Artikkelit

Iäkäs, punahuivinen nainen istuu pöydän ääressä etukumarassa hymyillen, olkapäällään loikoilee tyytyväinen harmaaraidallinen kissa.

Kaži Karjalan kandukanzoin uskondolois

Kirjoittanut: Toimitus
Julkaistu: 21.11.2024

Piäkuva: Vepsäläine Marija Abramova oman kažinke Leningruadan alovehen Ladvan kyläs. Kuva: Nikolai Abramov

Kylmykun 17. päivänny pietäh Mustan kažin päiviä. Sen pidämisty kehoitettih Italien žiivatoin da ymbäristösuojelun Assotsiatsien aktivistat sendäh, ku pidi muuttuo rahvahan ennepäiduumaičendua mustah kažih niškoi.

Kaži rodih kodielatikse Jegiptas läs kahtu tuhattu vuottu enne meijän ajanluguu, Pohjais-Jevroupas myöhembäh – vaste keskivuozisavoil. Tovistuksennu sih näh ollah arheolougizet tutkimukset. Pidäy sanuo, ku ennevahnallizien ves’- da korela-rahvahien muinažuontiijollizien kaivamizis ei löytty kažin luuloi.

Mustu kaži on paha merki

Literatuuras dai rahvahanrunohuos puaksuh voibi tavata mustua kažii. Kuulužin on Mihail Bulgakovan Master da Margarita -romuanan Kot Begemot -mielikuva. Kaikin tietäh pajon Mustas kažis, kudual ainos oli huono lykky. Voibi vie mustoittua Nikolai Gogol’an Maiskaja noč libo Utoplennitsa -tevostu, sie tiedoiniekku muuttuu kažikse da tahtou tappua tytärdindy. Gogol’an Vij- dai Noč pered Roždestvom – tevoksis mustu kaži on pahannu hengenny. Japounien animes da amerikkalazes sitkomas mustat kažit ollah ainos tiedoiniekku-naizien rinnal. Jegiptan ennevahnallistu Bas- libo Bastet -jumalua ainos ezitettih naizennu, kudual ristikanzan piän sijas oli mustan kažin piä. Häi vardoičči faraonua da päiväzen jumalua, vardoičči kohtuzii naizii da lapsiensuandua, pellasti voimattomuksis da kaikes pahas. Vie voibi mainita, ku jälles voinua, vuvvennu 1945, tundietul Moskovanrozvoloin joukol oli Mustu kaži -nimi, sidä merkii puaksuh löyttih linnan seinil.

Uskomuksii kažih nähte

Samanmoizii uskomuksii löydyy myös Karjalan kandukanzoin rahvahien uskondoloisgi. Ezimerkikse, karjalazis arbaituksis kažii kuvaillah lattiel vieretteläjänny mustannu keränny: mustu kerä lattiel pyöriy. Toiči sananpolvis da sananlaskulois se on päčil olijannu akannu libo ukonnu. Sil on händy korendo, keppi libo aijas rouno.

Kaži eläy yöl, se on viizas, peitolline da iččenäine koirah kaččojen. Karjalazet sanottih: “Kažii silitä hot kui äijäl, ga hännän ylembäkse nostau”. Libo vie: “Silitä kažii myödykarvah, ga kuundelou, a vastukarvah, ga purou”. Karjalazet uskottih, ei pie ezmäzekse kaččuo kažin turkin värih, a pidäy kaččuo sen luondeheh: “Elä kačo kažin karvoih, midä siel karvan al on”. Vikse täs sai allun paha kosketus täh elättih.

Jevroupas keskivuozisavoil, myös Suomesgi, uskottih, ku mustas kažis eläy paha hengi, se avvuttau naizii-tiedoiniekkoi.

Karjalazet da vepsäläzet myös oldih sidä mieldy,
ku kažil oli yhtevytty tuonilmazih voimih.

Uskottih, ku kaži hännän pyöritändäl muanittau kodih da pihah madoloi. Sendäh puaksuh kylis oli moizii kažiloi, kudualoil händy oli lyhendetty. Nenga ristittyöt pellastettih omua iččie madolois. Tihvinänkarjalazet leikattih kažil händiä, ku se ei hyppäis stolale.

Kezäl jyryn aigua kažiloi piästettih pihale, varattih ku tulenišku kävelöy pahan hengen jällil da kažin jälles voibi tulla pertih.

Karjalas eri kanzoil oldih omat primietät kažih näh. Ku mustu kaži mennöy dorogas poikki – vuota midägi pahua. Se näygyy-ulizou rouno ainos pahan ies. Karjalazet sanottih, ku kažit ei hyvän iel ravista. Konzu pezevyy – gošt’at tullah, ku pezevynnöy lat’elavvas poikki – mužikku tulou, pitkin – naine. Kaži surman ozuttau, ku muannou sellälleh, nenä yläh – pokoiniekku rodieu. Kažii myöte siädygi kačottih. Ku muannou päčil libo kurčistuksis da vie käbäläl neniä peittäy – pakkazet tullah. Riibou – vihmakse, kynzil puudu riibou – tuulekse. Mukkii kiändäy – lämmäkse.

Rahvahan uskomuksien mugah mustal kažil oli yhtevytty erilazih läžindöih. Ezimerkikse, vepsälazet uskottih, ku se on holera rouno. Saneltih, ku ennevahnas tiedoiniekku suuren kulgiitavvin aigua kolme kerdua kierdi kylän ymbäri tuli käis. Jälgimäzen kerran aigua kusliennepäi hyppäi suuri mustu kaži da juoksi meččäh. Sen jälles holera lähti kyläspäi iäreh, rahvas ruvettih tervehtymäh.

Konzu ristikanzal on korgei temperatuuru, karjalazet sanottih: “Kaži on gurbas”. Piendy voimatunnuttu lastu voijeltih kannateksel da annettih sidä näbliä kažil, uskottih, ku muga liäžindy lähtöy.

Vepsäläzis tiedohussanois on mustan kažin kuva, kudai vaskikynzien da rauduhambahien avul purou lapsel häkytyksen.

Vepsäläzet uskottih, ku pidäy kažin hännäl hieruo neniä, sit se heittäy valundan.

Uskottih, ku kažil on seiččie libo yheksä igiä. Sendäh i sanotah, paranduu kui kažil, muga terväh da jälgie jättämättäh.

Pohjaisvepsälazet uskottih, ku kažin luut da karvat voijah tuvva pahua. Tiedoiniekat niil rikottih svuad’bua.

Kažii piettih koinižändänny

Kažii arvostettih, uskottih, ku sil on yhtevytty koin libo liävän ižändöih. Sendäh kois pideli olla kaži, ku koinižändy suvaiččis koin eläjii. Kažil, ezmäzikse, annettih vastevai lypsettyy maiduo, vastevai suaduu kalua. Kažii ei suannuh potkata – jalgoi rubieu kivistämäh, a kohtuine naine suau voimattoman lapsen. Mifolougizien kerdomuksien mugah kaži on ainos koinižändän rinnal, se kažii yölöil silittäy. Ku midätahto kažil pahua ruadanet, sit koinižändy ei rubie vardoiččemah taloin eläjii da žiivattoi. Karjalazis arbaituksis kaži akannu tulou karzinas, tuonilmazis meijän mieroh. Puaksuh kui koinižändy, mugagi kaži eletäh päčil.

Kaži piästäy pahas, sendäh sidä ezmäzenny laskiettih uudeh kodih. Se ottau kaiken pahan, myös surman.

Kažii ainos otettih keral vahnas taloispäi uudeh, gu perehen lykky da sobu ei kadonus.

Erähät kanzat uskottih, ku kaži avvuttau perehen kazvandas, lapsien suandas. Ei suannuh kaččuo, kui kaži omii poigazii suau. Baijutuspajozis kažii kučutah lapsil n’an’kakse. Kažin murizendua verdailtih suarnoin sanomizeh.

Karjalazet sanottih: “Kažin kieles on kultua”. Kaži on hyväs mieles, konzu pereheh rodieu lastu: kaži piendy lastu ihastuu. Kaži oli suures arvos, se oli yhtes riävys kondienke: kaži da kondii sualis jagamattah syvväh.

Kažil gu kynnet kazvetah, ga kondii tulou. Tänäpäi kažii pietäh läs joga perehes, sidä kodielättii ylen äijäl suvaijah ruavahat dai lapset. Se on perehen vie yksi eläi. Se ei tabaile hiirilöi dai kai vahnat uskomukset kažih näh on unohtettu.

Teksta: L’udmila Ivanova
Oma Mua 20.11.2024

 

Lue nämäkin:

Tihvinän karjalaiset muissetah omua kieltä

Tihvinän karjalaiset muissetah omua kieltä

Piäkuva: Časoun’a Tolstien kyläššä. Vaikka še oli aina mirskoi, viellazet niise käytih šinne pruasniekkoina. Kuva: Aleksei Blandov Tihvinän Karjalan ušiemmašša kyläššä karjalan kieli ei ole kuollun. Šitä käytetäh muutomašša pereheššä. Vanhemmat eläjät ta moniehat...

Mikä on Uutisčuppu?

Uutisčuppu – Uudisčuppu on Karjalan Sivistysseuran uusi ajankohtaiskanava. Julkaisemme tällä sivustolla kiinnostavia uutisia ja tietoa tulevista tapahtumista.

Tilaa uutisviesti

Tilaa sähköpostiisi ilmoitukset uusista artikkeleista.