Kielten sallittua sekakäyttöä – Itämerensuomalaiset kielet taipuvat sekakieleksi
Sosiaalisessa mediassa läpilyönyt @segasukukiel yhdistelee suomea, viroa, karjalaa ja eteläviroa. Lähisukukielten pohjalta rakentunut sekakieli herättää uteliasta kiinnostusta ja luo yhteyksiä itämerensuomalaisten välille.
Pääkuva: Nalle Puh -meemi Segasukukielen Instagram-tililtä. Lähde: Nico Johannes, Segasukukiel
“Kui se või olla nii et me võime räägii sellaises kieles mi on selgee suomalaisile, eestiläisile, karjalaisile jne? Meil kaikil on jagattu kielelline perimus, mi sisäldäb võib-olla kolm-neli-viistuhat sanaa. […] Ja nigu nyt näete, ei meil aina ole tarvis englandi kielele, ku me jutustame yhtes. Se ongi miks minä yritän jagaa sugu- ja segakielte iloo ja reemuu kaigile.”
Näin kertoo Nico Johannes, joka tekee sosiaaliseen mediaan Instagram-alustalle sekasukukielistä sisältöä. Kyseessä on itämerensuomalaisista kielistä rakentunut välikieli, jota ei tarvitse opiskella ymmärtääkseen sitä, mikäli hallitsee yhtä itämerensuomalaista kieltä.
Tampereella asuva Nico on englannin kielen opettaja, muusikko ja aktiivinen kieliharrastaja. Viitisen vuotta sitten hän innostui suomalais-ugrilaisista kielistä karjalan kielen kautta.
– Ymmärsin, että karjalahan on tosiaan oma erillinen kielensä. Siinä samassa rytäkässä kiinnostuin laajemmin sukukielistä. Silloin oli pandemia-aika, mutta siitä lähtien, kun turvallinen matkustaminen Viroon on ollut taas mahdollista, olen ollut viron kanssa aktiivisesti tekemisissä.
Nico on opiskellut viroa enimmäkseen kielisovellusten kautta sekä käytännön tilanteissa. Karjalaan hän on tutustunut työväenopiston ja Itä-Suomen yliopiston kursseilla sekä Tampereen paginpertissä. Myös eteläviron murteet ja niistä erityisesti võro kiil on tullut tutuksi.
Viron-matkoillaan Nico huomasi ihmettelevänsä, miten vähän läheiset sukukansat tuntevat toisiaan tai osaavat toistensa kieltä. Esimerkiksi kahvilassa tilaamiseen tarvitaan käytännössä lähes samoja sanoja, mutta niiden sijasta keskinäisessä vuorovaikutuksessa käytetään englantia. Tämä sai Nicon pohtimaan, voisiko kommunikointi tapahtua sukukielten yhteisen sanaston pohjalta.
Suosittu kuriositeetti
Elokuussa 2025 Nico julkaisi ensimmäisen sekasukukielellä puhutun videon Instagram-tililleen (@segasukukiel). Hän halusi kokeilla, ymmärrettäisiinkö sekakielistä puhetta eri kieliyhteisöissä. Ensimmäisen julkaisun jälkeen seuraajakunta alkoi kasvaa huikeasti, ja helmikuussa 2026 tilillä oli jo yli 12 000 seuraajaa.
Englanninkielistä sisältöä pursuavassa somessa sekasukukielen kaltainen kuriositeetti kiinnittää huomiota monestakin syystä. Nico arvelee yhdeksi tekijäksi sitä, että lähisukukielten puhujat ovat todellisuudessa hyvin kiinnostuneita toisistaan. Nico on pyrkinyt tilinsä kautta osoittamaan, että yhdenkin itämerensuomalaisen kielen voimavaroilla voi melko vaivatta kommunikoida muiden lähisukukielten puhujien kanssa.
Toinen syy sekasukukielen menestykseen piillee huumorissa. Instagram-tilillä julkaistuissa meemeissä seikkailee ikonisia ja tunnistettavia hahmoja, kuten Nalle Puh, Spiderman ja Muumit. Hahmojen kylkeen on yhdistetty kielivertailuja, joista selviää Niiskuneidin olevan livvinkarjalaksi Ninnineidoi ja viroksi Piripiiga, Mörön taas Mörgö ja Urr.
– Tässä ollaan kielen kanssa tekemisissä, mutta nykyisessä kuva-ajassa juuri ei-kielellinen elementti toimii sisäänheittokeinona, mikä on hassua. On kiva laittaa pieniä kieliä rinta rinnan näiden isojen kansalliskielten kanssa, Nico kertoo.
Tiliä luodessaan Nicoa henkilökohtaisesti kiinnosti, miltä sekasukukielen ortografia näyttää ja millaisen vaikutelman se jättää ihmiseen, joka näkee tutun sanan hieman erilaisena.
– Kielten oppiminen voi usein olla tarpeettoman vaikeaa, mutta jos ytimenä on kommunikointi, sitä voi tehdä aika helposti. Sekakielisyys on taito, mitä on ehkä ennen formaalia kielenopetusta osattu laajemmin. Tarkoituksena on ollut kommunikoida tehokkaasti ilman, että sanottu olisi välttämättä kieliopin mukaan oikein. Suomen kirjakielikin on oikeastaan eri murteita yhdistelemällä luotu sekakieli, Nico huomauttaa.
Sekasukukielen periaate
Avain itämerensuomalaiseen sekakieleen tuli vastaavan tapauksen kautta. Ennen sekasukukieltä Nico opiskeli interlinguaa, romaanisten kielten sekakieltä. Perusajatus on se, että valituista sukukielistä etsitään yhteistä sanastoa ja kieliopin piirteitä. Sekakieltä aletaan rakentaa enemmistö-periaatteella: jos esimerkiksi kolmessa neljästä kielestä toistuu sama sana tai ominaisuus, siitä tulee automaattisesti osa välikieltä.
Nico käyttää sekasukukielessään suomea, viroa, karjalaa murteineen sekä eteläviron murteita. Ne toimivat ns. kontrollikielinä. Verrataan vaikkapa sanaa kylä, joka on sama suomessa, karjalassa ja etelävirossa, mutta virossa taas küla. Tällä perusteella sekasukukieleen saadaan vokaalisointu. Sana päivä auttaa sen sijaan määrittämään diftongeja – suomessa, karjalassa ja etelävirossa se on -äi, virossa taas -äe. Täten sekasukukielessä päivä-sanan diftongi on -äi eikä -äe. Kun enemmistö-periaatetta soveltaa joka tilanteessa, sekakieli alkaa rakentua kuin itsestään.
Toki on poikkeuksiakin, sillä välillä tietty sana löytyy vain kahdesta kontrollikielestä. Tällöin Nico tunnustelee tilannetta. Joskus hän valitsee sanan, joka esiintyy suomessa ja virossa, mutta ei muissa kontrollikielissä. Joskus muutamalla sanalla pystyy kiertämään yksittäisen hankalan sanan. Viikko-sana on tuottanut haastetta siinä, että muissa itämerensuomalaisissa kielissä se on venäläinen lainasana (esim. vienankarjalan netäli), joka on suomalaiselle vaikea ymmärtää. Näin ollen Nico käyttää netälin rinnalla kaikille ymmärrettävää sanaa seitsenpäiväinen.
Nico piti ensimmäinen luentonsa sekasukukielestä Tartossa helmikuun alussa. Saamansa palautteen perusteella hänen puhumansa segasukukiel oli joko täysin tai lähes kokonaan ymmärrettävää. Yleisössä oli ihmisiä eri kielitaustoista, mukaan lukien niitä, jotka puhuivat pelkästään viroa. Samalla kertaa Nico pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen unelmansa, eli laulamaan Virossa viroksi.
Tienviittana lähisukukieliin
Sekasukukielestä saamaansa palautetta Nico kuvailee ylipäätään positiiviseksi ja uteliaaksi. Kommenttikentissä käydään aktiivista keskustelua eri itämerensuomalaisilla kielillä, välillä myös sekasukukielellä itsellään. Nicolle projektin tavoitteena onkin ohjata ihmisiä lähisukukielten pariin.
– Olen ajatellut, että tämä on tienviittaprojekti, joka auttaa ihmisiä löytämään ne oikeat puhutut kielet. Osa näistä kielistä tarvitsee myös paljon tukea. Esimerkiksi karjala ja eteläviro ovat eläviä, akateemisia ja uutiskieliä, mutta silti monet eivät tiedä, että ne ovat olemassa.
Havainnollistavana esimerkkinä Nico mainitsee lukion äidinkielen oppikirjansa, jonka 600:sta sivusta vain kahdella kerrotaan uralilaisesta kielikunnasta. Syy lienee suomettumisessa, jonka kulta-aikana sukukansoista pysyttiin hiljaa.
Toisaalta nykyaikanakin on ihmisiä, joilla ei ole enää elävää yhteyttä sukunsa kieleen tai tietoa siitä, miten kieli ylipäätään voi. Nico on saanut viestejä esimerkiksi Virossa asuvilta karjalaistaustaisilta, jotka kertovat ajatelleensa, että karjalan kieli olisi jo kuollut. Tietoisuuden lisäämistä siis tarvitaan.
– Muutama on ajatellut, että haluaisin tehdä tästä oman kielen elävien kielten tilalle, mutta se ei ole tarkoitus. Sekasukukieltä voisi käyttää ehkä erilaisissa tilaisuuksissa, kuten konferensseissa, mutta en ole ajatellut vaikkapa oppikirjan tekemistä. Muut lähisukukielet ovat kuitenkin niin helppoja oppia, ja sekasukukielen kautta ne tulevat ihmisille läheisemmiksi.
Nico ei ole ensimmäinen, joka on pyrkinyt luomaan yhteyksiä uralilaisten kielten puhujien välille. Esimerkiksi samboka on keinotekoinen uralilainen kieli, joka perustuu suomalais-ugrilaisten kielten sanastoon ja kielioppiin. Merkittävin ero sekasukukieleen on se, että sambokaa täytyy opiskella ymmärtääkseen sitä.
– Moni on sanonut, että sekasukukieli on itämerensuomalainen esperanto, mikä ei tavallaan ole totta. Esperantoahan ei voi ymmärtää ilman opiskelua, sekasukukieltä taas ymmärtää yhden itämerensuomalaisen kielen pohjalta, Nico täsmentää.
”Sekasukukielessä on kyse meistä”
Nico on yllättynyt sekasukukielen herättämästä laajasta kiinnostuksesta. Huomion määrä luo hieman paineita, sillä seuraajien silmissä hän ikään kuin edustaa kieliä, vaikka ei itse kuulukaan niiden puhujayhteisöön. Seuraajakunnasta noin 70 % on suomenkielisiä, 25 % vironkielisiä ja loput pienemmistä itämerensuomalaisista kieliyhteisöistä.
– Kiinnostuksen määrä on pakko kääntää motivaatioksi tehdä tätä vielä paremmin. En osannut odottaa tällaista kokoluokkaa, kun ajattelin, että tämä on niin marginaalinen juttu. Mutta juuri näitä tilanteita olen itse etsinyt ja kaivannut.
Yhteisöllisyys ja yhteyksien luominen on Nicolle tärkeä aspekti. Hän ei halua, että toiminta keskittyy yksin hänen ympärilleen. Nico on saanut viestejä ihmisiltä, jotka ovat myös suunnitelleet omaa itämerensuomalaista sekakieltään.
– Sekasukukielessä on kyse meistä. Jos voin myötävaikuttaa kielisukulaisten välisen yhteistyön edistämiseen, se olisi iso onnistuminen. Pienissä kieliyhteisöissä tehdään kuitenkin samanlaista elvytystyötä, ja niillä on samat kysymykset tietoisuudesta ja laillisesta asemasta. Toivon, että sekasukukielen myötä itämerensuomalaisille kielille tulee lisää näkyvyyttä, kielirajojen ylittämistä ja tilaisuuksia tehdä kieltä eläväksi.
Nicon haaveena on, että hän voisi järjestää esimerkiksi luentosarjan tai musiikkitapahtuman, joka toisi suomalais-ugrilaisten kansojen jäseniä yhteen. Tulevalle vuodelle on sovittu jo joitain esiintymisiä, joiden avulla on tarkoitus tunnustella, mitkä voisivat olla seuraavat askeleet kieliprojektin parissa.
Rikasta kieliperimää musiikin keinoin
Viime vuoden joulukuussa Nico julkaisi Segasukukiel-lehtisen, johon hän on kerännyt tietoa ja vaikutelmiaan itämerensuomalaisista kielistä ja kansoista. Zine sisältää myös tilastoja, joiden perusteella Suomi on monella tapaa hyvin keskiverto maa niin maantieteellisesti kuin väestömäärän suhteen. Suomen kieli on internet-sivustojen 25. käytetyin, ja virokin on sijalla 36. Näitä tietoja vasten Nico hämmästelee, miten voimakkaasti Suomessa viljellään pienen maan ja kansan identiteettiä, kun tilastot osoittavat melko päinvastaista.
– Suomella on pienen kielen identiteetti samalla, kun muiden lähisukukielten puhujia on yhteensä alle puolet siitä, mitä suomalaisia on. Vaikka itämerensuomalaisten populaatiota ei voi isoksi kutsua, kielellinen perimä sen sijaan on laaja ja rikas. Mielestäni se haastaa käsitystä myös siitä, mitä Suomi ja suomalaisuus ovat.
Kieliprojektiensa lisäksi Nico soittaa kahdessa bändissä, Sulakuu ja The Könks. Sulakuun on tarkoitus julkaista tulevana keväänä ensimmäinen sekasukukielinen kappale. The Könksin musiikki on pääosin suomenkielistä, mutta sen vironkielinen vastine, The Kõnks, esittää samoja kappaleita viroksi käännettynä. Nico sanoittaa ja säveltää molempien bändien tuotantoa. Sekasukukielisestä musiikista kiinnostuneiden kannattaakin ottaa seuraava vinkki korvan taakse.
– Esiinnymme Sulakuun kanssa Tallinn Music Weekin suomalais-ugrilaisessa teemaillassa huhtikuussa, Nico iloitsee.
Karjalan Heimo -lehden uusinta numeroa on nyt saatavilla myös Helsingin Postitalon Rosebudista!
Artikkeli on julkaistu Karjalan Heimon tuplanumerossa 1–2/2026.
Karjalan Heimon irtonumeroita voit hankkia Karjalan Sivistysseuran verkkokaupasta.
Karjalan Heimon digitaaliset näköislehdet ovat saatavilla Lehtiluukku.fi-palvelussa.
Karjalan Heimo on Karjalan Sivistysseuran jäsenlehti. Voit hakea jäseneksi tai tilata lehden ilman jäsenyyttä: karjalansivistysseura.fi/yhdistys/liity-jaseneksi/