Nikon kniigurubriekku: Manuahois, muailmangor’as da mieldykiinnittäjän ruavon mahtolližuos

Piäkuva: Erakkomunkki (1796), Jakob Frey nuorempi. Viivasyövytys ja kuivaneula. Kuva: Kansallisgalleria / Ilkka Heikkinen

Toiči on tundunuh, gu jogahizele pidäy kirjuttua midätahto performiiruiččijah lugemizeh näh. Erähät iloijakseh sit, gu ruadomatkalazet lugietah metros kniigua da äijät ečitäh pualiččua verkočöndžöibazariloilpäi, toizet propovieduijah, gu kai syvälline da merkiččii kirjalline kul’tuuru on kuolluh.

Kanzoinvälizet megakniigulaukat opitah havačuttua uinonnuot lugijat da muuttua heijät kuluttajikse sanomal, što reading is hot, da Metan-alustoilpäi pajennuot kirjuttajat arvivoijah toizis kohtis, gu kirjalližuon seksualižuon libo cool-faktoran korrostandu tozi azies luadiu kirjalližuos älyllizesti laškua da turvallistu, myödäviä. Toizielpäi hyö varatah, gu hyö ičegi huomuamattah muututah performiiruiččijoikse lugijoikse.

Jagavummo ruttoh-kaupallizeh da hil’l’akkazembah joukkoveheh da opimmo ozuttua omua puoldu kniiguvalličendoil da kniigupaginal. Performiiruičemmo, što emmo performiiruiče.

       ”Jagavummo ruttoh-kaupallizeh da hil’l’akkazembah joukkoveheh da opimmo ozuttua omua puoldu kniiguvalličendoil da kniigupaginal. Performiiruičemmo, što emmo performiiruiče.”

Ollen ellendännyh oigieh, performiiruiččii lugii on lugii vaigu sanan schrödingerilazes merkičykses, libo moizennu händy pietäh. Voit olla, gu häi kandau keräl sumkua, kudai on täyzi kniigua, ga lugemizen sijas niilöi sijoitellah stolale čomah azetelmah junamatkan aijakse. Toinah kniigu buitegu unohtetah somekuvan taga-alale, tiettäväine petties juuri nenga, što kameru on tarkendannuh pienjulguamon uvvendosromuanan libo antikvuarulaukas löytyn unohtetun klassikon kandeh. Kniigua voijah lugiegi, libo pidiä avvoi rožien ies, ga sit kniigan syväindyö enämbäl duumaijah sidä, mittumakse ristikanzakse juuri sidä lugemal ozuttau.

Suorah sanotunnu en tunne moizii lugijoi, ga onnuako heidy olettelou, mindäh myö muite alalleh pagizizimmo heih näh.

Toiči yksikai kačot omah kirjutukseh kui zirkaloh da seizatut duumaimah, ongo sinun oma luvendu performiiruiččii vai ei. Luvet toizien tekstua performiiruiččijas lugemizes da performiiruičet, gu sinul on omii mielii performiiruičendah näh.

Niken ei tahtos performiiruija, ga lopuškal ozutahes, buitegu performiiruiččii lugemine ei ni ole ylen paha dielo, libo ollou, ei moine paha kui se, konzu Helsingin yliopisto katkuau Rosebudan vuogrusobimuksen da ottau uvvekse vuogralazekse Rusta-huovislaukan. Tilandeh on moine absurdnoi, gu kai kirjalline toruandu heitetäh da lövvämmö iččie metatazon metatazol, kudual Helsingin yliopiston Rustah kerävyy läs 200 ristikanzan joukko performiiruimah performiiruiččijua lugemistu. Performiiruiččijan lugemizen enzimäine Suomen muasterikilbu on suuri menestys, da mediikuvis vilahtetahes Ulysses, Siemenholvi, douhturinhatut da dekoraciipapiroskat. Kilvan järjestäjät eriže passiboijah ristikanzua, kudai on sellinnyh iččeh kniigua lugijakse Miki Liukkozekse.

Eräs ehty, konzu en nikui voi uinoldua, duumaičen, gu minä en olis olluh Miki Liukkonen, ga manuahu, da gu Substack voit olla Metua hillembi medii, ga Substackua vie hillembi on kel’l’an pualičalpäi alah otettu perguamentu.

   ”Tädä tekstua kirjuttajes manuahu ei ole minule vierolline rouli, engo duumaiče nimittuman tietyn kirikön libo yhtehistön manuahua. Tämän yhten tekstan aigua manuahu on astii libo estetiziiruittu arhitiippu.”

Täs kohtas on tärgei tarkendua, gu vierollizes nägökohtaspäi kačotunnu täs kirjutukses ei ole nimittumua tolkuu. Tädä tekstua kirjuttajes manuahu ei ole minule vierolline rouli, engo duumaiče nimittuman tietyn kirikön libo yhtehistön manuahua. Tämän yhten tekstan aigua manuahu on astii libo estetiziiruittu arhitiippu. Avvutannou se sinuu ellendämäh, voit oppie verrata manuahua toizih kirjalližuon da medien, paiči muudu fantuazien, huahmoloin arhitiippoih. Voit duumaija koldunua, ricarii da korolii.

Äijät toizetgi ollah duumaittu. Vuvvennu 2015 yhtysvaldalaine indie rock -ansambl’u The Oh Hellos julguau Soldier, Poet, King -pajon, kudai kerdou Iisusan toizes tulendas. Vuvvennu 2023 pajogi estetiziiruijah da sit roih TikTok-trendu. Iisus jo on unohtettu, da lugemattomat TikTok-käyttäjät jullatah pajonke videoloi, kudualois hyö duumaijah, ollahgo hyö saldattoi, runoniekkoi vai koroliloi, paistah nenga, buitegu heil olis vaigu kolme vaihtoehtuo. Minun mieles hyö ollah viäräs. Saldattua et nygözes muailmantilandehes ni voi duumaija, tahtonet pyzyö tolkus, runoilijoin toimehtulo on kogonah leikattu, da korolit ollah nygöi prezidentoi, kuduat ollah cuariloi, kudualoil ei ole sobii. Saldatois, runoniekois da korolilois ei enäm ole čäigyy, ga manuahois on.

       ”Saldattua et nygözes muailmantilandehes ni voi duumaija, tahtonet pyzyö tolkus, runoilijoin toimehtulo on kogonah leikattu, da korolit ollah nygöi presidentoi, kuduat ollah cuariloi, kudualoil ei ole sobii.”

Miina Supizen Kultainen peura -kniigan enzimäzes luvus mainitah manuahu. Kniigan piähuahmo Tilda astuu Sordavalua myöte da nägöy mustih mantieloih sellinnyön manuahan, kudai kulgou ylen lendelijäh tabah. Häi mustelou, što lapsete häi pitkien mantieloin täh duumaičči, gu manuahoil ei ole jalgoi da gu hyö sendäh kulgietah liblettämäl muanpinnan yläpuolel. Tilda tiijusti tovelližuon vaste sit, konzu häi toizen manuahan öntästyttyy huomai, gu kangahien välis vilahtihes ihan prostoi, pal’l’as kinčus.

Vikse toizin kui Tilda, minä uskon iellehgi manuahoin diivittävyöh da sih, gu kirjuttazimmo parembua kirjalližuttu, gu puaksumba kirjuttazimmo manuahoih näh. Minun mieles sekul’arizuinnuh manuahu kačo pädöy kaikkeh kirjalližuoh, ga yhtelaigua ei putilleh nikunne.

Manuahan huahmo on sie da tiä, täl puolel dai toizel. Manuahan huahmos on vivahtus keskiaigua da samua kirjallistu potensiualua, kui on koiranturbulazes, kui on Jumalan periä houkas.

*

Eräs manuahoin kaikis ylehizembii rouliloi kirjalližuos da medies on olla mahtollizembah paha da moralitoi, antagonistu. Olen nähnyh The Da Vinci Code -kinon konzugi lapsennu, engo musta sih näh äijiä, ga mustan varaittavan katoliičeskoin manuahan, kudai pergi iččie ciliciumal. Nengomua manuahua minule on puuttunuh vastah kirjalližuosgi. Žanran, voinnou manuahusruastii žanrakse kuččuo, on onnuako kehitännyh Matthew G. Lewis, kuduan vuvvennu 1796 jullattu da suomekse nimel Munkki kiännetty kniigu yhtistelöy muilusarjua da goottilazen kirjalližuon kuvastuo.

Lewis oli vierolline ristikanzu, libo vähimyölleh vierollizembi minuu, ga ei voi sanuo, gu hänengi kniigu olis olluh Jumalua duumaijen luajittu. Lewisalegi manuahu on tyhjy astii, kuduadu voibi käyttiä iččes vihaniekan čakkuandah, da täs tapahtukses vihaniekku on katoliičeskoi kirikkö. Verratunnu protestantoih, kudualoi kirjuttai evustau, kniigan piähuahmo, Ambrosio-manuahu, on läs koumiellizen paha. Häi ei vaigu vie iččie pahoi da ole seksualizesti ebäiltävy, ga häi ehtiy kniigan aigua luadie kai toizetgi riähkät, piäniekoija da pidiä paginua Biesanke.

Duumaičen, gu kniigan keskivös on kontrastu: manuahale pidäs olla puhtas da tävvelline, ga Lewisan manuahu on hirviččy. Kui minä, Lewis on estetiziiruinnuh manuahan karikaturnoikse. Samua tiemua voit nähtä uvvembas kirjalližuos, da ezimerkikse C. J. Sansoman Luostarin varjot -dekku kerdou manasteris, kuduas ni yksi manuahu ei ole hyvä. Vikse manasteridekkuu voizit jo kuččuo manuahusruastin alažanrakse.

      ”Kniigas minule mielehizin dielo on atmosfieralline keskiaijan kuvavus, kuduah kuulutah paiči muudu pimevys, jygiet da vilut talvet sego ruttotaudi.”

Ga on tostugi manuahua, da heijän täh minä tädä tekstua kirjutan (täh toinah piäzemmo myöhembä, konzu kai uravus on kirjutettu). Eräs minun enimbäl suvaittuloi kniigoi on Jevgeni Vodolazkinan Arsenin neljä elämää. Kniigu kerdou yhten ristikanzan eloksen starinan, libo nelli starinua, yhten jogahizele eloksele, da Vodolazkin on enne kniigan kirjutandua tutkinuh muinasven’alastu käzikirjutustu da lugenuh Jumalan periä houkkien eloskerdua. Lopuškal Arseni on manuahu, ga enne sidä häi on da ei ole persounu. Kniigas minule mielehizin dielo on atmosfieralline keskiaijan kuvavus, kuduah kuulutah paiči muudu pimevys, jygiet da vilut talvet sego ruttotaudi (nämmihgi näh ližiä vähästy myöhembä). On mieldykiinnittäi sebrata, kui Arseni niilöi tirpau, libo tirpaugo.

Vie tärgiembi kniigu minule on M. T. Andersonan Nicked, kuduadu pahakse mielekse ei ole kiännetty suomekse (eigo ni karjalakse, ga sih näh en ruohti ni huaveilla). Kniigu sijoittuu 1000-luvun Italieh da kerdou nuores Nicephorus-manuahas, kudai vastavuu omassah unes pyhän Nikolaos Čuudoloinluadijanke da duumaiččou, što Nikolaos oppiu virittiä händy hoidamah, toinah arbaitgi, ruttotaudizii. Linnan predat ollah eri mieldy da piätetäh, što Nicephoruksen uni on kehoitus lähtie varrastamah, ei, prosti, pellastamah pyhän Nikolaoksen relikviedy hänen kalmaspäi.

Sebruau tolkutoi, vauhtikas da ihastuttai keskiaigaine roadtrip, kudai perustuu oigieloih histouriellizih tapahtumih. Juumorah da töhizendäh kačomattah Nicephorus on kniigan allus loppuh sah juuri manuahu, da erähis kohtis hänen luajittu uskalmo luadiu kniigah jännitehty. Jo aijemba mainittuloin koiranturbulazien da toizien čuudoloin keskes häi ozuttau mahtottoman tavanomahizekse da tylčäkse ristikanzakse – hänel on tonsuurugi! –, ga yhtelaigua kniigu on tovestus sit, što kanonizoittuloin ližäkse prostoiloin ristikanzoin da prostoloin manuahoin elos voibi olla diivittävy.

*

Yksi probliemu on: tädä tekstua kirjuttajes huomuan, gu kirjalližuon manuahoih näh on jygei keksie ezimerkii. Heidy on, ga kuitahto en sua heidy iččeni mieleh. Ebäröičen: pidänöygo ni duumaija manuahoi? Mi yhtevys heil on kirjalližuoh?

Hyvii kyzymyksii, ga täs vie parembi: mindäh en manuahoin sijas libo ližäkse pagize manuahin’oih näh?

     ”Ezmäi pidäy sanuo, gu minun manuahan arhitiippu pagenou kui kaikkii kirikkökundii, mugai sugupuoldugi. En sano, gu manuahu ei vois olla naine.”

Annan paginanvuoron puolistuksele. Ezmäi pidäy sanuo, gu minun manuahan arhitiippu pagenou kui kaikkii kirikkökundii, mugai sugupuoldugi. En sano, gu manuahu ei vois olla naine. Häi voi olla da puaksuh ongi, ga duumaičen sežo, gu vähimyölleh minun lugietus kirjalližuos manuahoih puaksuh liittyy mieldykiinnittäi uhravundan nägökohtu, kuduadu harvemba näit manuahin’oin kohtal. Tiijän, gu ylehistän, ga kirjalližuon manuahin’at puaksuh kävväh manasteriloih, sendäh gu heile pidäy pajeta midätahto, puaksuh hipotietillistu ukkuo. Heile elaigu manasteris on kebjiembi da vällembi vaihtoehto, migu olis olluh elos muijal. Heile manasteri on utoupii libo, erähien huahmoloin tapahtukses, pakko; muudu elostu ei olis voinnuh ni duumaija.

Toizin sanojen kirjalližuon manuahin’at ollah tozieloksen ristikanzoi yksinkerdazembat da ollah manasterih tulduu kieldävytty jygies elokses, kovakädizes mužikas da higehizes keitändypertis, ga fiktivnoin manuahan manasterin ulgopuoline elos olis voinnuh olla äijiä kebjiembi. Hänen tapahtukses mir’anskoih muailmah jiäjäh välly elos, ruado, bohatus da akku, kudai luadiu syömisty da puhtistau ruanat, libo vähimyölleh jiäjäh nämmien potensialu. Sih kačomattah manuahu on vallinnuh manasterin, da juuri nečen jännittehen täh häi on mieldykiinnittäi da ristutoraine huahmo.

Toizielpäi on kirjalližuos niilöigi manuahoi, kudualoile tavanomahine muailmu ei ozuttai kebjiekse, ga igäzekse nakazuaniekse. Nengoine on ezimerkikse Christopher Buelhmanan Between Two Fires -kniigan viinahmenii Matthieu-pappi libo -manuahu, kuduah kohtistetah erähis kohtis jyrkiägi kriitiekkua (kiännös oma): “Jumalale pidäs olla sinun urostus, ga olet luadinuh urostukses iččes jumalan. Midä olet andanuh iäres Häneh niškoi, paiči uskalmon mučois da perehes, kudualoi nikonzu et ni tahtonuh?”

       ”Kirjalližuon manuahat kirjutetah, lugietah ainos vai uvvessah yhty da samua kniigua, tietäh enämbi sinuu, ruatah yöh sah omassah kel’l’as, da muailmas, kuduas ei tundieta tovellizen nygymuailman manasteriturizman kul’tuurua, hyö ollah läs täyzin omavarazet.”

Voibi tovengi olla nenga, gu paineh ozuttua omassah vägevytty da maltuo, eistyö edehpäi elokses da voittua on liijakse jygei äijile kirjalližuon manuahuhuahmoloile, kuduat ei tavan mugah ozuteta merkilöi korgies kunnivonhimos. Puaksumba hyö ollah omaluaduzet da imminkummazet yhten dielon ristikanzat, yksinäzet butkiaivot, ei samah tabah socializet libo yhtevyös toizih ristikanzoih, kui pappihuahmot. Kirjalližuon manuahat kirjutetah, lugietah ainos vai uvvessah yhty da samua kniigua, tietäh enämbi sinuu, ruatah yöh sah omassah kel’l’as, da muailmas, kuduas ei tundieta tovellizen nygymuailman manasteriturizman kul’tuurua, hyö ollah läs täyzin omavarazet.

Ylembä kirjutin, gu manuahas on mieldykiinnittäi uhravundan nägökohtu, ga toinah uhravuksen luadii ongi lugii. Mindäh minägi en manuahan tabah vois kirjuttua, duumaija, ruadua käzil da tulla hajukkahembakse, ga ei, minule pidäy kirjuttua sähköpoštua, viijä mašin vuozitarkatukseh, varustua syömisty, syvvä, varustua syömisty, syvvä, varustua ližiä syömisty, syvvä da vie kabrastua keitändyperti.

Onnuako utoupies eläygi manuahu, buitegu kapitalistizen tulos- da tevokkahuskul’tuuran antitezu.

      ”Meil ei enämbiä ole ylehizii neroniekkoi libo renessansuristikanzoi, sendäh gu meil ei ole aigua. ”

Aijemba tänä vuon luvin Klaus Maunukselan kirjutetun eksperimentallizen Epifania-kniigan. Ellendin Maunukselan tekstua vaigu silloi-toiči, ga konzu ellendin, oli kniigu ylen vaikuttai. Viegi en tiijä, midä häi on kirjuttajes tarkoitannuh, ga minule kniigu kerdou ezimerkikse nygözele muailmale tiipallizen ruavon luondehes da sit, gu meil ei enämbiä ole kniigas kuvattuloin jyttymii ylehizii neroniekkoi libo renessansuristikanzoi (erähät Maunukselan mainittulois muite ollah manuahat), sendäh gu meil ei ole aigua.

Duumaičen, gu Maunukselan kniigan tapahtukses hetkelline aijan rakendehen muutos liittyy lapsen suandah da sih, kui uuzi, vie ihan vieras ristikanzu muuttau hänen vahnemban kogemustu muailmas, ga toizielpäi ruohtin sanuo, gu kuvavus kerdou yhtelaigua midätahto tärgiedy nygözes muailmas da yhtehiskunnas. Olen Maunukselan libo hänen iänel pagizijan kerdojanke yhty mieldy, konzu häi poikkevuksellizen selgies kappalehes sanou, što muailmas on äijy tyhjiä, merkityksettömiä ruaduo, kuduadu ruatah vaigu ulgopuolizen painehen täh.

        ”Olen Maunukselan libo hänen iänel pagizijan kerdojanke yhty mieldy, konzu häi poikkevuksellizen selgies kappalehes sanou, što muailmas on äijy tyhjiä, merkityksettömiä ruaduo, kuduadu ruatah vaigu ulgopuolizen painehen täh.”

(Täs kohtas tunduu tärgiekse vakustua, gu suvaičen omua ruaduo da omua elostu, sego pien mollembii korgies čestis. Kirjuttajes minun iäni on vaigu hiperboline libo kel- libo miltahto suurembal laihinas.)

Maunukselan rivilöin välis kuvatah vie toizenluadustu ruaduo, kudai minun mieles yhtistyy manuahan konseptah. Se on ajatuksien da idejoin ruaduo, kuduale ei nikonzu pie viijä konkretnoih tulokseh. Se on sidä, konzu taidoilii čuassuloi, päivii libo vuozii sevoittelou pigmentoi tarkoituksennu luadie mahtollizembah tävvelline sinine, kudai on puhtas da pagizou kistin kauti kui jumal. Se on ruaduo, kudai on moine vastustamatoi, gu et ni suata muata, sendäh gu tiijonhimo da nenänsyvindy ollah väzyndiä lujembat.

(Konzu kirjutan, aigua on kymmene minuuttua vajai keskiyö. Telefonan budil’niekku rubieu nostattamah minuu kuvven aigua.)

       ”Unettomat yöt ei vikse olla vierahat meile nygözen muailman ristikanzoilegi, ga konzu meile ei ozitu muata, ei meidy tavan mugah pie jallas heureka libo halleluja, ga muailman pahus da arbuamattomus.”

Unettomat yöt ei vikse olla vierahat meile nygözen muailman ristikanzoilegi, ga konzu meile ei ozitu muata, ei meidy tavan mugah pie jallas heureka libo halleluja, ga muailman pahus da arbuamattomus. Tärgiengi ruavon merkičysty voibi olla jygei huomata, konzu nacistat suajah pergua ristikanzua kavul. Toiči tunduu, gu kai kniigatgi ollah vaigu kirjuttajan opindu luadie sobu tolkuttomakse tulluon muailmanke, ga toinah juuri sendäh minule da äijile toizile on mieldy myö lugie histouriellistu manuahu- da manasterikirjalližuttu.

Tovelližuos keskiaigu ei olluh nengoine pimei da urostumatoi, kui popul’arnoi medii meile oppiu kerduo, ga äijis minungi mainittulois manuahukniigois ymbäristön muvvostetah libo sidä väritetäh ruttotaudi, vilu, voinu da nälgy. Yhtes kodvazes iččes alihaju urostau sinuu juohattamal, gu tilandeh voit olla paha, ga yhtelläh taivahan da uavun voinujoukot ei vie vojuija meijän kaikkien hengilöis (olethäi ozakkahasti rodivunnuh kudaikui rauhallizele čurale muailmua), toizes pimieh da toivottomah keskiaigah kirjutettu manuahu tunduu toimehtulendutiijon muasteriopastajakse.

       ”Pimieh da toivottomah keskiaigah kirjutettu manuahu tunduu toimehtulendutiijon muasteriopastajakse.”

Eigo moizes atmosfieras ni kai TikTok-trendat olla kebjiet libo kebjendetyt. Ezimerkikse vuvvennu 2015 someniekat löytäh uvvessah jo aijemba mainitun Between Two Fires -romuanan, kai nellitostu vuottu sen julguandan jälgeh. Konzu kniigu vaste jullattih, lugijat ei vikse oldu valmehet Buehlmanan painajan toivottomah muailmah, ga vuvvennu 2025 jullatun painoksen ezipaginas kirjuttai Joe Hill kyzyy tärgiedy kyzymysty (kiännös oma):

”Mindäh Between Two Fires silkeskie tundui moizekse välittömäkse, moizekse tärgiekse? Mindäh, 2020-luvun allus, lugijat huomattih, gu hyö kohtavuttih ylen lujah, hengilökohtahizeh tabah juuri tavvin muokattuh muailmah, muailmah, kuduas nenga äijät johtajat pallastutah egojistupahanruadajikse, sydämespäi kuolluzikse libo kirjaimellizesti demonoikse? Muailmah, kuduas nägyy kul’tuuru on kaimannuh omassah moral’noin kompasan da kuduas julmuttu pruaznuijah da palkitah? Mindäh nenga nägizimmö iččie kohtas da aijas, kuduas ristikanzat nägyy ollah kaimattu kai tunnon juatus tovelližuos libo sit, gu heile maksas zobottie midä libo kedägi muudu, ei vaigu omua iččie? Minul on ihan hyvä hainu vastavukses. Toinah sinul on sama ideju piirdehis, kuduat yhtistetäh [Buehlmanan] pimiedy, mešavunnuttu da varaittavua muailmua… da meijän omua.”

Da onhäi minul, on tiettäväine. Vaigu sih ei pie juuttuo, da sendäh minule pidäy nygöi kirjuttua iččeni järilleh yläh täs havvas.

*

En enämbiä musta, juohtuigo ylembä kuvattu yhtevys minun mieleh iččenäzesti jo enne Between Two Fires -knigan luvendua vai olengo huijuttomasti varrastannuh sen Hillalpäi, ga toinah parahii dieloloi lugemizes on se, gu minule ei ni pie mustua. Tylčy realistu voibi sellittiä, gu minun – da tarkoitan täs kerdojaniändy, en minuu, kirjuttajua, ristikanzannu – kogemukset kudakui vastatah minun aigalazien kogemuksii, sendäh gu niilöih vaikutetah samazet histouriellizet da yhtehiskunnallizet tapahtumat, kudualoi vaste automuattizesti luvet jogahistu tekstua. Minägi tiijän, gu moizii ilmivölöi analiziiruijes puaksuh maksau vallita kaikis prostoimbi sellitys, ga toizielpäi voin yhtelaigua kuvitella, gu yhtes lugemine da duumaičendu ollah čuudoloi, hos en usko nimittumih diivoloih engo tiedovoičendah.

       ”Manuahu- da keskiaigukirjalližuos voijah hallita taudi, abevus da kuolendu, ga juuri oigien muailman abevuon vuoh minule himoittas enämbi kaččuo ezimerkii värikkähäs, čuudoloin da kummallizien elättimualavuksien keskiaijas.”

Manuahu- da keskiaigukirjalližuos voijah hallita taudi, abevus da kuolendu, ga juuri oigien muailman abevuon täh minule himoittas enämbi kaččuo ezimerkii värikkähäs, čuudoloin da kummallizien elättimualavuksien keskiaijas. Sit keskiaijas, kuduas muailmu on täyzi dieluo, kuduah näh voit tahtuo tiediä ližiä da kuduah syvetä. Sit, kuduas muatah yön aigua kaksi kerdua da kuduas muailmu on vie tundematoi, sie et nikonzu tiediä, midä kartan reunan toizel puolel olettelou.

Nygöi kartat on luajittu valmehikse, ga muite minule olis mieldy myö alallizien pahoin viestilöin vastupainokse hämmästyö pozitiivizesti da seizattuo duumaimah kaikes rauhas, kui muailmu olis turvalline, hos ei ennustettavis. Voit olla, gu se vuadiu vähäzel performiiruičendua, ga vuajikkah. Ehoitangi, gu emmo pie kirjalližuon manuahoi da toizii buitegu kohti meile pagizijoi huahmoloi vaigu kanualoinnu, kudualoin kauti voibi käzitellä muailmangor’ua da alallizii kriizissoi, ga hos vägehes performiiruičemmo ristikanzua, kudai lugou da duumaiččou syvästi libo, voinnou nenga sanuo, manuahulazittai.

        ”Da kai lugemine yksisama on performiiruičendua, kai lugemine on flavutandua. Eigo sen pie olla paha dielo, tyhjiä opimmo vastustella.”

Da kai lugemine yksisama on performiiruičendua, kai lugemine on flavutandua. Eigo sil pie olla paha dielo, tyhjiä opimmo vastustella. Ezimerkikse ukonvemmelrahvahan keskes flavutandu, libo eri värizien paikkazien käytändy, on ennevahnas olluh tärgei taba ozuttua, mittumua sebrua da kogemustu hyö ečitäh, da alovehellizis punk- da alakul’tuuruyhtehistölöis on juattu tieduo omis idejois suappualoin nuorazien värin da stiil’an avul.

Vastuajii ezimerkilöi on äijy, vikse sendäh, gu ristikanzu on ylen viestii elätti, kuduale ni performiiruiččii lugemine ei ole hyvä, paha, ebäiltävy libo ihaloittavu dielo, ga vältämättömys, luonnolline vuitti lugemizen kogemustu. Pidänöy jogahizel lugijal flavuttua mittumantahto dielon puoles, voin minä ihan hyvin hos toiči vallita välittömäh hyödyh kaččomattoman duumaičendan, da juuri täs kirjutukses da sih liittynyös ajatusčiepis sidä puututtih kuvuamah manuahat.

Kebjei sanuo, jygei ruadua. Minul ei ole tarita eigo ni ehtoittua valmistu rešieniedy, ga šuutkannu viritän iččie da toizii performiiruimah lugemistu filosoufoin da akadiemikoin sijas kirjalližuon manuahoin libo heijän ramkoin tabah.

        ”Toinah pidäy lugie Bibliedy junas, bussuazetuksel libo koufeilas, ga kaunehkirjalližennu tekstannu. (Hard mode: sidä voit lugie karjalaksegi.)”

En tiijä, kus aloittua. Toinah pidäy lugie Bibliedy junas, bussuazetuksel libo koufeilas, ga kaunehkirjalližennu tekstannu. (Hard mode: sidä voit lugie karjalaksegi.) Sit rekomendiiruičen dovarišale segalastu da ebämiärästy vahnua käzikirjutustu, kuduadu voit löydiä vaigu varastokirjastos libo mittumastahto arhiivas. Kazvatan kodikirjastuo, ga puaksumba mustan ottua kniigua laihinah linnankirjastos, kaikkii parembas da tolkullizembas niilöis julgizis kohtis, kudualoi meile vie on jiännyh. Kohtavun kirjastonruadajah kui peittotiijon vardoiččijah. Ečin tyhjiä tieduo. En unohta käyttiä omassah aigua sudre. Toiči varmistan, gu en luaji nimittumua tulostu.

Da nämmien ližäkse vie kehoitan, gu opittelet sidä manuahukirjalližuttu. Se tariččou eskapizmua, druamua da toiči melodruamuagi – ei eurouppalaine keskiaigu kiinnittäne mieldy, valliče hos 1400-luvun zen-manuahu Ikkyuun ravei kogomus Riehaantunut pilvi ja Luurankouni libo wuxia-kirjalližuon klassikku, Jin Yongin kirjutettu Kotkasoturien taru.

Niko Tynnyrinen

Lähtehet performiiruiččijah lugemizeh näh:

Hämäläinen, Ville. 2025. Essee: Lukemisen ystävät pilasivat kirjallisuuden – ja seksikkyyden. Longplay, 27.8.2025.

Koivuranta, Riitta. 2026. Miki Liukkosta esittänyt luki itsensä tuomareiden suosikiksi poikkeuksellisissa SM-kisoissa. Helsingin Sanomat, 15.4.2026.

Sevimli, Adile. 2025. Kun luen kirjaa, luenko kirjaa vai esitänkö lukevani? Helsingin Sanomat, 7.8.2025.

Sundman, Robert. 2025. Kohti yksilöllistä nautintoa. Suomen Kuvalehti, 7.7.2025.

Säntti, Joonas. 2026. Lukemisen tapahtuman tulisi olla kirjallisen kulttuurin pääasia. Kiiltomato, Toimituksen blogi, 20.4.2026.

Tekstas mainitut romuanat:

Anderson, M. T. 2024. Nicked. New York: Pantheon Books.

Buehlman, Christopher. 2025/2012. Between Two Fires. New York: Tor Nightfire.

Ikkyu. 2010. Riehaantunut pilvi ja Luurankouni. Helsinki: Basam Books. Kiändänyh suomekse Kai Nieminen.

Jin, Yong. 2018/1957. Kotkasoturien taru, osa 1: Soturin oppivuodet. Helsinki: Moebius. Kiändänyh suomekse Riina Vuokko.

Lewis, Matthew G. 2015/1796. Munkki. Joensuu: Savukeidas. Kiändänyh suomekse Päivi Mehtonen.

Maunuksela, Klaus. 2025. Epifania. Helsinki: Kosmos.

Supinen, Miina. 2024. Kultainen peura. Helsinki: Otava.

Vodolazkin, Jevgeni. 2015/2012. Arsenin neljä elämää. Helsinki: Into. Kiändänyh suomekse Elina Kahla.

_______________________________

Niko Tynnyrinen on karjalan kielen opastai, elvyttäi, tutkii, kiändäi da alalline käyttäi. Karjalan ližäkse Nikole ollah mieldy myö toizet kielet, da välläl aigua häi suvaiččou lugie da kerätä lugiettuloin kniigoin tiedoloi Excel-taulukkoh. Täs kniigurubriekas häi kerdou karjalakse kaikenualazih mieldykiinnittäjih kniigoih näh da ozuttau, gu karjalakse voit paista kaikes muan da taivahan välil da gu karjala hyvin pädöy kul’tuurah näh kirjutandan kielekse.

_______________________________

Uutisčupun – Uudisčupun karjalankieliset blogitekstit

Karjalan Sivistysseura julkaisee Uutisčupussa kuukausittain uusia karjalankielisiä blogitekstejä. Kirjoittajat valitsevat itse tekstiensä aiheet ja näkökulmat. Teksteissä esiintyvät mielipiteet ja mahdolliset kannanotot ovat kirjoittajien omia.