Ylpeää ja rohkeaa karjalaisuutta – kuinka korusuunnittelukilpailun voittajaehdotukset syntyivät?
Karjalan Sivistysseura järjesti viime vuonna kaikille avoimen korusuunnittelukilpailun, jonka tavoitteena oli löytää ehdotuksia tulevaisuuden karjalaisesta kansankorusta. Kilpailuun saapui 35 inspiroivaa ehdotusta, joista palkittiin viisi.
Nyt kilpailussa menestyneet suunnittelijat Mira Martikainen, Mari Villanen, Kirsi Ranta, Saara Tuppurainen ja Pola Laamanen kertovat itse, kuinka heidän ehdotuksensa syntyivät. Uutinen korusuunnittelukilpailun voittajista julkaistiin Uutisčupussa joulukuussa 2025.
Kysyimme jokaiselta palkitulta,
1) miten he innostuivat osallistumaan tähän korusuunnittelukilpailuun,
2) miten oma ehdotus syntyi,
3) mitä he halusivat kertoa koruideallaan ja
4) mitä tällainen koru voi kertoa kantajastaan.
Lopuksi kysyimme heiltä myös muutamia yksilöityjä kysymyksiä.
1. palkinto
Mira Martikainen: ”Kaipuu”
”Karjalainen kulttuuri kiinnostaa ja viehättää. Koin korun suunnittelutyön mielenkiintoiseksi ja haastavaksi, koska halusin jotain uutta. Olen koulutukseltani graafisen suunnittelijan lisäksi myös artenomi, muotoilija. Opintoihini kuului metalli- ja puutöiden sekä niiden työstölaitteiden hallinta. Maalaamisen ja piirtämisen lisäksi muotoilen ja suunnittelen paljonkin erilaisia käyttöesineitä omaksi huvikseni.
Halusin suunnitella sellaisen korun, joka muotokieleltään istuisi monen erilaisen ihmisen kannettavaksi. Eli pyrin suunnittelussani unisex-koruun. Pohdin myös, että korun ei ehkä pitäisi olla liian abstrakti, vaan se kuvaisi selkeästi jotain karjalaisesta kulttuurista ilman, että se sisältäisi usein käytettyjä visuaalisia elementtejä. Vahva vertikaalinen koru oli ollut jo pitkään mielessäni. Se kuljetti pian minut tarkastelemaan lisää karjalaista arkkitehtuuria, jota olen aina ihaillut.
Hain korun olemukseen vahvaa sanomaa. Tämä koru kertoo karjalaisesta kauneudenhalusta ja -tajusta, jota on aina kuljetettu mukaan kaikkeen mahdolliseen – myös itsevalmistettujen arkisten käyttöesineiden olemukseen. Karjalainen, visuaalisesti eloisa kulttuuri kertoo elämänilosta ja sen tärkeydestä, vaikka se vaikuttaisi vaatimattomalta ja sen saavuttaminen olisi haasteellista. Itse näen korun persoonan ’ylpeänä’ ja ’rohkeana’ karjalaisuuden merkkinä ja paaluna.
Minusta koru kertoo sen kantajan karjalaisista juurista tai vahvasta ’myötäkaipuusta’, jota sodissa menetetty Karjala hänessä ehkä aiheuttaa. Riipuksen pilarimuoto kantaa voimakasta sanomaa. Kuten jo kilpailutyön perusteluissa totesin, vahvat muistot ja perinteet tarvitsevat säilyäkseen myös ’vertais’tukipilareita ja yhteisöjä, jotka pitävät yllä arvokasta toimintaa. Vaikka koru on pienoiskoossa yksinkertainen tekninen rakenne rakennuksessa, se kertoo taidosta tehdä ja tarpeesta nähdä kauneutta kaikissa arjen yksinkertaisissa elementeissä.”
Mira, olet graafinen suunnittelija, kuvittaja, muotoilija ja taiteilija; oletko suunnitellut koruja aiemminkin?
”Kyllä olen suunnitellut ja valmistanutkin muutamia koruja, työpöydän laatikkoon tosin. Joskus olen kaivannut käyttööni jotain tietynlaista korua, jota ei tunnu olevan missään kaupan. Silloin tulee mietittyä, että pitäisi varmaan valmistuttaa sellainen.”
Olet aiemmin tehnyt kuvituksen Juminkeon julkaisemaan kirjaan Veenkoirasta vaakalintuun – Kalevalan eläimiä (2022). Oletko tehnyt myös muita kalevalaisuuteen tai itämerensuomalaiseen ja karjalaiseen kulttuuriin liittyviä töitä?
”Vuonna 2017 valmistui graafisen suunnittelun ja muotoilun tutkielmani Kalevalan runomerkit. Merkit tiivistävät Kalevalan runot uudella tavalla visuaalisiksi merkeiksi, jotka kiteyttävät runon tapahtumat tai ydinviestin ikään kuin liikemerkiksi. Liikemerkit ja symbolit ovatkin olleet aina suuri kiinnostukseni kohde. Erilaisia tunnuksia yrityksille ja yhteisöille olen suunnitellut useita satoja. Nämä Kalevalan 50 eri runomerkkiä ovat olleet esillä muun muassa Oriveden Taitokeskuksessa sekä Kalevalan ja karjalaisen kulttuurin keskuksessa Juminkeossa, Kuhmossa.
Viime vuoden elokuussa pidin Tampereella Kalevala-aiheisen näyttelyn ’Mielen juurakko’, joka piti sisällään maalauksia, reliefejä ja veistoksia. Näyttely tarkasteli kansalliseepoksemme tapahtumia sen henkilöhahmojen kautta. Teokset kuvastivat kalevalalaisen ajan ihmisen monimutkaisia mielen tunnetiloja sekä elämän hankalaa ja kovin juurakkoista matkaa.”
Mikä on suhteesi karjalaisuuteen?
”Vanhempani ja isovanhempani tulevat Pohjois-Karjalasta, ja olen viettänyt lapsuudessani kaikki kesät ja joulut Lieksa-Nurmes-sektorilla. Opiskelun jälkeen asuin 10 vuotta Joensuussa. Pielisen ympäristö ja kansallismaisema Kolin metsät ovat tuttuja ja rakkaita.”
Mitä harrastat tai tykkäät tehdä vapaa-aikanasi?
”Kaikenlaisen suunnittelun, taiteilun, veistelyn ja väkertämisen lisäksi vanha hirsitalo maaseudulla pitää kyllä kiireisenä ja keksii tekemistä asukkailleen. Mutta metsät ympärillä kutsuvat usein patikoimaan ja järvi melomaan. Avantouintiin olen hurahtanut viime vuosina.”
2. palkinto
Mari Villanen/Kukkikoru: ”Konnikkainen”
”Tuttavani vinkkasi minulle kilpailusta. Koska karjalaisuus on itselleni rakas aihe, niin innostuin heti korukilpailuun osallistumisesta. Konnikkainen oli kypsynyt koruna mielessäni jo jonkin aikaa, ja se oikeastaan odotti oikeaa hetkeä toteutukselle.
Halusin luoda pienet korvakorut, jotka koostaan huolimatta ovat visuaalisesti voimakkaat ja kantavat mukanaan syvempää symboliikkaa. Rakastan karjalaisten käsityökuvioiden graafisuutta, ja minua kiehtoo niiden symboliikka ja nimet. Lisäksi pidän karjalaisista ja inkeriläisistä kansanrunoista, lauluista, tavoista, perinteistä ja erityisesti loitsuista. Oikeastaan Konnikkainen syntyi kaikesta tästä: kuvioiden voimasta, runoista ja loitsuista sekä perinteistä ja merkityksistä, jotka itseäni inspiroivat ja koskettavat.
Korun suunnittelussa ja tekemisessä oli tärkeää, että se sopii monenlaisiin tilanteisiin. Halusin luoda korun, jonka käyttö tuntuu luontevalta erilaisille ihmisille ja joka istuu helposti monenlaisiin tyyleihin.
Tämän korun kautta haluan korostaa erityisesti luontoyhteyttä ja mystiikkaa. Sana konnikkainen, tai lyhyemmin konnikka, on tarkoittanut sammakkoa laajalla alueella Karjalankannaksella. Vanhassa suomalaisessa kansanperinteessä sammakolla nähtiin vahva yhteys luontoon – sen ajateltiin liikkuvan veden ja maan, elämän ja kuoleman sekä näkyvän ja näkymättömän rajapinnoilla. Juuri näiden ominaisuuksien takia sammakkoa käytettiin Karjalassa apuna loitsuissa, taikojen vahvistajana ja erilaisten voimien kantajana. Ehkä siksi sammakkoa vähän pelättiin sen maagisuuden vuoksi, mutta samalla siihen suhtauduttiin kunnioituksella.
Konnikkainen kertoo kantajastaan monenlaisia asioita – esimerkiksi kiinnostuksesta ja arvostuksesta karjalaista kulttuuria kohtaan tai halusta pitää kansanperinnettä elossa. Korun merkitys voi olla myös henkilökohtainen, kuten yhteys omiin juuriin. Se voi edustaa jatkuvuutta, identiteettiä tai ylpeyttä omasta taustasta. Toki koru voi olla myös puhtaasti esteettinen valinta, mutta usein mukana kulkee myös korun symboliikka, tarina tai luontoyhteys – ne asiat, joita haluaa tuoda esiin omassa tyylissään.”
Mari, olet korusuunnittelijana toteuttanut karjalaisuutta ilmentävää Kukkikoru-sarjaa jo pidemmän aikaa – miten nyt suunnittelemasi Konnikkainen liittyy Kukkikorujen perheeseen?
”Kukkikoru tekee mustia puukoruja, jotka ammentavat inspiraationsa karjalaisista kuvioista, kansanrunoista, loitsuista ja perinteestä. Konnikkainen-koru jatkaa tätä linjaa luontevasti ja vahvistaa sarjaa omalla tarinallaan.”
Miten ja milloin Kukkikoru-konsepti syntyi?
”Kukkikoru on ollut ajatuksissani jo pitkään ennen kuin siitä tuli totta. Julkaisin ensimmäisen korun noin vuosi sitten. Olen koruartesaani ja graafikko, ja tässä projektissa saan vihdoin yhdistää molemmat intohimoni ja osaamiseni. Kukkikoru on syntynyt kiinnostuksesta omiin juuriin ja halusta vaalia karjalaista kulttuuria. Se on syntynyt tarpeesta luoda koruja, jotka tuntuvat merkityksellisiltä ja joita haluan itsekin kantaa.
Minulla on isän puolelta karjalaiset sukujuuret, joista olen tosi ylpeä. Olen viettänyt paljon aikaa lapsuudessani Savossa Karjalasta evakkoon lähteneiden isovanhempieni kanssa. Mummolassa sain kasvaa karjalaisen kulttuurin keskellä, ja olen isovanhemmilleni näistä ajoista tosi kiitollinen.”
Mitä harrastat tai tykkäät tehdä vapaa-aikanasi?
”Vietän vapaa-aikaa mielelläni luonnossa. Eläimillä on aina ollut elämässäni tärkeä rooli, ja arkeen iloa ja tasapainoa tuo erityisesti pieni Flora-koira. Olen luonteeltani aika vahvasti koti-ihminen, mutta tykkään myös matkustella.
Ystävät ja läheiset ovat minulle tosi tärkeitä. Hyvä ruoka on iso osa omaa elämää, se kokoaa ihmiset yhteen ja tekee arjen hetkistä erityisiä. Tämä tapa on varmaan peruja mummoltani. Hän teki paljon karjalaista ruokaa ja keksi lennosta kaikenlaisia pieniä juhlia ja hetkiä, joissa tärkeintä oli hyvä ruoka ja seura.
Olen aina ollut visuaalinen tyyppi, ja kauniit asiat sekä nostalgia inspiroivat paljon. Minusta löytyy edelleen se pieni tyttö, joka rakastaa animaatioita ja kauniiden esineiden keräilyä.”
3. palkinto
Kirsi Ranta: ”Karjalani”
”Mummini kertoi meille lapsenlapsilleen kokemuksiaan karjalaisuudestaan. Hän kertoi meille myös Karjalan Sivistysseurasta. Päädyin tutkimaan hänen lapsuuden tarinaansa uudelleen, minkä seurauksena päädyin myös osallistumaan tähän korukilpailuun. Haluan koruideallani kunnioittaa edesmennyttä mummiani ja omia juuriani.
Innostun kuovioista ja kuoseista. Ne ovat ehdotuksessanikin keskiössä. Halusin tehdä kuvion, joka muistuttaa tyyliltään karjalaisia tekstiilejä. Halusin ehdottaa vanerille painettua puista korusarjaa, jossa on yksinkertainen toteutus ja että koruja voisi valmistaa pienessäkin erässä. Korujen lisäksi ehdotin mukaan heijastinta, joka on myös mielestäni arjen koru.
Karjalaisuus merkitsee minulle sukua ja juuria ennen kaikkea. Se merkitsee myös mummiani ja hänen vahvaa ja sisukasta luonnettaan, joka toivottavasti elää myös meissä kaikissa hänen lapsenlapsissakin omalla tavallaan.
Vapaa-ajalla rentoudun kahden koiran ja mieheni kanssa. Nautin piirtämisestä ja käsillä tekemisestä. Usein minulla onkin jokin projekti menossa. Tällä hetkellä meneillään on kuvitusprojekti, jota teen digitaalisesti.”
Erityismaininta luovuudesta ja perinteiden kunnioittamisesta
Saara Tuppurainen: ”Kukkilintu”
Saara, miten innostuit osallistumaan tähän korusuunnittelukilpailuun?
”Äiti kertoi siitä minulle ja halusin osallistua.”
Millaisen korun halusit tehdä?
”Halusin tehdä korun, jota voisin itse käyttää. Mieleen tuli paljon ideoita, mutta valitsin koruun Kukkilinnun.”
Mitä muuta haluaisit kertoa korusuunnittelukilpailuun osallistumisesta?
”Korun suunnittelu oli mukavaa.”
Onko sinulla karjalaisia tai karjalaistaustaisia ihmisiä lähipiirissä?
”Minä olen karjalainen ja perheeni on karjalaisia äidin ja mamman puolelta.”
Mitä olet kuullut karjalaisuudesta?
”Olen kuullut siitä paljon. Olen osallistunut karjalaisiin juhliin ja tapahtumiin. Olen ortodoksi. Osaan myös vähän karjalan kieltä.”
Mitä harrastat tai tykkäät tehdä vapaa-aikanasi?
”Soitan selloa. Tykkään hoitaa kissoja, askarrella, pelata ja olla kavereiden kanssa.
– Kiitos haastattelusta! Passibo!”
Erityismaininta luovuudesta ja käsityön ylläpitämisestä
Pola Laamanen: ”Lost Thread” -korvakorusarja
”Huomasin kilpailukutsun juuri sopivalla hetkellä – olin jo työskennellyt useamman kuukauden oman, Koneen Säätiön tukeman projektini Karjalan Lanka – Karelian Embroidery Reimagined parissa, joten tuntui heti siltä, että tähän minun täytyy osallistua. Muistan ajatelleeni: ’Tämä on juuri minua varten.’ Sitten tajusin, että aikaa oli vain noin kymmenen päivää, joten käytännössä tiputin kaiken muun ja juoksin saman tien helmikauppaan. Lähdin helmikauppaan lasten kanssa, löysin täydelliset helmet omaan työhöni – ja rauhan säilyttämiseksi kotiin lähti myös yksisarvishelmiä lapsille… karjalainen perinne kohtasi perhe-elämän ilon! Siitä tuli pieni luova sprintti: keskityin täysin korujen tekemiseen ja siihen, että sain työn valmiiksi ja lähetettyä ajoissa.
Ideani oli yhdistää kirjontataustani selkeään ja käytettävään korumuotoon. Tein korvakoruparin, jossa on kaksipuoleinen kirjonta puuvillakankaalle. Kirjottu pinta on topattu ja viimeistelty helmikirjonnalla sekä riippuvilla helmillä, mikä luo kosketeltavan, hieman leikkisän ja kansanomaisesta muotokielestä inspiroituneen kokonaisuuden.
Visuaalisesti halusin nostaa esiin perinteisiä kuvioita yhdistäen tietyn perinteisen kukka-aiheen geometriseen muotoon. Annoin itselleni luvan tehdä henkilökohtaisen tulkinnan: minulle kukkamaiset elementit viittaavat toiveeseen hyvistä sadoista ja hyvästä onnesta työssä ja elinkeinoissa, kun taas geometrinen rakenne puhuu naisellisesta voimasta – hiljaisesta girl powerista, joka on ikään kuin koodattu ornamenttiin. Pidin väripaletin lähellä perinteisiä karjalaisen kirjonnan värejä, mutta lisäsin siihen ajan patinan tuntua.
Yksi tärkeimmistä tavoitteista oli tehdä korvakoruista kevyet, mukavat ja helposti pidettävät, mutta silti luonteikkaat. Minulle ne ovat kesäkorvakorut: sellaiset, jotka sopivat festareille, aurinkoiseen päivään tai hetkiin, jolloin haluaa ripauksen kansanomaista charmia ja persoonallisuutta. Ajattelen, että ne sopivat ihmiselle, joka nauttii yksityiskohdista eikä halua piilottaa leikkisää puoltaan.”
Pola, olet kirjontataiteilija; oletko suunnitellut koruja aiemminkin?
”Kyllä! Aloitin korutaiteilijana jo vuonna 2016. Tein noin viiden–kuuden vuoden ajan käsinkirjottuja rintakoruja, korvakoruja, kaulakoruja ja sormuksia, joiden inspiraatio tuli usein linnuista ja kasveista. Vähitellen painopiste siirtyi kohti kuvataidetta, ja Suomeen muuton jälkeen aloin kehittää suurempia tekstiilitaideteoksia. Korutausta näkyy kuitenkin edelleen vahvasti siinä, miten ajattelen materiaaleja, yksityiskohtia ja puettavaa taidetta. Minulla on yhä ajoittain voimakas tarve tehdä myös koruja. Ennen näitä karjalaisteemaisia korvakoruja toteutin esimerkiksi pienen, rajoitetun erän kalakorvakoruja, jotka saivat inspiraationsa puolisoni kalastusvälinelaatikon vieheistä.”
Mikä on suhteesi karjalaisuuteen?
”Kuvailisin itseäni uteliaaksi ihailijaksi. Minulla ei ole varmistettuja sukujuuria Karjalasta, mutta näen karjalaisen kulttuuriperinnön tärkeänä ja merkityksellisenä osana historiaa – ja visuaalisesti karjalainen kirjonta on uskomattoman rikasta. Kuviot ovat yksityiskohtaisia, kerroksellisia ja täynnä tarinoita. Minulle tämän perinnön kanssa työskentely tuntuu siltä kuin avaisi varovasti oven johonkin vanhaan ja arvokkaaseen ja etsisi tapoja tuoda sitä nykypäivään kunnioittavasti. Kun katson arkistotekstiilejä, koen usein tekijän läsnäolon. Osa töistä on huolellisia ja tarkkoja; osa vapaampia, ja niissä näkyy pieniä epäsäännöllisyyksiä – joskus jokin elementti puuttuu tai poikkeaa. Voin kuvitella kirjontailtoja, joissa kiinnostava juoru on vienyt ajatukset hetkeksi ja jättänyt jälkeensä pienen poikkeaman. Kun ajattelen tätä, tunnen olevani lähempänä niitä naisia, jotka aikoinaan pistelivät näitä kirjontoja – en siis ajattele vain kuvioita, vaan myös niiden takana olevia ihmisiä.”
Mitä harrastat tai tykkäät tehdä vapaa-aikanasi?
”Koska kirjonta on minulle se pääasiallinen taiteellinen tekemisen muoto, huomaan usein, että muut luovat tekemiset muuttuvat “vapaa-ajan harrastuksiksi”. Osallistun silloin tällöin Helsinki Urban Sketchers -tapaamisiin, joissa kokoonnumme eri paikkoihin Helsingin seudulla ja teemme paikan päällä luonnoksia siitä, mitä näemme. Jos kiinnostaa, heidät kannattaa etsiä – ehkä seuraava piirtokerta sattuukin järjestymään juuri sinun lempipaikassasi.
Pidän myös päiväkirjan/journalin tekemisestä. Se auttaa minua pysymään arjessa kiinni ja seuraamaan deadlineja, mutta samalla se on luova tila: osittain teen bullet journalia (bujoa), osittain muistiinpanoja, piirroksia, tarroja ja pieniä arjen havaintoja. Se on minulle kuin pieni turvapaikka, joka pitää minut tasapainossa päivästä toiseen – ja rehellisesti sanottuna myös oikein hyvä tekosyy ostaa tarroja paikallisilta kuvittajilta.”
Haastattelijana Katri Kovasiipi
________________________________
Tekijänoikeus- ja mallisuojasyistä emme tässä vaiheessa julkaise kuvia koruideoista. Palkittujen koruehdotusten valmistukseen ottamisesta käydään erilliset sopimusneuvottelut suunnittelijoiden ja Karjalan Sivistysseuran välillä. Kaikki ehdotuksiin liittyvät immateriaalioikeudet kuuluvat tekijöille.
________________________________
Karjalan Sivistysseuran korusuunnittelun voittajista kerrotaan myös 20.3.2026 ilmestyvässä Karjalan Heimon tuplanumerossa 1–2/2026.
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta.
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa.
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/liity-jaseneksi/
Lähetä palautteesi tästä artikkelista: