Kandurahvahien kielis voidas tulla uvvet einehet nygyaigazien, koronah joudunuzien da pöllästynnyzien ristittyzien piälöih. Ylimiäräzet tuottehet jiähäh jällel. Kaikenmostu eluo on jo liigua, ei sen verdua jo pie rahvahale. Muailmu on täyzi lomuu da romuu. Rahvas toinah ruvetah enämbäl miettimäh hengih jiändiä da sobuh puutundua luonnonke. Toizin, ga sit ies muan loppevundu. Puuttujes sih sobuh mieleh juohtutah moizet kielet, kui meijän karjal. Sendäh ku karjalanmoizet kielet kerrotah mierole luonnos da kui senke pidäy olla da eliä hyväzilleh.
Rahvas ruvetah muuttumah pienembih da elämättömih kohtih
Vuozi 2020 pani meidy šokkah. Säräittäy kaikkii: poliitiekkoi, ekonomistoi, biznesmiehii. Dai oigiedu hengie tavallistu ristikanzua. Olen varmu sit, ku ristittyzien elaigutavat da arvot ruvetah muuttumah koronan periä jo nägyväh (dai jo muututahgi). Kuigi eländykohtat. Ristikanzan elaijan hindu on kazvamas da yhteiskundu on valmis muuttumah hengih jiändän periä.
Midä muudu vigua on muutundoih? Industrializatsien aigu loppih, XXI-vuozisuan rahvas olemmo postindustrializatsien polvi, valmehen elon käyttäjien polvi, suurih linnoih ajanuot elämäh. Jogatoizen mieles on se, mindäh minä rubien kazvattamah kakkuu kerran sidä suau ostua laukas, da laukaspäi ostettu kakku on kymmenii kerdoi huogehembi omua kazvatettuu. Nygöi tuotehmahtoloi muailmas on piäl suan kerdua enämbi, migu pidäy mierole. Čälläimmö ymbäristön tyhjänpäiväzen elon suamizekse. Myö olemmo pohjattomat rouno: meil liččajen ličatah kaikenmostu tuotehtu, myö vai ostammo da piemmö libo puolet jätämmö pidämätägi. Sit emmo tiijä, kui niilöis elolois piästä. Eloloin miäry kazvau, niilöin luadu huononou. Mua on täyzi lomuu da romuu, ekolougine katastrouffu on meidy kattanuh. Ližäkse korona järendi sen kattien. Kunne olis pajeta?
Toinah kandurahvahien pošti hyllätetyt da unohtetut muat roijah tuliel hyväs hinnas. Ven’angi muan rahvas jo täytty vägie ečitäh eländäh niškoi hil’l’azii kohtazii, kus ei ole liijakse liikkujua mieruo, kui suuris linnois, kudamis viirusat terväh tartutah toine toizeh. Ristittyöt jo puaššivutah elämäh pienembil joukkoloil da ruadamah loittuopäi. Minä smietin, jo lähimäzel vuozikymmenel ruvetah eloittamah tyhjii elämättömii kohtii da kehittämäh uuttu elohjiändytabua. Internetan suandu moizih kohtih roih piälimäzii tehniellizii ruadoloi, mindäh sendäh ristittyöt ei voija eliä nägemätä da kuulemata toine tostu. Huutorat da pienet rahvasyhtevykset toinah roijah movvas. Meččykorvet, järvirannat… Suuris linnoispäi, kus oli elettyy jo vuozisada-eräs, rahvas ruvetah pyrgevymäh luonnon helmah. Luonnon helmas eläjes pidäy toizenmostu tieduo kui linnois. Vot täsgi voidas olla hyövys luonnon helmas elänyzien da viegi eläjien rahvahan nerot da tiijot. Kandurahvahien kielet ollah piälimäzet täs.
Ruadoloin “kodivuttamine” vois kodivuttua karjalan kielengi
Midä pidäy tiediä eläjes pienembis kohtis? Midä ruadua? Midä panna piäh, mil elättiä piädy da omua vaččua? Minun mieles, täs ei ole nimidä pahuttu. Vai hyvytty. Tavallizen ristikanzan elaigu vois jagavuo kahteh: ruadua käzil da ruadua muadu, midä myö jo pošti unohtimmo pyrgijes linnalastu elaigua elämäh. Toine puoli – kehittiä palveluloi da mieron yhtesolendua internetan kauti. Kaksi hyviä: hyllännyöt muat ollah käytös, toine – rahvas ei hävitetty yhtevytty suurembah muailmah.
Muailman sotsiologat ennustetah sidä, ku kaiken ekonoumiekan kaupat roitah menemäs online dai kaupatgi roijah toizenmoizet. Kauppu ei rodei vai yhten myöndy – toizen ostandu, a roih “toizes korves eläjäle” minto uvven da mieldykiinittäjän taričendu. Ristittyöt ruvetah kaččomah toine tostu, toine toizen käytändölöi internetverkolois, ket mittuzil resursoil kehitytäh omis pienis kohtis. Vot se oman pienen yhtevyksen mito uuzi resursu rodieugi kaupakse. Hinnas roitah online-opastukset. Jo nygöi voit opastuo äijäh mih koispäi lähtettelemätä. Karjalan kieldy toinah voit tarita opastettavakse lähäzele yhtevyksele, kudai eloitti vahnan karjalazen muapalazen. Mindäh ei?
Myö vie emmo muga ammui elimmö pienien kylien elaigua da elimmö karjalankielisty elaigua omis yhtevyksis. Meijän vahnembi polvi vie hyvin mustau sidä. Tiettäväine, en voi painua sihpäi, ku kerran nygözet linnalazet karjalazet koronan periä ruvetah muuttamah omien eziižien kohtih, korbeh, järvilöin da jogiloin rannoil, ku meigävellen elaigu rodieu moine kui sada da kaksisadua vuottu tagaperin. Ei. Sidä ei jo rodei, tiettäväine dielo. Jälgimäzen vuozisuan suavutukset toinah voidas olla avus, ei maksa kuokkie muadu ičeväil luajitul kuokal. Ga oman pienen yhtevyksen luajindu da oman kielen käytändy kesken toinah voidas luadie meijän yhtevykses mieldykiinittäjän toizile yhtevyksile.
Kieli on ruavon bruja. Karjalan kieli ylen hyvin pädöy ruadajes onlinegi. Sidä voibi kehittiä palvelun kieleksegi da internetan kielekse. Se nägyy jo nygöigi. Myö, karjalaizet, olemmo nägeväzet toizile oman karjalazen kielen kauti. Oma kieli meile on muis erottai azii. Ozakse, jälgimäzen vuozisuan aigah karjalan kieldy hyvin suadih kirjoil, se on hyvin tutkittu da kehitetty. Meil jiäbi vai ottua net kai käyttöh. Sanakse, “omas korves” eläjes on kebjei luadie kielipezät da omakielizet opastukset. Täsgi sinulles karjalan kielen siirdämine tulijoile sugupolviloile.
Toizin sanojen, ainavo tiettäväine dielo täkse aigua on moine, ku muailmu jo ei rodei endine moine. Rahvas ei tietä, midä voibi roita huomei. Tämä kirjutettu ei ole enämbi sidä, ku tulies aijas huolissah olijan ristikanzan mieli, kudai ei ole juumoruagi vajai.
Tämä on minun omaničen kandu, monien mielevien ristittyzien kandoih pohjavunnuh. En varua jagua omii ajatuksii Oman Muan lugijoile mindäh sendäh olen sidä mieldy, ku midä enämbi on eri mieldy ymbäri, sidä parembi on eliä. Muailmu jo nikonzu ei rodei endine moine – tahtonemmo myö sidä vai emmo. Yhtelläh rahvahan kielet da muailman monikieližys voidas piästä ezil. Rahvas jo ylen terväh ruvetah eččimäh pienembii da elämättömii kohtii omah turvallizembah elaigah niškoi. Net ollah vähembäl varattavat viirusoin tartundois. Sanommo, korvet. Midä hyvytty pienis kohtis on, konzu ei ole suurii linnoi da suurii industrializii tuottehii? Mil vois täyttiä omua piädy? Tiettäväine, ekolougizil elandytavoil da uuzil enne tiedämättömil tiedoloil. Kandurahvahien kielet ollah suurembii vuittiloi sidä ekolougiedu, sendäh gu niilöis on syviä tieduo paikallizeh luondoh nähte.
Teksti: Natalja Antonova, Oma Mua 21.10.2020
Foto: Ezmäine oigies čuras enzimäzes riävys toinah olen Minä, Natalja Antonova, nävähtännyhes käymäh omas Ruizniemen korvespäi Petroskoile muzeih. Italielaine taidoilii Val’ter Molino piirdi tämän kuvan vuvvel 1962 da andoi sille nimen “Elos”. Täs häi ozutti vuvven 2022 eloksen dai hänen ennustukset stuanivuttih. Tämä kuva nygöi täytty vägie kierdäy internettua. Dai kui Molino tiezi piirdiä kuvah Minun?
