Suomessa vietetään 25.11.–1.12.2024 karjalan kielen viikkoa. Viikon tarkoituksena on juhlistaa karjalan kielen eläväisyyttä ja monimuotoisuutta ja tehdä sitä näkyväksi monin eri tavoin.
Viikon aikana julkaistaan karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, X:ssä, Instagramissa ja Karjalan Sivistysseuran Uutisčuppu – Uudisčuppu -ajankohtaiskanavalla. Tämän vuoden teemana on ”karjalakši joka päivä” (vk)/”karjalaksi joga päiviä” (sk)/”karjalakse joga päiviä” (lk).
Makan da Vas’an bunukku Aila:
Takouskoi/Yhtenjyttyine
Ičelleni muidu rmahambii sanazii karjalas ollah erähät sanazet, kudamii mustan, gu tuatto da muamo puaksuh käytettih. Alguh en ellendännyh, mibo oli sanazien merkičys, vai ylen vesselisti da čomasti korvah käi ,gu azii oli takouskoi. Pahatabaine hebo ezimerkikse oli takouskoi erähälgi hierun mužikal libo butkureissu humalniekal. Da oligohäi pikkarastu nagruo keral, gu kastuttih minun takouskoit jallačit tuučas aigahizennu kevätpäivänny?
Yhtenjyttymät dovarišakset mollembat tostu čakattih toizen ruandoi taganpäi vai edehpäi mollembat oldih mielin kielin toizeh näh. Mondu kerdua tožo ičelleni on mieleh juolahtannuh, gu olen yhtenjyttyine muaman ker. Händy ainos duumaičin ylen arrakse da varovazekse elokseh nähte. A voi voi gu nygöi voizin nämä duumaičendat unohtua da nähtä hänen eloksen senaigazen aijan vallos! Vai ongohäi nenga, gu yhtenjyttymät eloksen tropat ollah varattu jogahizel sugupolvel, eigo nimittumal sugupolvel ole mahtuo ellendiä tostu ,enne gu ruavastuu myöhembäh igäh da ellendäy mingi ijän vaigevukset? Sendäh takouskoit täh igäh ollah minun ajatukset nygöi…
Kebjiet mullat armahil vahnembil, olgua sovus da vuottakkua, gu tytär tulou viizahembakse päivy päiviä.
Piäkuva: Pixabay
Sivi Ihalainen:
Luve karjalakse -ozuttelu
Karjalan kieldy suau duumaija bibliotiekasgi ruadajes. Ylen suvaičen luadie kniiguozutteluloi da täl kerdua luajin mostu Luve karjalakse -ozutteluu Jovensuun piäbibliotiekkah karjalan kielen nedälih niškoi.
Kuva: Sivi Ihalainen
Timoi Munne:
Mengiä meččäh, älgiä mečäle!
Kylmykuun röččysiän aigua maksau mustella muarjah käyndiä. Kezäl äijät lähtietäh rengilöinke meččäh. Sie päiväine pastau da linduizet vigletetäh. Mečäs on hyvä huogavuo da hengittiä. Atkalat unohtutah da bašku parem ruadau. Kaiken ližäkse syömisty suittuu puzuh.
Yksinäh ei ole hyvä lähtie muarjah. Kolmen puun keskeh jo sevonnet, ga ei pie suureh meččäh mennä. Yöksyt da olet kerras lelus. Sendäh ei ni maksa varata akkua keräl ottua. Yhtes on vesselembi. Suvaičus liženöy da toinah perehgi, gu čuhkuat kullin kielin kaikenjyttysty čomua mielespiettävän korvah, nenga perehtytgi ruttoh, et vie olle perehtynnyh. Opi yhtelläh vediä iččie hyvin mečäs. Musta olla akkua paneksimattah, hos häi ei olis moine ravei muarjoinkeriäjy, kui sinä. Mečäs ei sua panna mattii, nenga vahnat rahvas sanotah. Se on suuren riähkän azumistu.
Keräkkiä vai karjat muarjat da jättäkkiä hienot vie meččäh. Mustakkua sit vie astuo varaten, gu etto öntästys. Olis suuri pillu, kuadunou täyzi rengi da viertäneh kai muarjat sammalikkoh. Ahnakoijakseh mečäs ei pie. Muarjoin sellittämizeh menöy aigua yhtenjytyi, kui keriämizehgi.
Kuva: Must’oimuagarin minuška
Johanna Pelling, Päivännoušu-Šuomen yliopisson vienankarjalan opaštuja:
Tänäpiänä mie läksin aštumah meččäh koiran keralla
Vihmuu ta tuulou, ka meččä on šykyšyn värilöih vorssašti šuoriutun ta ylen on kaunis kaitua polkuo kulkie. Polku on keltasien lehtien peitošša ta kuččuu milma mečän šiämeh. Miun pikkaraini tovarissa, alallah rinnalla kulkija, juokšou polkuo laijašta laitah, n’okka muašša mitänih jälkie ta tuuhuo šeuraten. Hiän loikahtau polun reunah – “a mitä šie šielä? “, mie kyšyn ta šamalla niän, min peräh hiän on männyn. Skokuna! Miun karjalan kielen opaštaja on sanon, jotta Karjalašša skonuna on čuutoeläin, ristikanšan šukuo… “Ei pie skokunua šyyvvä! Hiän on jumalan puapo. Riähkä on skokunua jahata!” mie hoikkasen. Koira kaččou milma pruunit šilmät viisahutta likonah, antau skokunan matata ielläh, hävitä šammalikkoh.
Ylen pikkaraini prostoi tapahuš, ka še šai miun smiettimäh min tavoin mie voin luatie šijua karjalan kielellä miun elokšešša. Mie elän ulkomualla, loittona koista ta pereheštä. Miun heimokunnan viimeset karjalan kielen pakasijat on kaikki šiirrytty tuonilmasih; mie ečin yhtevyttä heijän perintöh opaštumalla šuvun kieltä, ta šamoin ečin omua šijua šekä karjalaisuošša jotta šuomelaisuošša. Mie tahtosin tuuvva karjalan kielen jälelläh miän pereheh ta heimoh, ta myöštyö karjalaisilla juurillani kielen keralla… ka miula ei ole niketä heimolaista ni tovarissua, kumpasen kera šitä voisin paissa jokapäiväseššä elokšešša. Šentäh mie pakajan šitä miun kotielukkojen kera, koiran ta heposien. Harvah hyö karjalakši miula vaššatah, vain hyväsešti hyö maltetah kuunnella ta joka päivä ollah keralla elokšešša, opaššunnašša ta niisi mečän čuutuo eččimäššä ta löytämäššä.
Skokunan tavoin matkuamma ielläh. Otamma heimokunnan armahan kielen matkah kulkomah, jotta še joka päivä heläjäis miän korvissa, kisuais miän kielillä ta šäilyis tulovilla retkilöillä, tulovilla šukupolviloilla; jotta alallah maltamma antua jumalan puapon rauhašša elyä šammalikošša, hettieššä, mečän šiämeššä ta karjalaisissa starinoissa.
Kuva: Johanna Pelling
Suojärven murdehel kirjuttan Helsingin Karjalani kruuga, opastaja Obraman Fed’uun Miikul: Avuammo kielisundugan
Onnuako äijät meis on smietitty kyzymystä ”Kuibo voimmo käyttiä omua kieldä jogapäiväzes elännäs?” Vet kai ei olla nuorie da kebielöi jallal lähtemäh keskilinnah tabualemah dovariššoi myöhä sygyzen ildapimies. Jo kaikil ei ole ni igädovariššoi, kudamien ker vois toičči hos nägevyö. Oppikkua vai duumaija starikkoin ozua, kui hyö prauval voijah siästiä omua kieldä, kus paissa da opastuo. Muamo ainos sanoi, jotta paras dovarišša on kniiga. Se ei jätä siuda eigö ni petä. Suojärven Pidäjäsebra andoi kaikil kallehen podarkan, kunne on suitettu Karjalan rahvahan viizahutta, neruo da lyštie. Moine nimigi on kniigal – Sunduga! Ennen vanhas sundugois piettih briduanoida: parasta vuatetta, käspaikkoi, skuatteriloi da muuda arvobrujua.
Myö karjalazet olemmo ylen bohatat rahvas, da meijän suurin bohatus on muamonkielen sanat. Paisses joga päiviä omakielizet sanazet nossetah mieldä da alennetah verenpainetta normah saite! Ku ei ole kenen ker paissa, Sunduga auttaa. Voimmo ottua siit joga päiviä miittyöntahto dielon da elävyö sih. Nengozel syyssiäl luadii mieli veseldyö hos vähäzen, ga meijän kielisundugas sih on hyviä zel’l’ua – luvemmo šuutkahista zuakkunua. Passibo sovetnikka Fed’an Paušul, gu pani net kaikkien lyštiks ruokkoh! Algusygyzel Paušu työndi dai Karjalan rahvahallizeh kirjastoh oman kniigan kappalehen, kudai meijän kruugan rahvas rakkahal kulletettih Petroskoih.
Ližiämmö täh vie videon, kus Karjalazen kruugan rahvas lugietah Kosti Pamilon zuakkunoi Suojärven murdehel. Zuakkunat on otettu Sunduga-kniigas, kudaman toimitti Fed’an Paušu (Paavo Harakka) da painatti tazan 35 vuotta tagaperin Suojärven Pidäjäsebra (1989). Niidä ezitettih Pidäjäsebran kezäbriegulois Bombal v. 2024. Lyštie kuvai Anessiman Vasilin Johoran poiga, suojärveläni ATK-neronikka Seppo Mitrunen.
Kuvazes ollah suojärveläzet rahvahankirjuttajat Fed’an Paušu (kessel) da Onni Turhani (hural) Karjalazen kruugan opastajan Obraman Fed’uun Miikulan sebras Valdimol 2024. Kuvani: Viola Pekkani.
Kačo video Karjalan kieli eläy -Facebook-saital
