Vuokkiniemen eläjät ta vierahat 30. heinäkuuta piettih piäkyläpruasniekkua, Il’l’anpäivyä. Laulut, tanššit, runot, kotikyläläisien kunnivoittamiset, muasteri-opit ta eri kulttuuritoimintalajit oltih ohjelman keškipaikalla. Toimenpivon järještäjinä oltih Sredakeškuš ta Kylätalo.
Tavan mukah tapahtuma alko sluušpašta Jumalan Iänitorvi Il’l’alla nimitetyššä kiriköššä. Juuri tämä pyhä on Vuokkieniemen šuojelija. Pruasniekan piäkentäkši tuli kylän istorijallini oša, missä šeisou Ončin talo ta vanhoja aittoja.
Onnittelomah Vuokkinientä ta šen eläjie tuli luovie kollektiivija Koštamukšešta. Šielukkahie karjalaisie lauluja esitti paikallini Kataja-ryhmä. Šen ošallistujat vejettih keräytynyitä tervehyškruukah. Vet juuri näin, yhtehiseštä kruukašta aikanah alettih kaikki kyläpruasniekat. Ennein nuoret prihat otettih tyttöjä kiäštä ta arvoššettih heitä kämmenien mukah. Šiitä, tulouko tytöštä hyvä naini, kerrottih hänen ruatajat kiät. Laiskimukšilla ei ollun hyvyä mainehta.
Piirin johtaja Sergei Novgorodov myönti kiitoškirjasie Vuokkiniemen järještöillä ta eläjillä, kumpaset pannah omie voimie ta šieluo kylän kehittämiseh. Sergei Nikolajevič niise onnitteli tämän vuuvven vanhimpie päivänšankarija. Johtaja palkičči karjalaisen kulttuurin Viena-šeuran ta Kataja-folkloriryhmän ošallistujua Valentina Dmitrijevua kiitoškirjasella panokšešta karjalan kielen ta kulttuurin šäilyttämiseh Karjalan kanšallisen ta alovehellisen politiikan ministerijöltä. Cipl’onok-šakkiklubin ohjuaja, Karel’skii okatiš-rikaštamon ruataja Sergei Zarukin mainičči omien opaštujien šuavutukšie. Nuoret šakinpeluajat šuatih muistilahjoja.
Ončči-kauppiehan entiseššä vieraštalošša guru Art’om Rabtsun vietti čäijyseremonijan. Nuori mieš esitti eri karjalaisie ta kiinalaisien čäijylajija. Hiän iče keräsi ta fermentoi karjalaista čäijyö paikallisista heinistä ta marjoista. Maissannan aikana keräyty talo oli täyši rahvašta, kummalliset tuokšut liijeltih vanhan talon ilmašša.
Ončči-kauppiehan entiseššä vieraštalošša guru Art’om Rabtsun esitti eri čäijylajija.
Pruasniekašša oli äijän ruattavua šekä aikuhisilla, jotta lapšilla. Järještäjät šijotettih temattisie pihatiloja eri makuh. Halukkahat voitih paissa karjalakši, kuot’ella omie voimie kuvonnašša, rakentua karjalaini talo miniat’uurašša, liittyö ekskursijoh kylyä myöten ta niin ielläh.
Vuokkiniemi on aina ollun tunnettu omista nerokkahista eläjistä. Karjalan kanšallisen teatterin yhen enšimmäisistä näyttelijistä Irja Remšujevan punukka Leon Terez ilmotti kirjašta, kummaista esitetäh šyyškuušša Petroskoissa. Hänen ämmö Irja Zaharovna šynty Vuokkiniemeššä. Naini oli tašavallan piäteatterin yksi enšimmäisistä ammattinäyttelijistä. Hänen punukat valmissettih kirja, kumpani pohjautuu arhiivavalokuvih, tosiaseih ta muisselmih kanšallisen teatterin enšimmäisistä näyttelijistä. Šen nimi on “Kanšallini teatteri. Unohetut nimet…”. Leon Terez lupasi lahjottua ainutluatusen painokšen kappalehen Kylätalolla tänä šykšynä.
Pruasniekan lopušša esiinty Värttinä-teatteriryhmä Jyškyjärven kyläštä. Nuapurit esitettih omaluatuni ta humorini Jyškyjärven katrilli -spektakli.
Mitä perintehie vielä onnistu piteliytyö šinä päivänä? Tietyšti, šiä oli vihmani ta viluččaini. Ka kotišeututkijan ta pruasniekan ošallistujan Valentina Dmitrijevan mukah Il’l’anpäivänä Pyhä Il’l’a heittäy kiven veteh ta harmua heponi ei nävy aijan takana. A tämä merkiččöy, jotta vesi tulou kylmäkši, a päivä – pimiekši. Ka kaččomatta pilviseh šiäh ta tarkkoih kanšaneinuššukših pruasniekka onnistu!
Teksti ta foto: Aleksandra Lesonen, Oma Mua 10.8.2022
