Karjalan Heimo

Joukko ihmisiä heiluu teatterin lavalla.

Vienan reitti usean sukupolven kokemuksena

Kirjoittanut: Katri Kovasiipi
Julkaistu: 26.4.2022

Kajaanin kaupunginteatterin esitys Vienanmeri on Anni Mikkelssonin käsikirjoittama ja ohjaama. Erinomaisesta koreografiasta vastaa Ari Numminen. (Kuva: Ia Samoil, Kajaanin kaupunginteatteri)

Teatteri-vinjettiVienanmeri – Valkie meri – Белое море – rajankäyntiä
Kajaanin kaupunginteatteri
Käsikirjoitus ja ohjaus: Anni Mikkelsson
Koreografia: Ari Numminen
Karjalankieliset käännökset: Valentina Saburova ja Valentina Karakina
Karjalan kielen opetus: Valentina Saburova
Venäjänkieliset käännökset ja opetus: Inna Tölli
__________________

Kajaanin kaupunginteatterin ja Meriteatterin yhteistuotantona syntynyt Vienanmeri onnistuu esityksenä yhdistämään eri aikakaudet ja erilaiset kohtalot, joita historian aallot ovat synnyttäneet.

Näytelmän vaiheet liikkuvat vuosisatoja vanhan laukkukauppiaiden ja runonkerääjien kulkureitin, Vienanmereltä Kainuun kautta Pohjanlahdelle ja takaisin ulottuvan Vienan reitin, maastoissa ja henkisissä ilmastoissa. Vienan reittiä pitkin kulki aikoinaan myös Elias Lönnrot runonkeruumatkoillaan.

Kajaanin kaupunginteatterin johtajaksi juuri valitun Anni Mikkelssonin käsikirjoittama ja ohjaama esitys onnistuu yhdistämään kolme kieltä, suomen, karjalan ja venäjän, joiden puhuma-alueilla näytelmän henkilöiden elämät rakentuvat, kietoutuvat toisiinsa, sammuvat ja säilyvät muistoissa.

Näytelmän pääkielenä on suomi, mutta karjala ja venäjä löytävät tekstistä luontevasti paikkansa. Vienan reitin tuntumassa, Kainuun rajaseudulla rajan molemmin puolin, nämä kielet ovat eläneet luontevassa vuorovaikutuksessa jo vuosisatojen ajan.

Käsikirjoitusvaiheessa Mikkelsson on tehnyt perusteellista taustatyötä, ja aiheeseen häntä kytkee myös oman suvun historia. Hänen isoisoisänsä veli oli muuttanut 1930-luvun alussa Neuvostoliittoon ja kadonnut vainovuosina.

Samoissa näyttämökuvissa, näytelmän henkilöinä, liikkuu koko esityksen ajan eri aikakausina eläneitä ja eri sukupolviin kuuluneita ihmisiä. Eri aikakausien ihmisten yhteinen historia ja kollektiivinen tajunta saavat näyttämöllä tilaa ajalliset rajoitukset ylittävään dialogiin.

Kantaisänä näytelmän henkilöitä yhdistää jo edesmennyt isoisä, laukkukauppias Iivana (alias Iivo, Iiro), joka on taittanut Vienan reittiä Karjalasta Suomen salomaille jo pikkupojasta lähtien. 1920-luvun levottomuus ajaa Iivanan pakolaiseksi Suomeen. Kainuusta vaimon löydettyään, Suomeen asetuttuaan ja perheen perustettuaan hänen ei kannata enää käyttää alkuperäistä nimeään, vaan häntä aletaan kutsua Iiroksi. Tällä puolen rajaa Iivot ja Iivanat oli parempi unohtaa, todetaan näytelmätekstissä.

Ajassa liikutaan liukkaasti. Pian Iivon leskivaimo ja nuoremmat sukupolvet muistelevat Iiro-Iivoa ihmisenä, joka toi huoneeseen auringon tullessaan. Häntä esittävä näyttelijä Perttu Hallikainen tavoittaa tuon auringon roolihenkilönsä leppoisaan olemukseen. Elämää suurempia lauseita tipahtelee huumorin siivittäminä hänen suustaan. ”Eihän miulla mihinkään ole kiire, mie olen kuollut.”

Iivon poika, kekseliäs radioamatööri Pekka ajautuu perheensä elättäjänä taloudelliseen ahdinkoon, kun Lapuan liike järjestää kyydityksiä. Pekkaa epäillään kommunistiksi ja riski joutua rajan yli kyyditetyksi kasvaa. Pekan idea leimahtaa kirkkaana: hän lähtee Venäjälle itse, ennen kuin kukaan muu häntä ehtii sinne kyyditä. Seuraa loistava, fyysisyydessään hauskakin näyttämötoteutus Pekan hiihdosta yli rajan. Perhe seuraa perässä myöhemmin.

Mies esittää hiihtämistä teatterin lavalla.

Pekka (Jukka Peltola) hiihtää rajan yli itse, ennen kuin kukaan ehtii häntä muiluttaa. (Kuva: Ia Samoil, Kajaanin kaupunginteatteri)

Isoisä Iivon ja isä Pekan elämäntarinat muodostavat juuret suvun suurelle kertomukselle, jota Pekan Ella-tytär käy läpi elämänsä eri vaiheissa. Tyttären elämänkaari avautuu katsojille isää ihailevasta pikkutytöstä vanhukseksi, jonka ympärille puolestaan hänen omat jälkeläisensä ja muut sukulaiset ovat kerääntyneet, jatkaen rihmastoa, johon tihkuu tarinoita menneistä ajoista ja kohtalokkaista tapahtumista.

Kun isoisä Iiro ja isä Pekka kohtaavat viimeisen hetkensä, kumpikin ottaa taskustaan mustan liidun tai hiilenpalan ja piirtää sillä otsaansa ristin. Niinhän valokuviinkin oli tapana ennen merkitä edesmenneet ihmiset. Nämä vainajat eivät katoa, vaan jatkavat työtään näyttämöllä myös risti otsassa. Tietenkin, onhan jo tuonilmaisiin siirtyneiden ihmisten vaikutus meissä vääjäämätöntä. Ja Iiro sen taas tiivistää: ”Koti on siellä, missä haudat on”.

Ari Nummisen koreografialla on iso merkitys

Hyvässä teatteriesityksessä on aina elävä ja kiinteä rytmi. Vienanmeren ohjaaja-käsikirjoittajan, Anni Mikkelssonin tärkeänä tukena näyttämökuvien, liikekielen ja rytmin luomisessa on toiminut tunnettu hämäläiskarjalainen tanssija ja koreografi Ari Numminen. Numminen on syntynyt Hämeessä, mutta hän on toisen polven siirtokarjalainen itsekin.

Kaikki seitsemän näyttelijää ovat suurimman osan aikaa näyttämöllä, jolla myös liikutaan paljon. Nummisen koreografia kuljettaa tapahtumien aika- ja paikkasiirtymiä nykytanssillisin keinoin, fyysisen teatterin voimalla merkityksiä kirkastaen. Koreografiat pitävät katsojan otteessaan ja ovat ratkaisevassa roolissa, kun näytelmän sisällössä siirrytään ajasta, paikasta tai tunnetilasta toiseen.

Musiikki, näyttelijöiden laulamat laulut ovat tässä näyttämöteoksessa tärkeä säie. Laulajina kunnostautuvat etenkin Maija Pihlajaoja ja Vera Veiskola. Varsinkin laulut tuovat esiin niin kalevalaisen runouden rytmiikkaa kuin slaavilaista tunnelmaakin, myös venäjän kielen kauneuden. Mukana on sävellys myös Arto Rinteeltä.

Näytelmä muistuttaa, ettei Venäjäkään ole maana yksiselitteinen eikä venäjä kielenä ole pelkkä sodan kieli. Ei sovi unohtaa, että myös hyvin suurelle osalle karjalaisista venäjä on vähintään toinen kieli.

Näyttelijät liikkuvat pariin otteeseen myös näyttämön ulkopuolella. Teoksen lopuksi he muodostavat ikään kuin suojaavan, hoivaavan piirin katsojien ympärille. Ja he laulavat meille melankolisen, lohduttavan kansanlaulun Tyynen joen takana – venäjäksi.

Kajaanin kaupunginteatteri, Vienanmeri
Rooleissa, Vienan reitin kulkijat:
Matkustaja etelästä Vera Veiskola
Anna Vuokkiniemestä Satu Turunen
Ella, neuvostoihminen Maija Pihlajaoja
Pekka, joka hiihti yli rajan Jukka Peltola
Miihkali, karjalainen Kajaanissa Tom Salminen
Iivana, laukunkantaja Perttu Hallikainen
Mirja, Viiangin kylästä Heidi Syrjäkari
Maammo, esiäiti Heidi Syrjäkari

VIENANMERI
Viimeinen esitys Kajaanin kaupunginteatterissa perjantaina 29.4. klo 13:00

__________________

Teksti: Katri Kovasiipi

Vienanmeri-esityksestä voi lukea myös Karjalan Heimosta 3–4/2022, joka ilmestyy viikolla 22.

Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta; Karjalansivistysseura.fi/tuote-osasto/karjalan-heimo-lehti/

Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa: Lehtiluukku.fi/lehdet/karjalan_heimo

Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/jasenet/ 

Vanhempia vuosikertoja ja lehden artikkeleita voi lukea Sivistysseuran Sampo-tietokannassa:
Karjalansivistysseura.fi/sampo/fi

Lue nämäkin:

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.