiskojen kuormaus oli todettu hitaaksi, joten sitä ei edes yritetty. Rata oli tehtävänsä täyttänyt.
Kirja on myytävänä Karjalan Sivistysseuran nettikaupassa: https://www.karjalansivistysseura.fi/kauppa/rata-salmiin-ja-aunuksenlinnaan/
Kuvateksti: Uuksusta noin 15 km Salmiin päin asetellaan ratapölkkyjä. (SA-kuva, 10/1942)
