Herkullinen kirjauutuus Salmin ruokataloudesta
Martta Pelkosen kansatieteellinen käsikirjoitus Salmin ruokataloudesta ja ruokataloussanastosta on julkaistu runsaasti kuvitettuna kirjana Argivoi da pyhähuttu – Salmin karjalaista ruokakulttuuria (KSS 2026). SKS:n arkistossa säilynyt käsikirjoitusaarre on rikastunut uusilla resepteillä, tietoiskuilla ja runsaalla kuvituksella.
Pääkuva: Kirjan Argivoi da pyhähuttu – Salmin karjalaista ruokakulttuuria (KSS 2026) julkistustilaisuus järjestetään SKS:n juhlasalissa perjantaina 5.6.2026 klo 13–14. Tilaisuuteen on vapaa pääsy, ei ennakkoilmoittautumista.
Salmilaissyntyisen opettajan, karjalaisen kansanperinteen kerääjän ja opettajan Martta Pelkosen (o.s. Hosainoff, 1892–1979) kansatieteellinen katsaus Salmin ruokataloudesta on nyt saatavilla kirjana Argivoi da pyhähuttu – Salmin karjalaista ruokakulttuuria.
SKS:n arkistossa säilynyt alkuperäinen käsikirjoitus on saanut rinnalleen runsaan kuvituksen, tietoiskuja, karjalankielisiä sanontoja ja kymmenen uutta, salmilaisesta ruokakulttuurista kumpuavaa reseptiä, jotka on helppo toteuttaa kotikeittiössä lähiruokaperiaatteella. Kirjan ruokaohjeista valtaosa, peräti kahdeksan kymmenestä, valmistuu vaivatta myös vegaanisesti.
Idea kirjan julkaisemiseksi tuli Karjalan Sivistysseuran julkaisutoimikunnassa Senni Timoselta, johon Pelkosen aineistot olivat tehneet suuren vaikutuksen jo vuosikymmeniä sitten.
“Olen ollut ikäni töissä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa, ja sen karjalaiset aineistot ovat kiinnostaneet minua aina. Salmilaissyntyinen Martta Pelkonen on ollut ihan parhaita kerääjiä, joita Raja-Karjalassa on ollut. Hän osasi karjalan kielen ja ymmärsi sen koko kulttuuriympäristön”, Timonen kertoo.
Rajakarjalaisen perinteen tallentajana Pelkonen keräsi vuosien 1912–1939 kesäisillä keruumatkoillaan 4600 sanalippua Salmin murteen sanastoa, joka on mukana Karjalan kielen sanakirjassa (1968–2005).
Pelkosen perinnemuistiinpanojen pohjalta SKS julkaisi vuonna 1976 kirjan Satuja ja legendoja, johon on koottu hänen keräämiään ja muistiin merkitsemiään rajakarjalaisia legendoja ja pyhiä perinteitä sekä karjalankielisinä että suomennoksina.
“Mieltäni jäi vaivaamaan tämä käsikirjoitus, johon Pelkonen on kirjoittanut lähes tutkimuksen Salmin ruokataloudesta. Sivistysseuran julkaisutoimikunnassa tuli mieleeni, että tämä olisi hyvä julkaista. Menimme sitten seuran toiminnanjohtajan Eila Stepanovan kanssa arkistoon käymään ja katsomaan aineistoa, ja Eila innostui, että tämähän pitää julkaista”, muistelee Timonen.
Ruokaohjeita nykyajan tarpeisiin
Pelkosen käsikirjoitus on saanut rinnalleen uusia, nimenomaan tätä kirjaa varten toteutettuja reseptejä, jotka ovat Parppeinvaarassa ravintoloitsijana toimineen Hannu Lappalaisen ja Valamon luostarin ravintolan ravintolapäällikön Tapio Mäkitalon käsialaa. Reseptien juuret ovat kuitenkin vakaasti Pelkosen käsikirjoituksessa.
“Kirjan toimittaja Marie Gumér oli käynyt läpi Martta Pelkosen materiaalin ja hän oli löytänyt sieltä ruokaohjeiden aihioita. Pelkonen ei kuitenkaan koskaan ollut merkinnyt ohjeisiinsa raaka-aineiden määriä”, kertoo Hannu Lappalainen.
“Salmilainen arkiruoka oli hyvin kasvispainotteista – eihän siellä ollut voita eikä kalloo eikä lihhoo, joskus oli kalloo. Sanoin Tapsalle [Tapio Mäkitalolle], että eihän täällä ole liharuokia ollenkaan – se reseptien lopullinen kasvispainotteisuus tuli siis suoraan Pelkosen materiaalista.”
”Päätimme, että kirjan loppuun tulee kymmenen reseptiä, mikä on vain pintaraapaisu kirjan käsittämistä ruokalajeista. Halusimme valikoida mukaan sellaisia, joita ei välttämättä ole nykyaikaisissa keittokirjoissa tai internetissä valmiiksi reseptoituina. Toki valintaan vaikutti myös se, että ruokia voisi valmistaa niin paastottomana kuin paaston aikana alkutekstille uskollisesti. Paaston aikaan sopivat reseptit ovat luontaisesti vegaanisia”, vahvistaa Gumér.
Viinisuolaheinän käsittelyä suolaheinävelliin eli barčoikuaššuun. Kirjan Argivoi da pyhähuttu -kuvitusta.
“Ensin sitten ähkyin ja puhkuin, miten näistä aineksista voi saada hyviä annoksia. Aloin kokeilla. Tein esimerkiksi suolaheinävelliä, ja sehän olikin hyvää”, Lappalainen sanoo.
Vuodenajan vuoksi Lappalaisen oli tehtävä suolaheinävellikokeilunsa kaupan viinisuolaheinästä, mutta kesällä sen voi tehdä myös puhtailta kasvupaikoilta löytyvästä, villiyrttinä kasvavasta maukkaasta suolaheinästä.
“Pinaattivellihän on samantapainen ruoka”, huomauttaa Lappalainen.
Vegaanista puolivahingossa ja luontevasti
Parppeinvaaran ravintolan omalta ruokalistalta Lappalaiselle olivat jo entuudestaan tuttuja tattiohraruukku ja tattariherkku.
“Tattariherkun elementit olivat aivan samat omassa reseptissäni kuin nyt Pelkoseltakin löytyneet: oli tattaria, hapankaalia ja vihannesta. Tämäkin ruoka on vegaaninen, ja siitä tuli sellainen ihan puolivahingossa. Pian huomasin, että nämä kaikki reseptit pystyy tekemään myös vegaanisesti.”
Tattiohraruukku eli gribakuaššu on katettu pöytään. Rinnalle sopii rötkyvuassu eli retikasta tehty tuoresalaatti. Kirjan Argivoi da pyhähuttu -kuvitusta.
Liharuoat olivat Salmissa vain juhlaruokia, kun ortodoksisuus asetti lihan käytölle rajoituksia monta kertaa vuodessa.
“Ortodoksisissa kyläyhteisöissä paasto oli normaali tila. Vuodenkiertoa rytmittivät pitkät paastot, lisäksi keskiviikko ja perjantai olivat viikoittaisia paastopäiviä”, Lappalainen toteaa.
Myös elintarvikkeiden säilytysmahdollisuudet, karjan vähäisyys ja sen luonnollinen elämänrytmi näkyivät niukkana lihan käyttönä.
“Lehmät olivat osan vuotta ummessa, eikä kotieläimiä riittänyt lihoiksi pantavaksi. Silloinkin, kun lihaa oli tarjolla, käytettiin mieluummin riistaa.”
Lihakeitto eli rokka syntyy luullisesta lihasta. Salmissa rokka valmistui uunin lämmössä, suurusteena käytettiin erilaisia ryynejä. Kirjan Argivoi da pyhähuttu -kuvitusta.
Kirjan resepteissä on ainoastaan yksi liharuoka, lihakeitto eli rokka. Nimitystä rokka käytettiin yleisnimityksenä muillekin keittoruoille.
“Itäisen perinteen mukaan myös salmilainen lihakeitto suurustetaan ryyneillä, joko tattarilla tai ohralla. Näin tehtiin Karjalassa muuallakin kuin Salmissa”, kertoo Lappalainen.
Kaikki Argivoi da pyhähuttu -kirjaan päätyneet ruokaohjeet ovat luonteeltaan yksinkertaisia ja selkeitä, ja niiden raaka-aineet on mahdollista hankkia läheltä ja edullisesti, tatit ja marjat myös itse metsäluonnosta keräten.
Kuivaamisen ja suolaamisen nykykonstit
Vanhassa salmilaisessa ruokataloudessa kuivaaminen ja suolaaminen olivat tärkeimpiä keinoja säilöä ruoka-aineita. Ennen pakastinten aikaa etenkin sienet, kalat ja lihat säilöttiin joko tönkkösuolauksella tai kuivattamalla.
Lappalainen kertoo, että nykyajan keittiömestarit suolaavat myös kalaa perinteistä menetelmää kevyemmin suolavedessä. Yhtenä karjalaisen ruokapöydän erikoisuutena hän nostaa esiin suolakaalin.
“Karjalaiset eivät niinkään käyttäneet hapankaalia vaan suolakaalia. Parppeinvaaran ravintolassa se tehtiin niin, että kaalilohkot pantiin ensin uuniin, minkä jälkeen ne pilkottiin suupalan kokoisiksi ja suolattiin kevyellä kädellä. Nyt kirjaan on lisätty myös ohje, miten kaalin saa helposti ja perinteistä suolausta kevyemmin suolattua tietynprosenttisella suolavedellä.”
Karjalainen kalakeitto eli kidžukeitto tehdään kuivatusta kalasta.
“Aikasemmin ahavakalaa kuivatettiin talon ulkoseinustalla keväällä, ennen kärpäsiä. Nyt kirjan ohjeisiin lisättiin neuvot, kuinka kalaa voi kuivata kotioloissa ihan tavallisessa sähköuunissa”, sanoo Lappalainen.
Salmilainen ruokasanasto nykyajan mausteilla
Kirjaprojektia aloittaessaan kustannustoimittaja Marie Gumér sai käsiinsä Karjalan Sivistysseuran korkeakouluharjoittelijan Eiji Kirveen tietokoneelle litteroiman arkistoaineiston.
”Käsikirjoituksessa ihastelin sitä, miten valtavan työn Martta Pelkonen on tehnyt: hän on kirjoittanut käsin useita satoja sivuja kauniilla käsialalla. Kansatieteellinen katsaus eli ns. leipäteksti on noin puolet aineistosta, sillä ruokataloussanasto vie toisen puolikkaan. Siihen Pelkonen on kirjannut aakkosjärjestyksessä yli tuhat sanaa, niiden muutamia taivutusmuotoja, käyttöesimerkkejä ja sivunumeron, jolla ne esiintyvät kansatieteellisessä osiossa”, Gumér kertoo.
”Käsikirjoitus on tavallaan kaksikielinen, koska suomenkieliseen leipätekstiin on sisällytetty suuret määrät karjalankielisiä ruokatalousilmaisuja – usein täysin luontevasti. Kahden kielen yhteen sovittaminen osoittaa Martta Pelkosen kieliosaamista ja kirjallista taituruutta”, hän jatkaa.
Martta Pelkonen poikiensa, kotiapulaisensa ja koiransa kanssa 1.4.1928. Kuva: Martta Pelkosen kokoelma / SKS KRA. Kirjan Argivoi da pyhähuttu -kuvitusta.
Vanhan käsikirjoituksen työstämisessä kirjan muotoon omat haasteensa toi karjalan kielen kirjoitussääntöjen eli ortografian kehittyminen.
”Kyseessä on melkein sata vuotta vanha tutkielma, jonka sisältöön en sinänsä toimittajana voinut puuttua. En myöskään voinut käydä keskustelua kirjoittajan kanssa. Tekstissä kuuluu oman aikansa suomen kieli sekä karjalan kielen Salmin paikallismurre. Teimme karjalan kielen asiantuntijan ohjeistuksella tietoisen valinnan, että käsikirjoituksen karjalankielisiä osuuksia ei sinänsä muuteta, mutta ortografiaa tuodaan lähemmäs nykyaikaista livvinkarjalaa. Salmin murteeseen on kuulunut esimerkiksi suurempi määrä liudennusmerkkejä kuin nykyajan livvinkarjalaan (aiemmin l’ivottua, nykyisin livottua). Tällaisten pienten yksityiskohtien kanssa työskentely vie paljon aikaa ja vaatii useamman tarkistuskierroksen. Erityisesti sanasto oli tämän takia hyvin vaativa kokonaisuus”, sanoo Gumér.
Teksti: Katri Kovasiipi
Kuvat: Kirjan Argivoi da pyhähuttu – Salmin karjalaista ruokakulttuuria (KSS 2026) kuvitusta.
Vinkki:
Kirjan Argivoi da pyhähuttu – Salmin karjalaista ruokakulttuuria (KSS 2026) julkistustilaisuus järjestetään SKS:n juhlasalissa perjantaina 5.6.2026 klo 13–14. Puhujina ovat SKS:n arkiston kehittämispäällikkö Eija Stark, kirjan kustannustoimittaja Marie Gumér ja reseptien laatija Hannu Lappalainen. Tilaisuuteen on vapaa pääsy, tervetuloa!
Taričemmo čuajut da koufeit!