Artikkelit

Vuokkiniemeštä Jyškyjärveh: karjalaisie legendoja, elämäntapoja ta perintehie

Kirjoittanut: Toimitus
Julkaistu: 14.8.2020

Vienan Karjalan kahešša kyläššä Vuokkiniemeššä ta Jyškyjärveššä piettih kuvaukšie Karelija v fokuse-projektin puittehissa. Mitä miellyttävyä kuvaušryhmä näki ta tiijušti kylissä ta mistä rupieu kertomah fi lmilöissä?

Enšimmäisie mainintoja Vienan kahešta vanhašta kyläštä löytyy yli 400 vuotta takaperin. Ka ihmiset varmašti elettih näillä paikoilla šitä enneinki. Molommašša kyläššä šuurin oša eläjistä ollah karjalaisie. A konša kyšyt Jyškyjärveššä, äijänkö rahvašta pakajau vielä karjalakši, niin vaššatah: “Meijän kylaššä jo melkein ei paissa, ka Vuokkiniemeššä vielä paissah!” Šamua kuulet Vuokkiniemeššäki: “Jyškyjärveššä vielä paissah karjalakši, a meilä jo vähän ken muistau kieltä.”

On vaikie šanuo, missä kyläššä on enemmän karjalan kielellä pakasijie, ka molommašša kyläššä kieltä vielä voit kuulla: nuapurit, šukulaiset, kylän eläjät ta vierahat keškenäh paissah karjalakši.

Jyškyjärven muasterija

Voin varmašti šanuo: još tiijät karjalua, niin näissä kylissä matkuštuas’s’a voit paissa vain karjalakši käyttämättä venäjän kieltä ta melkein joka talošša šilma ymmärretäh. On šemmo sieki perehie, missä paissah vain karjalakši. Šemmoset ollah čikko ta veikko Polina ta Aleksandr Morozovit Jyškyjärveštä. Hyö ei paissa koissa venäjäkši, lapšuošta alkuan heij än pereheššä käytettih vain karjalua. Aleksandr Morozov jo monta vuotta eläy akan kera tuaton rakentamašša talošša. Šanterie tiij etäh Jyškyjärveššä kätövänä miehenä, puušeppänä, muasterina. Voipi šanuo, jotta kylän joka talošša on Šanterin luatima, rakentama tahi korjuama vehkeh. Mieš vielä lisyäy, jotta šemmosien, kuin hiän, miehien ruavolla kylä tulou kaunehemmakši.

– Milma kenkänä ei opaštan puušeppätaitoh. Mie iče kävin tuaton kera työpajašša, kačoin, mitä hiän ruato ta iče yritin mitänih luatie. Tuatto aina šano: “Još ruat mitänih, niin rua heti hyvin”. Konša hiän šano miula: “Moločča, poika!”, ni še oli korkein arvošana, muistelou Šanteri.

Matalla myö tutuštuma Jyškyjärven vanhimpah mieheh. Taito Malinen on tovellini jyškyjärviläini, taitaja venehien luatij a, oman kotišeuvun istorij an tutkija ta šäilyttäjä. Šemmoista tervehyttä, kun Taito Toivovičilla ei joka nuorella ole, a mieš vielä nytki käyt mečäššä poimimašša marjua, ruatau omašša puušeppäpajašša, polttau tervua, luatiu venehie.

Hänen työpajašša on erinomani tervan tuokšu. Taito Toivovič šanou, jotta ei huomua jo šitä tuokšuo ta jotta še on oikein tervehellini ta auttau mieštä olla tervehenä, vaikka monie vuosija mieš ruato uitošša ta tämä ruato oli hyvin vuarallini henkellä. Taito Malinen hyvin tietäy Jyškyjärven lähisie paikkoja. Hiän kerto, jotta kerran löysi epätavallisen kiven, kumpani muissuttau seitua.

– Tällä paikalla on äij än šemmosie kivijä, ka kaikki muut šeisotah kallivolla, a tämä šeisou pienillä kivilöillä. Eräš miun tuttava Šuomešta oli tällä paikalla ta hiän on šitä mieltä, jotta še on seita, šanelou Taito Toivovič.

Jyškyjärvi on karjalaisien käsityömuasterien, kalaštajien, hyväntahtosien ihmisien kylä. Još meinuat vierailla šiinä, niin šuunnittele kalaššušta, vet Jyškyjärven ympäri on monta kalapaikkua ta paikalliset eläjät kerrotah, mitein šuaha šuuri kala.

Vuokkiniemen juhla

Vuokkiniemeššä 1. ta 2. elokuuta juhlittih kylän 400-vuotisjuhlua. Vuokkiniemiläiset ta kylän yštävät Koštamukšen Vienašeurašta valmissettih mukava ohjelma.

Pruasniekka alko juokšušta Köynäš-košella. Koški on kaunis luonnon helmi. Vesi juokšou yheštä järveštä toiseh kahešša šalmešša, niissä onki koški. Ennein tällä košella oli vesimelliččä, šen lähellä oli laukunkantajien polku. Šitä polkuo myöten Karjalah tuli Elias Lönnrot ta näki mahtavan ta kaunehen Köynähän košen.

Onko mahollista šanuo, konša Ylä-Kuitin järven rannalla ašettauvuttih elämäh ihmiset? Ta mintäh hyö tultih näillä paikoilla? Vaštaukšie näih kyšymykših ei tiij etä. Onnakko karjalan kielen opaštaja, kotišeuvun istorijan tutkija Valentina Dmitrijeva kerto legendan, mintäh hänen mieleštä tänne tuli elämäh enšimmäini ihmini.

– Pienen järven rannalla eli pereh. Vanhemmat lähetettih oma poika kalaštamah. Poika kalašti pienillä järvilöillä ta hänellä puuttu vain pienie kaloja. Poika aštu ielläh ta näki šuuren järven. Hiän ajatteli, jotta niin šuurešša järveššä pitäis olla šuurta kalua ta hiän šai hyvän šualehen. Poika piätti, jotta tämän järven rannalla pitäis rakentua talo ta kuččuo elämäh šiih mielehisen tytön. Rahvaš šuatih tietyä, jotta eräš poika rupesi elämäh šuuren kalajärven rannalla ta niise tultih elämäh šinne. Näin ni ilmešty Vuokkiniemi Kuitin rannalla, kerto Valentina Arhipovna.

Matkuštuas’s’a karjalaisie kylie myöten šuau tiij uštua äijän legendoja, nähä erilaisie kaunehie paikkoja, tutuštuo mukavih ihmisih. Projektin rajoissa valmissetuissa ohjelmissa kyllä kerrotah niistä, ka äijyä mukavampi on ičen šuoriutuo matkah ta nähä Vienan kylien kaunehuttaomin šilmin.

Teksti ta foto, Uljana Tikkanen, Oma Mua 12.8.2020

Lue nämäkin:

Suurustu suuh, mieldy piäh

Suurustu suuh, mieldy piäh

Kohtuine naine täytty vägie vuotti, konzu lapsi syndyy. Synnytykseh varustuttih jo ennepäi, sihgi niškoi rahvahan keskes oldih tietyt omaluaduzet tavat. Nämmii taboi tiettih da novvettih enimyten akat: enzimäzikse n’ababuabo da suguh kuulujat naizet da susiedat....

Peša Ruočin paginoi: A, kuulehai sinä, neičykkäne

Peša Ruočin paginoi: A, kuulehai sinä, neičykkäne

Ku myö, karjalazet, jouvvuimmo lähtemäh evakkoh, saimmo nähtä monenluadustu vastahottamistu. Vastahottajis oza oli hyvii ihmizii, oza vähembän hyvii. (Pahoi ihmizii taki Suomes ei ni ole.) Vai oldihbo vastahottajat kedä täh, myö panimmo merkil, što meidy ei ni oldu...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.