Pääkirjoitus | Ajattelemisen aihetta
JO VARHAISESSA LAPSUUDESSANI kuulin isäni toisinaan puuskahtavan: ”Kun ihmiset eivät ajattele!”
Isän sanat ajoivat minut suhteellisen varhain pohtimaan, mikä on oikeasti oma ajatukseni, mikä on jonkun muun minulle syöttämä ajatus. Näiden erottaminen toisistaan osoittautui vaikeaksi, ellei mahdottomaksi tehtäväksi.
Sen ymmärsin, että isäni korosti itsenäisen ajattelun merkitystä. Myöhemmin myös lukion matematiikanopettajani antoi oppilailleen selkeän neuvon: lukekaa ja kuunnelkaa erilaisia näkökantoja, ja muodostakaa vasta sen jälkeen oma näkemyksenne.
NÄISTÄ MUISTOISTA kuluneiden vuosikymmenten mittaan maailman informaatio- ja viestitulvat ovat ryöpsähtäneet tsunameiksi. Tässä ajassa suosituinta ei olekaan oikeaksi todistettu tieto vaan viihdyttävä sisältö, meemit, mitä uskomattomimmat jutut, salaliittoteoriat, kärkevästi liikkeelle runtatut häikäilemättömät ja ihmisarvoa halventavat roiskautukset. Mitä röyhkeämmin puhuu ja toimii, sitä mahtavammille paikoille maailman politiikassakin näköjään pääsee. Varallisuus ja vaarallisuus lyövät kättä yli valtamerten.
Jääkö tämän metelin keskellä omille ajatuksille yhä vähemmän tilaa? Sen paremmin omien ajatusten kuin tieteen ja taiteenkaan tuottaminen ei onnistu tyhjiössä. Joskus tieto laittaa myös tunteet liikkeelle – syntyy tieteen ja taiteen liittoja.
VAHVASTI HISTORIANTUTKIMUKSEN avaamiin tietoihin pohjautuva Klaus Härön elokuva Ei koskaan yksin sai omassa mielessäni aikaan myllerryksen. Piti katsoa uudestaan Steven Spielbergin ohjaama Schindlerin lista (1993). Oli tartuttava Elina Sanan (Suomisen) tietokirjoihin Kuolemanlaiva S/S Hohenhörn ja Luovutetut.
Näitä kirjoja on käyttänyt yhtenä lähteenään myös historioitsija Pekka Vaara, joka on kirjoittanut tähän lehteen vaikuttavan artikkelin Aleksi Nurmesta, tiettävästi ainoasta vienankarjalaisesta, joka lähetettiin Suomesta toisen maailmansodan aikana keskitysleiriin Saksaan. Näkökulma on ainutlaatuinen, vaikka se resonoi myös Härön kiitetyn elokuvan sisältöjen kanssa.
27.1.2025 EUROOPASSA vietettiin holokaustin uhrien muistopäivää. Suomessa päivä tunnettiin aiemmin vainojen uhrien muistopäivänä. Vaikka muistopäivän nimi on viime vuonna muutettu kansainvälisen käytännön mukaiseksi, on yhä edelleen tärkeää muistaa kaikkia vainojen uhreja.
Vielä tärkeämpää on estää maailmaa tuottamasta uusia vainottuja. Vähemmistöjä on puolustettava, myös kieli- ja kulttuurivähemmistöjen ääntä on pidettävä esillä yhä voimakkaammin. Tilaa moniarvoiselle keskustelulle ei anneta ylhäältä päin, se otetaan ja luodaan. Ihan itse ajatellen.
____________________________
Pääkirjoitus on julkaistu Karjalan Heimossa 1–2/2025.
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta.
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa.
Lehtiluukun selailunäkymässä voit myös lukea vapaasti Karjalan Heimon pääkirjoituksia ja kunkin lehden kahta ensimmäistä aukeamaa.
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: Karjalansivistysseura.fi/yhdistys/liity-jaseneksi/